Anni auttoi merikilpikonnia toisella puolella maapalloa: "Avasi silmät ja sydämen"

Suomalaisopiskelija päätti kantaa kortensa kekoon maapallon hyväksi. Anni Kangas vietti kaksi kuukautta suojellen jättimäisiä merikilpikonnia Costa Ricassa.

luonto
kilpikonnavauvat ryömivät kohti rantaviivaa
Anni Kangas

Helsingissä opiskelevan Anni Kankaan mielessä poltteli halu osallistua jotenkin yhteisen hyvän edistämiseen. Niinpä Ulvilasta kotoisin oleva nuori nainen pakkasi kimpsunsa ja suuntasi Karibianmeren rannalle

– Suojelimme Costa Ricassa kahta eri merikilpikonnalajia, jotka elävät Atlantin valtameressä. Ne kärsivät sekä salametsästyksestä että verkkokalastuksesta, koska ne jäävät kiinni verkkoihin.

Kilpikonnavauvat ryömivät kohti merta
Anni Kangas

Myös ilmastonmuutos ja muoviroskat ovat kilpikonnien riesana.

– Tehtävänämme oli partioida rannoilla öisin, jolloin kilpikonnat pesivät. Etsimme kilpikonnia ja keräsimme niiden munat talteen. Munat siirrettiin valvomoon, jossa ne voivat kehittyä rauhassa.

Kilpikonnien sekä ihmisten asialla

Kilpikonnien munat ovat salametsästäjien saaliita. Niitä syödään ja kaupataan eteenpäin. Anni Kankaalle kilpikonnien suojelu oli ihanteellinen kohde.

– Halusin tehdä jotain, mikä liittyy ympäristön ja eläinten suojeluun. Perinpohjaisen selvittelyn jälkeen päädyin pieneen 400 asukkaan kylään Costa Rican Karibianmeren rannikolle. Merikilpikonnien suojeluohjelmaan osallistuminen maksoi 2 000 euroa. Järjestö maksoi lahjoitti osan tuosta summasta paikallisen hyvin vähävaraisen väestön hyväksi.

Kylässä kilpikonnien suojelijat asuivat perhemajoituksessa, joka oli Kankaan mukaan silmät aukaiseva kokemus.

– On ihmeellistä, miten ihmiset voivat asua eri puolilla maailmaa. Talot olivat heiveröisiä vailla mukavuuksia ja myrskyn sattuessa parista lähti jopa katto lentoon, Anni Kangas kuvailee.

Jättikilpikonna järkytti

Kun Kangas pääsi aloittamaan varsinaiset työt, oli hän pyllähtää pelkästä hämmästyksestä.

kilpikonnavauva rantahiekalla
Anni Kangas

– Kun ensimmäinen kilpikonna nousi merestä, minua suoraan sanoen pelotti. Mittasimme aina kilpikonnien kilpien pituudet, jotka yleensä olivat noin 170 senttimetrin mittaisia. Ne olivat pidempiä kuin minä!

Suojelijat pysyivät kaukana kilpikonnista, kun ne ryömivät pesimispaikkansa. Aloittaessaan muninnan, kilpikonnat vaipuvat jonkinlaiseen transsiin, jolloin niitä ei luonnonsuojelijoiden läsnäolo haitannut ollenkaan.

– En ole ikinä kokenut vastaavaa. Suosittelen tätä kokemusta kaikille. Työ on rankkaa ja olot alkeelliset, mutta kun nämä tiedot sisäistää jo ennen lähtöä, on kokemus todella mahtava ja palkitseva, Anni Kangas toteaa.

Katso lisää huikeita kuvia kilpikonnien pelastusoperaatiosta Anni Kankaan julkisessa Facebook-albumissa. (siirryt toiseen palveluun)