Näkökulma: Koulun penkillä oppii yhtä paljon kuin elämän kovassa koulussa

Elämänkoululainen ylpeilee koulutuksen puutteella ja halveksii tutkintoja. Elämänkoululaisen mukaan eläminen ei riitä, pitää kokea kovia, kirjoittaa toimittaja Raisa Autio ärhäkässä kolumnissa.

Koulutus ja kasvatus
Raisa Autio
Juha Tanhua / Yle

Facebookissa voi ilmoittaa koulutuksekseen elämänkoulun, joka kulkee mm. nimillä elämän koulu, elämän kova koulu ja high school of life.

Elämänkoululaisten mielestä oppilaitoksissa hankittu koulutus on elitismiä ja OIKEASTI tärkeät tiedot ja taidot opitaan kantapään kautta OIKEASSA elämässä.

Elämänkoululainen halveksuukouluttautuneita kanssaihmisiään, erityisesti yliopistossa opiskelleet ovat elämänkoululaisen mielestä todellisuudesta vieraantuneita kukkahattutätejä.

Elämänkoululaisten mielestä oppilaitoksissa hankittu koulutus on elitismiä ja OIKEASTI tärkeät tiedot ja taidot opitaan kantapään kautta OIKEASSA elämässä.

Elämänkoululainen oppii kivikkoisella polullaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Kärsimys on se, mikä jalostaa ihmistä, ei kirjasivistys.

Mitä kovemmalla kädellä elämä on koululaistaan kohdellut, sen aidompi ihminen hänestä on kasvanut.

Elämänkoululainen ei osaa yhdyssanoja eikä kieliä, mutta tietää, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia, EU on syvältä ja homot uhka yhteiskunnalle. Jos elämänkoululaista pyytää perustelemaan nämä väitteensä, saa kuulla, että se nyt vaan on niin.

Elämänkoululaisen mielestä kouluttautuminen ja eläminen ovat toisensa poissulkevia asioita. Looginen päättely ei siis taida olla elämänkoulun oppiaineiden listalla. Kaikki ihmiset, myös korkeakouluopiskelijat, elävät elämäänsä ja mitä todennäköisimmin oppivat jotain matkan varrella.

Mutta elämänkoululaisen mukaan eläminen ei riitä,pitää kokea kovia. ”Sä et ymmärrä elämää, kun sulla on ollu niin helppoa kaikki”. Kiitos vain, ymmärrän omaa elämääni oikein hyvin, vaikka en olekaan käynyt läpi kahta avioeroa ja alkoholismia.

Elämänkoululaisen mielestä kouluttautuminen ja eläminen ovat toisensa poissulkevia asioita.

Elämänkoululaisten ongelma on se, että heidän ei omasta mielestään tarvitse nähdä vaivaa hankkiakseen mitään oikeaa koulutusta, kun kerran elämä on jo koulinut heistä päteviä ihmisiä. Niin, päteviä mihin? Elämään?

Elämänkoululaisen mielestä maisterin papereilla voi pyyhkiä perseensä. Elämänkoulusta ei kuitenkaan saa edes vessapaperiksi kelpaavaa päättötodistusta.