Nuorisoseura rikkoi kaavan – keskiviikkoisissa tansseissa naiset hakevat koko illan

Kilpailu pakotti aikoinaan pienen nuorisoseuran tanssijärjestäjät keskittymään keskiviikon naistentansseihin. Lauantaitansseja oli lähialueella liikaa, eikä väkeä saapunut paikalle.

ilmiöt
Tuija Jaakola ja Raija Perkkalainen.
Tuija Jaakola ja Raija Perkkalainen.Antti Kettumäki / Yle

Evijärven Alapään nuorisoseuralla Vasikka-Aholla, tanssitaan joka keskiviikko. Monilla tanssilavoilla on miesten haku ja vain yksittäisiä tunteja suodaan naisille. Evijärvellä päätettiin jo aikaa sitten, että annetaan koko ilta naisille.

– Miehet ovat saaneet hakea satoja vuosia, ja me annoimme tilaisuuden naisille, eli rikoimme kaavan. Ihan alkuaikoina meilläkin oli miesten haku ja naisille vain tunti. Nyt tätä perinnettä ei voi enää muuttaa. Tämä vain vahvistui tasa-arvon myötä, toteaa rahastonhoitaja Raija Perkkalainen.

Järjestäjät keskittyivät arki-illan tansseihin kovan kilpailun takia.

Miehet ovat saaneet hakea satoja vuosia, ja me annoimme tilaisuuden naisille, eli rikoimme kaavan.

rahastonhoitaja Raija Perkkalainen

– Lähiseudulla on paljon tanssien järjestäjiä ja nykyään ovat tulleet mukaan myös kylpylät. Tämän takia me halusimme keskittyä keskiviikkotansseihin.

Talkoolainen tanssiin tehtävien ohella

Loimaalta kotoisin oleva Tuija Jaakola tapasi Evijärveltä työreissulla olleen miehen. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, missä paikkakunta sijaitsee. Nyt yhteistä elämää on takana seitsemän vuotta ja molemmat ovat aktiivisesti seuran toiminnassa mukana.

– Monenlaisia talkootöitä riittää, mutta tanssimaankin ehtii. Joka keskiviikko talkootöiden ohella on päästävä tanssimaan. Tanssi tuntuu hyvälle, ja minulle on sama, kumpi hakee, naurahtaa Jaakola.

Aikaisemmin on kokeiltu myös sinkkutansseja, koska miehistä on pulaa.

– Joskus kokeilimme myös sitä, että myydään miehille lippuja hieman halvemmalla. Kerran on ollut miehiä kaksi enemmän kuin naisia, kun myimme naisille punaiset liput ja miehille siniset.

Manta-myrsky toi uuden lisänimen

Suomea koetteli Manta-myrsky vuonna 1985. Pian tuon jälkeen tanssipaikka sai uuden lisänimen persoonallisesta syystä.

– Myrsky raivosi muualla Suomessa pahemmin kuin täällä. Silloin jotkut sanoivat, että täällähän se Manta-myrsky vasta riehuukin, kun on niin paljon naisia - aivan pilvin pimein, muistelee Raija Perkkalainen hymyillen.

Väkeä on riittänyt menneinä vuosina huomattavasti enemmän, mutta edelleenkin 200 - 300, mikä on Perkkalaisen mielestä sopiva määrä. Kaikki mahtuvat tanssimaan, eikä liikaa tungosta ole.

– Miehiä viedään, ja sellainen sanontakin on, että lyhythihainen paita pitää olla päällä, muuten ne revitään. Huvielämä on oma maailmansa, summaa Perkkalainen.