Kolmen Ässän tulikaste – miten tiukka Kreikka-linja syntyi?

Kreikan tukipaketti oli Sipilän hallituksen ensimmäinen suuri koetinkivi. Hallitus joutui poikkeuksellisen tiukassa aikataulussa tekemään merkittävän poliittisen linjauksen. Päätöksenteon hetkistä on julkisuudessa liikkunut ristiriitaisia tulkintoja ja käsitys jopa hallituskriisistä. Siksi selvitämme nyt, mitä lauantaina 11. heinäkuuta oikein tapahtui.

politiikka
Stubb Soini ja Sipilä.
Stubb, Soini ja Sipilä hengähtävät kesken hallitusneuvotteluiden Smolnan salongissä Helsingissä 25. toukokuuta.Valtioneuvoston Kanslia
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Valtioneuvoston linnan toisessa kerroksessa, pääministerin huoneessa, oli lauantaiaamuna 11. heinäkuuta puoli yhdentoista aikaan jännittynyt tunnelma.

Paikalla olivat pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini, poliittiset valtiosihteerit Olli-Pekka Heinonen(kok.), Paula Lehtomäki (kesk.) ja Samuli Virtanen (ps.) sekä Sipilän EU-asioiden erityisavustaja Jari Haapiainen.

Valtiovarainvarainministeri Alexander Stubb ei osallistunut tähän tapaamiseen; häntä edusti valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. ”Heinonen hoiti hommansa, mutta oli aika hankalaa, että Stubb ei ollut aamupalaverissa läsnä ja osallistui sen jälkeen puhelimitse Suomessa tehtäviin päätöksiin”. Stubb oli lomalla perheensä kanssa Italiassa ja siirtyi lauantain aikana euroryhmän kokoukseen Brysseliin.

Päivän aikana piti ratkaista Suomen kanta Kreikan kolmatta tukipakettia koskeviin neuvotteluihin. Tämä kuvaus perustuu neuvottelussa mukana olleiden haastatteluihin.

Ei suuria näkemyseroja

Sipilä johti puhetta. Aikaa oli muutamia tunteja. Euroryhmä kokoontuisi neljältä iltapäivällä Brysselissä ja sitä ennen oli saatava mandaatti eli hyväksyntä Suomen linjalle eduskunnan suurelta valiokunnalta. Hallituksen oli päätettävä Suomen kanta Kreikan edellisenä iltana julki tulleeseen esitykseen.

Normaalisti neuvottelut Suomen linjasta käydään hyvissä ajoin ja esittelevä ministeri kuljettaa asiaa. Lauantaina ratkaisu rakennettiin käytännössä suoraan puheenjohtajatasolla.

Keskeiset virkamiehet, valtioneuvoston kanslian EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki päivystivät valtioneuvoston linnassa, osin viereisessä huoneessa. Virkamiehillä on käytössään ajantasaista tietoa ministerikokouksia edeltävistä virkamiestyöryhmistä. He esittivät tilanneanalyysit päätösten pohjaksi ja avustivat Suomen kannan muotoiluissa.

Läsnäolijat kuvaavat huoneessa käytyä keskustelua suorasanaiseksi. ”Kaikkien kolmen puolueen sisällä on ollut näissä näkemyseroja, mutta pääministerin huoneessa ei suurta eroa kuulunut. Siitä tilanteesta on julkisuudessa esitetty virhepäätelmiä.”

Sipilä, Stubb ja Soini olivat tulleet samaan johtopäätökseen Suomen peruslinjasta, mutta osin eri perustein: Suomella ei ollut edellytyksiä tukea Kreikan esitystä.

Luottamus Kreikan haluun ja kykyyn tehdä uudistuksia oli mennyt ja Kreikan pääministerin Aleksis Tsiprasin järjestämä kansanäänestys ja ristiriitaiset lausunnot olivat nostaneet ärsytystä. ”Se, että annetaan vasemmistopopulistisen puolueen kiristää muuta Eurooppaa nähtiin moraalisesti rappeuttavana”.

"Euro on hänelle vain valuutta"

Suomen uunituore pääministeri eli ensimmäistä kriisiään. Hän oli ehtinyt tavata eurooppalaisia kollegoitaan vain muutaman kerran, mutta muodostanut näkemystään kahdenkeskisissä tapaamisissa muun muassa kuuntelemalla pääministeri Aleksis Tsiprasin pitkää yksinpuhelua.

Lauantaiaamun palaverissa Sipilän kanta näkyi. ”Sipilälle Kreikan puliveivaus ei sopinut, uskoa ei enää ollut.”

Pääministerin hallitusneuvotteluista tuttu tyyli tuntui edesauttavan yhteisen näkemyksen löytymistä Eurooppa-myönteisen kokoomuksen ja Eurooppa-kriittisten perussuomalaisten kanssa. ”Sipilä on insinööri. Hän katsoo paperit, kuuntelee virkamiesten analyysit ja lyö faktat pöydälle. Hänellä ei ole mitään ideologista näkökulmaa vaan euro on hänelle vain valuutta.”

Soinin retoriikka synnytti muutenkin tiivistunnelmaisessa huoneessa ristiriitaisia tulkintoja. Soini muistutti muita, että hallitusohjelman kirjauksista on pidettävä kiinni ja lisäsi, että jos niistä lipsutaan ”tuskin me tähän halutaan jäädä”. Jollekin tämä oli uhkaus – muille pelkkää retoriikkaa. Asoista oli sovittu jo keväällä hallitusohjelman kirjauksissa.

”Kannan muodostaminen oli vaikea prosessi, mutta missään tapauksessa en kokenut Soinin puheita uhkauksena.”

Perussuomalaiset ja keskusta löysivät toisensa lauantain kriisineuvotteluissa ja saivat seuraansa Kreikan toimintaan kypsyneen kokoomuksen. Kokoomukselta oli odotettu euroalueen puolustamista. ”Ei se ole euroalueen puolustamista, että tuettaisiin mitä tahansa pakettia millä tahansa ehdoilla. Siinä ei ole mitään järkeä. Se olisi euroalueen romuttamista”.

Kovan linjan takana useita maita

Lauantain päätöstä tiukasta kannasta avitti tieto siitä, että Saksa ja Hollanti olisivat samoilla linjoilla, myös Slovenia ja Slovakia. Erityisesti Stubb, mutta myös Sipilä olivat olleet yhteydessä muihin euromaihin ja saksalaisten linja oli tiedossa useampi päivä etukäteen.

Saksa oli vahvasti läsnä huoneessa. Tiedettiin, että Saksa ei hyväksy Kreikan esitystä. Käytössä oli Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen hahmotelmat Kreikan väliaikaisesta euro-erosta ja rahastosta, joka hallinnoi Kreikan valtion omaisuuden yksityistämistä. Suomi poimi käytännössä Saksalta vaihtoehdon väliaikaisesta euroerosta omaan neuvottelukantaansa.

Euron johtajamaalla Saksalla on usein vaihtoehtoisia etenemiskenaarioita. Tämän mahdollisuudesta virkamiehet hallitusta nytkin muistuttivat. Siihen oli vaikea uskoa. "Suomen lauantaisen kannan muodostumiseen vaikutti se, että esimerkiksi Saksalla ei näyttänyt olevan kuvaa siitä, että viikonloppuna voitaisiin rakentaa uusi tiukempi paketti.“

Euroopan keskuspankki, IMF ja komissio suosittelivat arviossaan jäsenmaille ohjelmaneuvottelujen aloittamista, mutta pääministerin huoneessa huomio kiinnittyi näiden instituutioiden aiempaa rujompiin näkymiin Kreikan taloudesta ja pankeista. Poliittinen vastuu ja arvovalinta jäisivät lopulta jäsenmaille.

Muistioon muotoiltiin jyrkät sananvalinnat Kreikan esityksen torjumisesta ja väliaikaisesta euroerosta kestävänä ratkaisuna, mutta keskustelu yksinjäämisestä jatkui pääministerin huoneessa.

Ei pidä ajautua poliittiseen paitsioon

Virkamiesten johdolla keskustelijat kävivät läpi niinsanotut EU:n hätämenettelypykälät, eli mitä tapahtuisi, jos Suomi jäisi kantoineen yksin.

Keskustelussa alkoi korostua, ettei ole järkevää että ajautua poliittisesti paitsioon.

Kokoomus ja keskusta korostivat liikkumatilan jättämistä euroryhmän kokoukseen. Siellä ministerit eivät lue ääneen etukäteen valmisteltua kantoja. Yhteinen päätös muotoutuu keskustelussa. Stubb tarvitsi käyttöönsä muutakin kuin jyrkän ein.

Palaveri pääministerin huoneessa päättyi ja puheenjohtajat Soini ja Sipilä siirtyivät EU-ministerivaliokunnan kokoukseen, johon osallistui muutama ministeri paikan päällä ja loput, heidän joukossaan Stubb, puhelimitse. Kokous keskeytettiin valtiovarainministeri Alexander Stubbin Milano-Bryssel-lennon ajaksi.

Eduskunnan suuren valiokunnan kokous lähestyi. Euroryhmän kokous lähestyi.

Haussa oli edelleen lause, jolla Suomi jättäisi liikkumatilaa neuvotteluihin. “Jos ei minkäänlaista liikkumavaraa neuvotteluissa ole, silloin me ollaan se, joka muodostuu esteeksi. Siinä ei ole taktisesti mitään järkeä.“

Lopulta saatiin muotoiltua täydennys Suomen neuvottelukantaan: “Jatkoprosessissa voidaan tarkastella eri etenemisvaihtoehtoja.“ Sen ajatuksena oli pitää ovi auki. Haluttiin säilyttää toimintakyky, ettei jäädä neuvotteluissa nurkkaan.

Grafiikka
Suomen Kreikka-kanta ja sen valmisteluasiakirjat julkaistiin torstaina 16. heinäkuuta. Yle Uutisgrafiikka

Suomen kanta oli nyt valmis vietäväksi suureen valiokuntaan. Alexander Stubb sai puhelimitse suurelta valiokunnalta mandaatin illan euroryhmän kokoukseen Brysseliin.

Tieto Suomen tiukasta linjasta vuosi julkisuuteen lauantai-iltana. Brysselissä odottava media janosi tietoa neuvotteluasetelmista ja siksikin julkisuuteen tulleeseen Suomen jyrkkään linjaan tartuttiin ahnaasti. Suomi oli hetken kokoaan suurempi tekijä neuvotteluissa.

Kansainvälisen median ja virkamiesten raporteista näkyi jo lauantaina, että Stubb ei arkaillut ottaa roolia Saksan rinnalla euroryhmän kiivaiksi kuvatuissa keskusteluissa. ”Tiedossa oli etukäteen, että samanlaista ajattelua kuin Suomella on paljon, mutta ei tiedetty, panevatko muut tikkua ristiin”.

Sunnuntaiaamuna valtioneuvoston linnassa työtään jatkoi lauantainen hallituksen ydinryhmä. Sitä vuoto Suomen linjasta ärsytti.

”Suomen kannasta tuli lauantaina liian nopeasti ulos yksityiskohtia, joita ei olisi pitänyt tulla." Eduskunnassa käytiin sunnuntaina vuodosta keskusteluja ja suurta valiokuntaa ripitettiin.

Vuotoa suurempi kysymys oli kuitenkin neuvottelujen eteneminen Brysselissä. Euroryhmä jatkoi kokoustaan sunnuntaina ja valtiovarainministerien työrupeama venyi 17-tuntiseksi.

Päätöksenteko oli Brysselissä siirtynyt Saksan ja Ranskan johtoon. Nyt haettiin tiukkoja ehtoja, joilla neuvottelut kolmannesta tukipaketista Kreikan kanssa voitaisiin sittenkin aloittaa. Paketissa näkyi Saksan kädenjälki yksityistämisrahastoineen.

Suomessa pääministeri Juha Sipilä valmistautui lähtemään päämiesten kokoukseen Brysseliin. EU-ministerivaliokunta ja eduskunnan suuri valiokunta oli kutsuttu koolle.

Ennen näitä kokouksia valtioneuvoston linnassa pääministerin huoneessa täydennettiin Suomen neuvottelukantaa lisäämällä siihen lause: Suomi ei kuitenkaan yksin estä neuvottelujen alkamista. Asia, joka jäi kirjaamatta lauantain tunnelmissa, kun oltiin osa kovan linjan ryhmää.

Grafiikka
Suomen Kreikka-kanta ja sen valmisteluasiakirjat julkaistiin torstaina 16. heinäkuuta. Yle Uutisgrafiikka

Saksalla oli ollut vaihtoehtoinen suunnitelma. Euroalueen johtajana sen rooli on löytää ulos umpikujasta ja sen reitin se etsi jälleen kerran vertaisensa, Ranskan kanssa.