Rikoksen uusijan hintalappu usein satoja tuhansia – ehkäisemiseen vajaat resurssit

Rikosten uusimiseen vankiloissa tähtäväät toimet ovat riittämättömiä, arvioi toukokuussa tarkastettu väitöstutkimus. Esimerkiksi Helsingin vankilassa pidemmän ajan kuntoutusohjelmiin ei ole riittävästi resursseja. Yhteiskunnalle yhdenkin vangin vankilakierteen katkaisu toisi huomattavia säästöjä.

Kotimaa
Helsingin keskusvankila, "sörkkä".
Touko Yrttimaa/YLE

Vangeille järjestään esimerkiksi opiskelumahdollisuuksia, päihdekuntoutusta ja erilaisia töitä, joiden tarkoitus on helpottaa yhteiskuntaan sopeutumista vankeusajan jälkeen.

Nämä niin sanotut vankitoimet eivät kuitenkaan nykyisellään riitä uusintarikollisuuden alentamiseen, todetaan Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa tarkastetussa väitöskirjassa.

– Vangit viettävät liikaa aika toimettomina. Pitäisi löytää oikeat ohjelmat oikeille vangeille, jotta vangit pystyisivät tekemään asioita, jotka voivat johtaa uusintarikollisuuden alentamiseen. Tämä on perustyötä, mitä vankiloissa pitäisi tehdä, sanoo vasta väitellyt Sasu Tyni.

Tyni työskentelee erikoistutkijana Rikosseuraamuslaitoksella.

Taustalla sopeutustoimet

Ehdottoman vankeusvuoden täytääntöönpano maksaa yhteiskunnalle rikosten uusijoiden kohdalla noin 42 000 euroa. Pitkän uran tekevällä uusijalla hintalappu voi nousta jopa miljoonaan euroon, kun mukaan otetaan lukuisten vankeusrangaistusten päälle esitutkinta- ja oikeudenkäyntikulut. Lisäksi on olemassa suuri määrä rikoksia, joiden kitkemisen vaikutuksia ei voida laskea rahassa.

Vankilahenkilökunnalla riittää osaamista eri ehkäisemistoimista, mutta esimerkiksi Helsingin vankilassa yhtä vankia kohden ei ole tarvittavaa määrää aikaa.

– Tämä on nimenomaan resurssiongelma. Monilla vangeilla on niin paljon asioita, joiden kanssa työskennellä, että nykyinen henkilökunta ei siihen pysty, sanoo vankilapsykologi Pertti Hakkarainen Helsingin vankilasta.

Rikosseuraamuslaitokselta on vähennetty vuodesta 2005 alkaen 500 työntekijää. Leikattavaa on edelleen kehyspäätöksissä 180 työntekijän verran. Kokonaismäärä, 680 työntekijää, vastaa viidennestä kaikista Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöistä. Henkilökunnan väheneminen vaikuttaa suoraan vankitoimien tarjontaan.

– Vangeille tarjottavien toimintaohjelmien määrät ovat iritisanomisten myötä jonkin verran vähentyneet. Kaikille ei pystytä järjestämään vankikohtaisen rangaistussuunnitelman mukaista toimintaa, sanoo kehitysjohtaja Kirsti Kuivajärvi.

Vankitoimien vaikuttavuus ei yksiselitteistä

Päätöksentekoa vankitoimien suunnittelusta haittaa kuitenkin se, että vaikuttavuudesta on vaikea kerätä tutkimuksellisesti kiistatonta näyttöä. Tuloksia on vaikea todentaa, koska uusintarikollisuutta ei ehkäistä nappia painamalla.

– Paraskaan ohjelma ei toimi niin, että toisesta tuutista menee sisään paatuneita rikollisia ja toisesta tulee ulos kunnon kansalaisia, Sasu Tyni sanoo.

Lisäksi tutkimuksia haittaa se, että vankien taustat vaihtelevat. Suomessa vankimäärät ovat pieniä ja vertailukelpoisia kontrolliryhmiä on taustamuuttujien lukuisuudesta johtuen vaikea kerätä. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei Tynin tarkastamissa tutkimuksissa saatu.

Tynin mukaan erilaisten vankitoimien tehokkuuteen ei saa suhtautua yltiöpositiviisesti. Toisaalta väitöskirjassa päädytään tulokseen, että jos yksikin kuntoutusohjelmien läpikävijä ei enää syyllistyy rikoksiin, on ohjelma järkevää ja kustannustehokasta toteuttaa sekä yhteiskunnan että vangin kannalta.

– Esimerkiksi yhden vangin vähennyksen tuomilla rahoilla voidaan palkata ainakin yksi työntekijä tilalle, Tyni suhteuttaa.

Kirsti Kuivajärvi pitää tärkeänä varsinkin vankien koulutukseen panostamista.

– Vangit ovat vankilassa valmiiksi paikan päällä ja selvin päin, joten vankeusaika tarjoaa todella hyvän mahdollisuuden vaikuttaa asioiden saamiseksi parempaan suntaan. Vankien keskimääräinen koulutustaso muuhun yhteiskuntaan nähden on todella heikko.