"Emme me ole mikään palokunta" – Rauhanliikettä huudetaan hätiin konfliktien kärjistyessä

Suomalaiset eivät enää ole mukana rauhanjärjestöissä menneiden vuosien tapaan. Muun muassa konfliktien monimutkaistuminen nostaa kynnystä osallistua rauhanliikkeen toimintaan. Itse rauhanjärjestöjen toiminta on siirtynyt barrikadeilta someen. Tänään sunnuntaina Helsingin Alppipuistossa järjestetään kahdeksannen kerran Pax Rauhanfestivaalit.

Kotimaa
Ihmisiä kuuntelemassa Pax Rauhanfestivaalien ilmaiskonserttia Helsingin Alppipuistossa 26. heinäkuuta 2015.
Ihmisiä kuuntelemassa Pax Rauhanfestivaalien ilmaiskonserttia Helsingin Alppipuistossa 26. heinäkuuta 2015.Susanna Siironen / Yle

Vaikka maailman kriisipesäkkeet ovat yhä lähempänä Suomea, ei meillä enää lähdetä yhtenä rintamana rauhanmarsseille. Kaukana on kultainen 60-luku, jolloin suomalaisiin rauhanjärjestöihin kuului jopa kymmeniä tuhansia jäseniä. Nykyisin esimerkiksi sadankomitealla on noin 800 jäsentä. Suomen Rauhanpuolustajien jäsenmäärä on 2 500 tuntumassa – samoissa luvuissa on pysytty viimeiset kymmenen vuotta.

– Aiemmin järjestöjäsenyys oli enemmän osa identiteettiä. Järjestön jäseniä oltiin viimeiseen asti, mutta nyt ihmiset tulevat mukaan pyrähdyksenomaisesti ja erilaiset aktiviteetit vievät heitä mukanaan, kertoo Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.

Asioita tiedostetaan, mutta osallistumisen kynnys on korkea

Maailma ja konfliktit ovat monimutkaistuneet. Matinpuron arvelee tämän nostavan myös ihmisten kynnystä osallistua rauhanliikkeen toimintaan.

– Nämä rauhankysymykset ovat laajoja ja monimutkaisia, ihmisten on helpompi ottaa yksi asia, joka itseä erityisesti kiinnostaa tai joka on pinnalla. Järjestönä käsittelemme asioita aina ydinaseriisunnasta yksittäisiin konflikteihin, niin ymmärrettävästi kaikki ihmiset eivät välttämättä miellä sitä koko kokonaisuutta omakseen, vaan keskittyvät sitten johonkin tiettyyn osa-alueeseen, Matinpuro toteaa.

Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen kuitenkin muistuttaa, että juuri nyt rauhanliikettä kaivataan.

– Kyllähän tämä aika on sellainen, että rauhantyötä tarvitaan. Mutta rauhanliikkeen toiminta on muuttanut muotoaan niin, etteivät tuhannet ihmiset marssi enää kaduilla, vaan nykyisin yritetään tehdä vaikuttamistyötä esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Barrikadeille ei siis takavuosien tapaan enää nousta, vaan nykyihminen jakaa mielummin mielipiteensä netissä. Matinpuron mielestä ihmiset tuntuvat myös pelkäävän mielipiteidensä puolustamista avoimesti.

– Katsotaan TV:stä joku kauhea dokumenttielokuva ja tiedostetaan asioita, mutta se itse osallistuminen tuntuu hankalalta, Matinpuro harmittelee.

Rauhanliike lähtee ihmisistä, ei järjestöistä

Matinpuro arvelee median lisäävän ihmisten voimattomuuden tunnetta. Mediassa maailma näyttäytyy mustavalkoisena ja ihmiset saattavat kokea, ettei asioihin pystytä vaikuttamaan. Voimattomuuden tunnetta lisäävät myös pitkittyneet konfliktit, joihin ei tunnuta saavan ratkaisua. Matinpuron mielestä ihmiset kuitenkin reagoivat herkästi, kun jokin konflikti leimahtaa.

– Silloin kun asia tulee akuutiksi, kuten vaikkapa Gazan sodan sytyttyä, niin kyllä ihmiset lähtivät liikkeelle helposti. Mutta reagoiminen vaatii räikeän kriisin, kun taas nämä monet konfliktit on pitkittyneet. Ihmiset ovat turtuneet esimerkiksi Ukrainan kriisin tasaiseen pieneen sotaan.

Matinpuroa turhauttaa se, että konfliktien kärjistyessä huudetaan rauhanliikkeen perään ja ihmetellään, mitä rauhanliike aikoo tehdä.

– Ei me olla mikään palokunta, pikemminkin ihmisten pitää kokea itse olevansa osa rauhanliikettä. Ei siihen tarvita rauhanpuolustajien lippua tai muuta, vaan kunkin ihmisen pitäisi alkaa tekemään asioita, Matinpuro sanoo.

Sadankomiteassa on huomattua sama ongelma. Rauhanliike kyllä kiinnostaa ihmisiä, mutta ihmiset eivät tunnu ymmärtävän rauhanliikkeen lähtevän liikkeelle heistä itsestään.

- Monet ihmiset ajattelee, että on olemassa joku rauhanliike ja tämän rauhanliikkeen pitäisi tehdä asioita. Ihmiset kysyy, miten rauhanliikkellä menee ja mitä te teette. Mutta itse näen, että rauha on kaikkien yhteinen asia ja jokainen ihminen voi omilla toimillaan vaikuttaa - ja jokaisen pitäisikin vaikuttaa - rauhan edistämiseen, Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen summaa.