Hyppää sisältöön

Vanhakin ihminen voi kokea kuolemanpelkoa

Terhokodin ylilääkärin Juha Hännisen mukaan kuolevat ihmiset kaipaavat viimeisillä hetkillään turvallisuutta. Saattohoidossa on edelleen tarjolla liian vähän tukipalveluja.

Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Kuoleman lähestyminen ahdistaa monia ihmisiä. Syyt ahdistumiseen ovat hyvin moninaisia, eivätkä aina liity omaan hyvinvointiin tai kuolemaan.

– Kuoleva ihminen on usein huolissaan, miten käy jälkeen jääville lapsille tai muille läheisille, sanoo vaativan erityistason saattohoitoa antavan Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.

Helsingin Lassilassa sijaitsevassa Terhokodissa on 17 saattopaikkaa kuolemaa odottaville.

– Paikkamme ovat vaikean fyysisen tai psyykkisen ongelman omaaville saattohoitoa tarvitseville ihmisille. Tällaisia vaivoja ovat muun muassa hengitysvaikeudet, odotettavissa oleva vaikea kuolintapa, esimerkiksi syövän etäispesäkkeiden tukkiessa keuhkot, vaikea ahdistus tai kova kuoleman pelko. Meille tulevien ihmisten elinaikaodote on parista viikosta pariin kuukauteen, kertoo ylilääkäri Hänninen.

Vuodesta 1988 lähtien toiminut Terhokoti saattaa vuosittain noin 350 ihmistä kuolemaan.

Lopunajan odotukset

Saattohoitoon tulevat ihmiset kaipaavat ensisijaisesti lopunajalleen turvallisuutta. He haluavat järjestellä omia ja jälkeen jäävien läheistensä asioita.

– Nuoret saattohoidossa olevat kantavat usein huolta, miten heidän vanhemmilleen käy heidän kuolemansa jälkeen. Vanhoille, pitkään yhdessä olleille aviopareille toisen kuolema on usein hyvin raskas. Siinä kuoleva on monta kertaa enemmän huolissaan elämään jäävän hyvinvoinnista, kertoo ylilääkäri Hänninen.

Kuoleman odotus saattaa olla hyvinkin ahdistavaa.

– Meillä oli Terhokodissa eräänä vuonna vielä työiässä oleva teologi, joka koki, että luoja oli hänet pettänyt, kun hän ei saanut elää kauempaa. Hän oli hyvin ahdistunut kuolemastaan, muistelee ylilääkäri Juha Hänninen.

Kun voisi syödä itse tai katsoa TV:tä

Viimeisinä elinviikkoinaan ihmiset haluavat tavallisesti tavata rakkaimpiaan tai käydä vielä kerran, jossain heille rakkaassa paikassa. Lisäksi heikkenevä ihminen toivoo usein, että hän voisi vielä kerran tehdä joitain terveelle ihmiselle itsestään selviä asioita, kuten syödä itse tai kävellä jonnekin tai katsoa TV:tä.

Lopun lähetessä ihmiselle on tärkeää tunne, että hänestä vielä välitetään, eikä hän ole pelkkä taakka.

– Läheisten kohtaaminen ja viimeinen käynti rakkaassa paikassa ovat hyvin tärkeitä kuolevalle. Jos liikuntakyky on nolla ja rahatilanne huono, rakkaassa paikassa käynti saattaa jäädä vain toiveeksi, sillä esimerkiksi Kela ei korvaa ambulanssin käyttöä tällaisiin "huvimatkoihin", sanoo Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.

Lopussakin nainen puhuu ja mies vaikenee

Lopun lähestyminen on joskus tuskallisempaa läheisille kuin kuolevalle itselleen. Läheisten voi olla vaikea kestää kuolema, varsinkin jos kyseessä on hyvin nuori ihminen. Tällaisessa tapauksessa myös läheiset olisi saatava saattohoidon piiriin. 

Kuolevaa askarruttaa aina tuleva. Toiset ovat halukkaampia puhumaan siitä samassa tilanteessa olevien kanssa ja toiset haluavat keskustelukumppaniksi mieluummin jonkun kaukana kuoleman kuilusta olevan.

Naiset ovat selvästi miehiä halukkaampia keskusteluun ja kertomaan, mikä heitä askarruttaa. Papin tai lääkärin luona käydessään naiset ottavat puheeksi pelkonsa tai epävarmuuden tulevasta jo ensimmäisellä tai toisella kerralla. Miehet eivät puhu epävarmuudestaan tai peloistaan välttämättä ollenkaan.

Ylilääkäri Juha Hännisen mukaan sekä miehillä että naisilla, se yleisin kysymys, jota käydään läpi useita kertoja, on: kuinka kauan minulla on elinaikaa?

Lisää tukipalveluita kaivataan

Kuoleville ja viimeisiä viikkojaan eläville on nykyään aika hyvin erilaisia lääkkeitä kivun lievitykseen sekä masennukseen. Terapeuttista hoitoa kuoleman ahdistukseen sekä kuolevalle että hänen perheelleen pitäisi kuitenkin pystyä järjestämään huomattavasti nykyistä enemmän.

Mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä haluttomampi ihminen on kohtaamaan uusia ihmisiä. Siksi olisi hyvä, jos koko saattohoidosta vastaisi yksi ja sama tuttu lääkäri tai hoitaja.

– Saattohoitoa tarvitseville pitäisi voida järjestää nykyistä enemmän vertaistukea niin, että he voisivat keskustella tulevasta samassa tilanteessa olevien kanssa. Saattohoidossa olevan perheen tukemiseen tarvitaan myös lisää resursseja ja jatkuvan turvan tukea pitäisi voida lisätä. Ihminen jää aika yksin, kun häneltä lopetetaan esimerkiksi syöpähoito ja edessä on saatto kohti kuolemaa, sanoo Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.

.
.