Sananen – Kaikelle on paikkansa

Uusissa energiatehokkaissa taloissa pystyy soittamaan puhelimella vain ikkunan raosta. Tämä on odotettua paluuta vanhaan ja hyvään. Kaikelle on paikkansa. Niin kuin taulullakin on kehikkonsa.

Näkökulmat
Mikko Maasola mikrofoni kädessään.
YLE Keski-Suomi

Asioille on olemassa luonnollinen tilansa. Klapi kuuluu kiukaaseen. Pultti mutteriin. Siksi tervehdinkin ilolla uutista, jonka mukaan uusissa taloissa puhelin kuuluu vain yhdessä kohtaa, yleensä raolleen potkitulta parvekkeen ovelta. Siinä vaihdetaan kuulumiset, vaikka vetää käteen.

Uudet talot ovat Suomessa täydellisiä, ihminen pysyy epätäydellisenä. Talot ovat termospulloja. Niiden seinät ovat niin paksua betonielementtiä ja ikkunat niin järeitä, että radioaallot eivät pääse sisään. Kännykkä ei kuulu.

Radioaaltojen liike on luonnonlaki. Nyt tajutaan pikkuhiljaa, että sekin on luonnonlaki, että puhelut puhutaan yhdestä paikasta. Samalla ei ajeta autoa, olla teatterissa tai saunota. Miten pohdittuja sanoja tulikaan aikanaan pudoteltua, kun tuijotti puhelun aikana vuoroin beigen väristä kukkatapettia ja köyhän perheen kenkävalikoimaa. Virikkeet piti keksiä omasta päästä.

Kun numerolaattaa veivattiin, aika tuntui pitkältä, ja paksulta.

Vanhaan hyvään aikaan puhelin oli aina samassa paikassa. Sitä lähestyminen ja sillä soittaminen oli ohjelmanumero, jota muu perhe seurasi henkeään pidätellen. Kun numerolaattaa veivattiin, aika tuntui pitkältä, ja paksulta. Jos oli kaksikerroksinen talo, yläkerrassa oli rinnakkaisluuri. Joskus oltiin silloinkin samassa sättiverkossa. Teini yritti kuunnella yläkerran puhelimella isänsä elämäntarinaa ja huohotus paljasti jälkikasvun. Sitten alkoi sättiminen, sätti-osuus.

Rakennusteollisuus teki vahingossa palveluksen. Puhelin ei kuulu missä vaan, lähellekään. Ikkunanraossa ihminen saa suorittaa, on kuin kopissa suorittamassa pyhää toimitusta.

Puhelin on aina ollut liian jännittävä mukana kuljetettavaksi. Sen sointiääni saa vapaan sielun tulehtuneeseen tilaan. Vatsan löysäksi, mielen kireäksi. Jonkun piti taas muistuttaa, että olen osa yhteiskuntaa!! Soittaminenkin on tuskallista ja juuri siksi, että se on koko ajan mahdollista. Jää usein soittamatta.

Kaikelle on paikkansa. Se on maailman lohdullisin lause ajassa jossa vaihtoehtojen määrä polttaa hapen ja naamalle myrkyttyneen ilmeen. Talossaon hyvä olla vesipiste, sähköpistoke ja paikka, jossa soittaa. Kehitys oli menossa peruuttamattomasti väärään suuntaan. Seuraava askel olisi ollut selässä kannettava jääkaappi menevälle perheenäidille.

Mies tarvitsee onnellisuuteensa vain autopaikan.

Kaikelle on paikkansa. Mies tarvitsee onnellisuuteensa vain autopaikan. Minäkin olen vain seissyt oman autopaikkani vieressä ja tajunnut, että kaikki on tässä. Oma autopaikka, kiinnekohta tässä maailmassa. Niin kuin sukkula telakoituu Mirriin, niin telakoituu mies eheäksi, huokealla kuukausimaksulla.

Olen kuullut miehestä, jolla oli Multialla oma hautapaikka hyvissä ajoin valmiina. Kun päivä oli lempeimmillään, hän asettui siihen päiväunille, ottamaan aurinkoa ja antamaan sielulleen rauhaa. Kaikelle on paikkansa.

Makkaralle on paikkansa. Tupakalle on paikkansa. Perkeleelle on paikkansa. Ne löytävät ne itse. Me olemme niin pieniä, että meiltä ei kysytä.

Iloitsen puhelin paikasta. Muuten en viitsi ajatella ihmistä nollaenergiatalossaan. Olen riittävän haikea jo tällä hetkellä.

Maallikkosaarnaaja Maasola