Seikkailupuistot yleistyvät vihdoin Suomessakin – vakavilta tapaturmilta on vältytty

Seikkailupuistoja on Suomessa jo runsaat parikymmentä. Tukesista kerrotaan, ettei niissä tiettävästi ole sattunut vakavampia onnettomuuksia. Läheltä piti -tilanteita on silloin tällöin.

ilmiöt
Ihmisiä metsään tehdyllä aktiviteettiradalla.
Timo Leponiemi / Yle

Seikkailupuistot – eli virallisesti yläköysiradat – ovat alan asiantuntijoiden mukaan alkaneet toden teolla yleistyä Suomessakin. Viimeinkin – tämä on espoolaisen toukokuussa avatun Huippu-seikkailupuiston toimitusjohtajan Jari Saarhelon ensi kommentti, kun Saarhelolta kysyy asiasta.

– Tällaiset puistot ovat maailmalla hirveän suosittuja, hän sanoo Ylelle.

– Nyt tuo sama ilmiö on tullut Suomeenkin, mutta varmaan lähes kymmenen vuotta jälkijunassa.

Saarhelo tietää, mistä puhuu. Hän asui Itävallassa ja Saksassa kymmenkunta vuotta ja seurasi, kuinka kiipeilypuistojen määrä Keski-Euroopassa alkoi kasvaa. Sen jälkeen kun Saarhelo oli palannut Suomeen, hän perusti yhtiökumppaneineen Huipun.

Saarhelo ei ole ainoa – Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta Tukesista kerrotaan, että uusia seikkailupuistoja on ilmaantunut Suomeen etenkin viime ja tämän kesän aikana ja jonkinlaisesta pienestä buumistakin voidaan jo puhua.

Tukesin kuluttajaturvallisuusryhmän ylitarkastajan Janne Niemelän mukaan virastolla ei ole tarkkaa tietoa seikkailupuistojen määrästä, mutta hän arvioi, että niitä on Suomessa runsaat parikymmentä. Näin arvioivat myös Saarhelo ja Flowpark-seikkailupuistoketjun toimitusjohtaja Janne Kalhama.

Seikkailupuistoissa muun muassa kiipeillään köysien ja turvavaljaiden varassa yläilmoissa, puusta tai telineestä toiseen. Köysiradat voivat olla parinkymmenenkin metrin korkeudessa.

Miten satunnaisten kiipeilijöiden turvallisuus taataan seikkailupuistoissa?

Tukes: Vastuu toiminnanharjoittajalla

Seikkailuradat ovat kuluttajapalveluja. Niitä koskee kuluttajaturvallisuuslaki, Tukesin Niemelä vastaa kysymykseen.

– Kuluttajaturvallisuuslain mukaan vastuu turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla. Hänen tulee huolellisuusvelvoitteen mukaisesti varmistua palvelun turvallisuudesta, jo ennen kuin palvelua aletaan tarjota.

Niemelän mukaan seikkailupuistojen kaltaisia palveluja valvovat pääasiassa kuntien viranomaiset eli tavallisesti terveystarkastajat.

Tämän lisäksi seikkailupuistot noudattavat niitä koskevaa eurooppalaista standardia. Toisin kuin kuluttajaturvallisuuslaki, se määrittää esimerkiksi sen, miten seikkailurata tulee rakentaa ja millaisia omavalvontatarkastuksia siellä on tehtävä.

Niemelä sanoo, että tuon standardin mukaisissa tarkastuksissa käytetään useimmiten alan omia asiantuntijoita, ei kuntien viranomaisia, joilla ei ole yhtä yksityiskohtaista teknistä taitotietoa. Hänen mukaansa kunnat tarkkailevatkin pääsääntöisesti sitä, että turvallisuudesta on varmistuttu asianmukaisesti.

Puut ovat puiston tukipilarit

Huippu-seikkailupuiston Jari Saarhelo on vastauksessaan Tukesia käytännönläheisempi.

Silloin, kun kiipeilypuistoa aletaan rakentaa, on ensimmäiseksi tarkastettava puut, jotka tulevat toimimaan sen tukipilareina, Saarhelo havainnollistaa standardin vaatimuksia.

– Esimerkiksi sellaiset puut, jotka ovat mahdollisesti lahoja ja voivat kaatua asiakkaiden päälle tai aiheuttaa muuta vaaraa, poistetaan sieltä ympäristöstä.

– [Standardissa] on erilaisia turvamääräyksiä siitä, minkälaisia taakkoja puiden pitää kantaa tai miten pitkä putoamismatka saa olla, jotta ei synny minkäänlaista vauriota siitä, jos asiakas tippuu turvavaijerin varaan.

Saarhelon ja Kalhaman mukaan Huipussa ja Flowpark-seikkailupuistoissa radat alkavat sillä, että kiipeilijä pukee turvavarustuksen yllensä. Tämän jälkeen osallistutaan koulutukseen, jossa henkilökunta opastaa, miten radalla edetään turvallisesti.

"Tilanne Suomessa on melko hyvä"

Tukesiin on tullut parin viime vuoden aikana "todella vähän" ilmoituksia seikkailupuistoista, Janne Niemelä kertoo.

– Näin ollen vaikuttaisi siltä, että ainakaan mitään vakavampia onnettomuuksia, joissa tämä ilmoittamiskynnys Tukesiin olisi ylittynyt, ei ole tapahtunut.

– Siinä mielessä vaikuttaa siltä, että tilanne Suomessa on melko hyvä, hän arvioi.

Janne Kalhaman mukaan Flowpark-ketju on alallaan Suomen suurin toimija. Se on ollut toiminnassa viitisen vuotta eli siitä asti, kun sen ensimmäinen puisto avattiin Turussa.

Kalhama toteaa, että seikkailupuistoissa sattuu läheltä piti -tilanteita muutaman kerran kesässä. Niissä kiipeilijä on saattanut irrottaa molemmat sulkurenkaat yhtä aikaa, hän sanoo.

– Jos työntekijät havaitsevat tällaisen tilanteen, he rauhallisesti kehottavat asiakasta kytkemään itsensä uudelleen kiinni.

Saarhelo arvioi, että espoolaisessa Huipussa on käynyt kesän aikana noin 11 000–12 000 ihmistä.

Hänen mukaansa puistossa ei ole ollut toistaiseksi yhtään sellaista tilannetta, jossa olisi täytynyt kutsua pelastuslaitos paikalle eli soittaa yleiseen hätänumeroon.

– Meillä on ollut neljästä viiteen tapausta, jotka ovat olleet tällaisia nilkan nyrjäyttämisen tyyppisiä tapauksia. On laskeuduttu alustalle. Jalka on ollut vähän huonossa asennossa ja nilkka vääntynyt. Sen kummempaa ei ole sattunut.

Turvallisuutta ei kannata pitää oletusarvona

Tukesin Niemelä toteaa, että vaikka vastuu seikkailupuiston turvallisuudesta onkin viime kädessä toiminnanharjoittajalla, ei kuluttajankaan tule käyttäytyä miten tahansa.

– Monesti näihin elämyspalveluihin liittyy tämmöisiä jännittäviä momentteja, kuten korkeita paikkoja. Niissä kuluttaja saattaa sitten ehkä vähän sokeastikin luottaa siihen, että toiminnanharjoittaja on kertonut kaikki tarvittavat asiat, hän sanoo ja jatkaa:

– Kuluttajakaan ei saa unohtaa sitä, miten käyttäydytään turvallisesti. Toisaalta myöskään turvallisuutta ei kannata pitää täysin oletusarvona. Mahdollisista turvallisuuspuutteista on ilmoitettava toiminnanharjoittajalle ja kysyttävä, jos jokin asia jää mietityttämään.

Niemelä tähdentää, että Tukes ei kuitenkaan ole huolissaan seikkailupuistojen turvallisuudesta – kunhan niissä toimitaan standardin mukaisesti ja tarjotaan asiakkaille riittävä perehdytys.