Helsingin Paloheinän metsiköissä tapahtuu kummia. Puiden välistä vilahtelee eksoottisiin ja erikoisiin vaatteisiin pukeutuneita nuoria naisia. Välillä riidellään, tunteet kuohuvat ja voimasanojakin käytetään. Ulkonäkönsä puolesta hahmoja on vaikea yhdistää mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan.

Tai oikeastaan on. Lume Cosplay-ryhmän jäsenet tässä vain treenaavat cosplay-musiikkivideon eli cmv:n tekemistä. Vaaleanruskea-valko-musta pukeutuminen viittaa Attack on Titan- eli Titaanien sota - mangaan, josta on tehty myös animaatiosarja. Hahmoina ovat Eren, Charmin, Levi ja Jean.

– Törmäsin netissä ulkomaalaisiin cosplay-musiikkivideoihin ja ajattelin, että miksei näitä voisi tehdä myös itse. Videoiden kuvaaminen ja tekeminen vaikutti tosi hauskalta, mikä sitten houkutteli kokeilemaan, videoita käsikirjoittava ja leikkaava Suvi Rivasto kertoo.

Sano jotakin, tunteella

Rivasto ja 13 muuta Japani-fanittajaa perustivat jokin aika sitten Lume Cosplay-ryhmän, joka voitti Say Something (siirryt toiseen palveluun)-videollaan Suomen ensimmäisen cmv-kilpailun japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittyvässä Animecon-tapahtumassa. Video on tehty Pentatonix-yhtyeen versioon kappaleesta, jota ovat esittäneet muun muassa Christina Aguilera ja Great Big World.

– _Say Somethingistä _on tullut aika paljon sellaisia kommentteja että ihmiset ovat sitä katsoessan vain itkeneet. Tällainen palaute on ollut meille vain ja ainoastaan positiivista, tällaisia reaktioita olemme halunneetkin, eli herättää tunteita, videoiden kuvaamisesta vastaava Annika Toikka sanoo.

– Tärkeintä on luoda tarina: se että katsoja pääsee kokemaan niitä tunteita joita haluamme heille kertoa ja uppoaa samalla osaksi tarinaa, Rivasto jatkaa.

– Sitä paitsi tarina näyttää aina paremmalta kuin nopeasti huitaistu sekamelska, Toikka kuittaa.

Tarkkoja kuvakäsikirjoituksia

Tähän mennessä Lume Cosplaylta on valmistunut 3 cmv:a, joista kaksi on vaatinut enemmän työtä. Parhaimmillaan cosplay-musiikkivideota pyritäänkin tekemään yhtä ammattimaisesti kuin mitä tahansa muuta audiovisuaalista teosta.

– Koko prosessiin kuluu aikaa puolisen vuotta. Ryhdymme käsikirjoittamaan hyvin aikaisessa vaiheessa, ja kässäroi saattaa olla muutaman kuukauden jäissä ennen kuin sitä ryhdytään kuvaamaan. Kuvaamiseen menee hivenen alle viikko, ja editointiin käytän aikaa puolitoista kuukautta, Suvi Rivasto kertoo.

– Esimerkiksi minulle videon visuaalinen ilme on hyvin tärkeä asia. Tämän takia meillä on yleensä tarkat kuvakäsikirjoitukset valmiina kohtauksista, ennen kuin ryhdymme kuvaamaan. Jos kuvaamme jollakin tietyllä paikkakunnalla, siellä asuvat ihmiset tekevät etukäteen kuvauspaikoista ennakkotutkimusta.

Kamerallinen haasteita

Myös kuvaamiseen liittyy omia niksejä. Say Somethingissä ykkössääntönä oli, ettei kukaan saanut katsoa kameraan, ja harjoitusotoksia tehtiin paljon.

– Samaan kuvaan pitää joskus saada aika monta ihmistä. Jos olemme jossakin kalliolla tai kivikossa tai mukulakivikadulla kuvaamassa, kameran tasapainottaminen ei ole ihan helppoa, Annika Toikka sanoo.

– Yleensä meillä on yksi ihminen, joka toimii ohjaajan roolissa. Minä taas hallinnoin sitä mitä näkyy kamerassa: kukaan ei saa näyttää kuvissa epäedulliselta, kaikilla pitää olla yhtenevät vaatteet eikä joukosta saa erottua liikaa.

Sarja = lähdeteos

Cosplay-musiikkivideoissa nähdyt vaatteet on tehty pääasiassa itse, mikä on osa cossaamisenkin filosofiaa.

– Totta kai vaatteita löytyy kaupastakin, mutta se on se helpompi tie. Siitä tulee kuitenkin ihan erilainen fiilis, jos puvun on tehnyt itse, ja samalla voi näyttää omia taitojaan, Suvi Rivasto sanoo.

Mutta pyritäänkö cosplay-musiikkivideoissa sitten vain esittelemään asusteita?

– Asusteet eivät tosin ole pääasia näissä videoissa, esimerkiksi tuossa kilpailussa arvioitiin tarinaa ja teknistä toteutusta, Toikka toteaa.

– Videon lähdeteoksena on usein sarja, eli meidän tapauksessaamme Attack on Titan. Siitä otetaan mallia ja sen kohtauksia tehdään uusiksi, Rivasto lisää.

Teknistä haltuunottoa

Cosplay-musiikkivideoiden tekeminen merkitsee monesti luovaa toimintaa ja yhdessäoloa, mutta useasti se myös motivoi ottamaan haltuun audiovisuaalista tekniikkaa.

– Olen jo kouluni puolesta alun perin ollut kiinnostunut kuvaamisesta ja editoinnista. Ammattimaisemmin tätä olen kuitenkin ryhtynyt tekemään näiden videoiden kautta, sitä ei voi kieltää, Rivasto summaa.

– Minulla oli kamera aika pitkään pölyttymässä tuolla kaapinnurkassa, mutta nyt sille on löytynyt paljonkin käyttöä, Toikka lisää.