Raivostuttaako ruoan maiskutus? Et ole hullu, sinulla voi olla misofonia

Perhe on kokoontunut illalliselle. Isä alkaa syödä. Tytär ponnahtaa raivoissaan ylös tuolistaan, huutaa "älä mässytä!" ja juoksee ovet paukkuen huoneeseensa. Kyseessä ei ehkä olekaan vain huono käytös vaan reaktion takana voi piillä misofonia.

Kotimaa
Toimistotyöntekijä kuulosuojaimet päässä
Lasse Isokangas / Yle

Misofonia on harvinainen ääniyliherkkyyden muoto, jota lääkäritkään eivät yleensä tunnista.

– Misofonia tarkoittaa epämiellyttävyyttä tietyille äänille. Tulee herkistymistä esimerkiksi perheenjäsenen syömisen tai yskimisen äänille, selittää emeritusprofessori Jukka Ylikoski Helsinki Ear Institutesta.

99,9% lääkäreistä ei tiedä, mitä on misofonia.

Jukka Ylikoski, emeritusprofessori

Ylikoski on pitkän lääkäriuransa aikana tavannut vain pari misofoniasta kärsivää potilasta.

– Toinen potilaista oli tyttö, jolle isän maiskutus oli ylivoimaista. Hän ei voinut vuosikausiin syödä samassa pöydässä, Ylikoski kuvailee oireita.

Ongelma piilee korvan ja hermojen välillä

Usein misofoniapotilaat eivät ole yliherkkiä muille kuin joillekin tavallisille, pehmeille ja toistuville äänille. Monella tinnituspotilaalla on myös misofoniaa. Misofonian syytä ei toistaiseksi täysin tunneta.

– Voi olla, että potilailla on jotain häiriötä kuulemisen prosessissa, sanoo emeritusprofessori Jukka Ylikoski.

Muiden ihmisten mielestä täysin siedettävät ja normaalit äänet aiheuttavat jostain syystä liian voimakkaan reaktion misofoniapotilaan hermostossa. Ääni synnyttää raivoa, vihaa tai pakenemisen tarpeen. Potilas ymmärtää itsekin, että hänen reaktionsa on liian voimakas, mutta hän ei pysty järjellä sitä kontrolloimaan.

Mieleen tulee helposti ajatus, että misofonia olisikin psykiatrinen häiriö. Ylikosken mukaan näin ei ole. Misofoniassa on kyse neuro-otologiasta, eli korvan ja hermoston yhteyksistä.

– Maailmalla paljon psykologisoidaan esimerkiksi tinnituspotilaita. Se ei ole mielestäni oikein. Tinnituksesta kärsiviltä on löydetty muun muassa synapsivaurioita.

Lääkärit eivät tunne misofoniaa

Tinnitusta, eli korvien soimista tai huminaa, esiintyy 15 prosentilla väestöstä. Erittäin hankalaa tinnitusta sairastavia on noin prosentti, eli 50 000 suomalaista. Misofoonikkojen määrää ei tiedetä, mutta kyse on ilmeisen harvinaisesta ilmiöstä.

Hiljaisuuden välttäminen on perusasia. Silloin äänten kontrasti vähenee.

Jukka Ylikoski, emeritusprofessori

– Suomessa ei varmaan ole monta tuhatta misofoniasta kärsivää. Sanoisin, että jos on tuhat, niin se on jo paljon, arvioi emeritusprofessori Jukka Ylikoski.

Koska kyseessä on vähän tunnettu ongelma, eivät lääkäritkään sitä tunnista.

– 99,9% lääkäreistä ei tiedä, mitä on misofonia, Ylikoski lataa.

– Misofoniaan kuuluu, että kuulo on normaali. Potilaalle ei siten ole hirveästi apua korvalääkäristä.

Misofonialla ei toistaiseksi ole virallista tautiluokitusta.

Äänisiedätys ja taustahäly avuksi

Jos lääkäreistä ei ole apua, mitä misofoniasta kärsivän sitten pitäisi tehdä? Ylikosken mukaan tärkeää on, että potilaan oireet otetaan kuitenkin todesta. Äänten siedätyshoidosta voi olla apua.

– Hyperakusiaan (eli yliherkkään kuuloon) on toiminut siedätyshoito, jossa vuosikausia yritetään totuttaa erilaisiin ääniin. Se toimisi varmaan myös misofoniaan. Myös tinnituksen hoidossa on toistakymmentä vuotta kokeiltu siedätyshoitomuotoja, kertoo Ylikoski.

Kotikonstejakin kannattaa yrittää. Esimerkiksi ruokailun ajaksi voi laittaa radion päälle.

– Hiljaisuuden välttäminen on kaiken hyperakusian ja tinnituksen perusasia. Silloin äänten kontrasti vähenee, on hyvä olla taustaääntä.

Entä miten kävi sille Ylikosken tutkimalle tytölle, jota isän ruokailuäänet häiritsivät kohtuuttomasti? Ilmeisesti hän parani tai oppi elämään oireidensa kanssa, sillä ainakaan hän ei enää hakeutunut jatkohoitoon.