Heitä yksi! Suomalainen kehtaa pummata tupakkaa, mutta ei rahaa

Tupakkaa kehdataan Suomessa pyytää tuntemattomiltakin. Miksi ruoan tai rahan pyytämistä katsotaan silti kieroon?

ilmiöt
Mies sytyttää tupakkaa.
Hanna Lumme / Yle

Voisitko heittää yhden? Tuntemattoman vastaantulijan pyyntöön saattaa moni sauhuttelija suostua, epäröimättä. Pienen rahasumman tai esimerkiksi ranskalaisen vippaaminen grilliannoksesta aiheuttaa kuitenkin useissa suomalaissa kummaksuntaa. Miksi?

Sosiaaliantropologi Matti Eräsaaren mukaan ilmiö voidaan ymmärtää lahjataloutena, jossa tavaran arvoa tärkeämpää on se, millaiseksi vaihtajien väliset suhteet koetaan.

Kun Hakaniemen torilla kello kahdelta aamuyöllä kaksi tuntematonta kohtaa, saattaa pyynnöstä kieltäytyminen vaikuttaa käsittämättömältä, suorastaan moraalittomalta

Matti Eräsaari

– Lahjataloudessa tavarat eivät ole maksuja. Toinen samankaltainen ihminen katsotaan samaan piiriin kuuluvaksi, samankaltaiseksi, jolta voi olettaa solidaarisuutta. Pääsääntöisestihän elämme muuten markkinataloudessa, ”annan sulle viisikymmentä senttiä, saanko sulta tämän” -tyyppisesti.

Kadulla sauhuttelevalta pummiva harrastaa siis vaihtoehtoistaloutta, jossa tavaroilla ei ole arvoa. Toisen nikotinistin pyynnön torjuminen on Eräsaaren mukaan moraalikoodiston rikkomista.

– Kun Hakaniemen torilla kello kahdelta aamuyöllä kaksi tuntematonta kohtaa, saattaa pyynnöstä kieltäytyminen vaikuttaa käsittämättömältä, suorastaan moraalittomalta, Eräsaari sanoo.

Tupakoijia voidaan siis antropologisesti ajatella yhtenä suurena, löyhänä perheenä. Toisilleen tuntemattomatkin kuuluvat samaan yhteisöön, jonka jäseniä kohtaan on soveliasta käyttäytyä myötämielisesti.

– Kaikki eivät kuitenkaan jaa samaa kuviteltua yhteisöä. Laskelmoivammat elävät markkinataloudessa.

Annettuja ja otettuja ei kannata laskea

Rahan tai ruoan pyytäjää taas usein karsastetaan Suomesssa, eikä näitä kahta pidetä soveliaina pyytää tuntemattomilta. Manchesterin yliopistossa työskentelevän Eräsaaren mukaan asia on täysin kulttuurista riippuvainen.

– Suomessa ruoka ja raha mielletään eri kategoriaan kuuluviksi. Esimerkiksi Fidžillä sekä ruoka että savukkeet jaetaan ilman erillistä pyyntöäkin, saaren kulttuuria tutkinut Eräsaari kertoo.

Eräsaari liittää pyytämiseen myös toisen käsitteen. Yleistetyn vastavuoroisuuden periaate toteutuu, kun lahjojen antaminen ja saaminen on niin yleistä, ettei niiden mieltäminen lahjoiksi ja vastalahjoiksi ole enää kannattavaa. Perhe on hänen mukaansa Suomen vahvimpia lahjatalouden yksikköjä.

– Jos pyydän vaikka veljeäni remonttiavuksi, ei kumpikaan oleta palvelukseen liittyvän rahaa. Remonttijuomat tai –pitsat jälkikäteen, Eräsaari kuvaa arkipäivän lahjanvaihdantaa.