Kymmeniätuhansia kilometrejä kävellyt 75-vuotias: "Pitää nivelet oikoisina"

Erkki Sipura on näyttänyt epäilijöille ja taivaltanut ympäri Eurooppaa niin pakkasessa kuin paahteessakin. Uusi elämäntehtävä löytyi puolison kuoleman jälkeen. Älkää jääkö kiikkustuoliin vaan kävelkää, tuohivirsuissa vaeltava Sipura patistaa.

ilmiöt
Erkki Sipura
Erkki SipuraKirsti Pohjaväre / Yle

Hoikka ja suoraryhtinen mies tulee vastaan sydämellisesti tervehtien kotitilansa pihalla. Hän on jo ollut kitkemässä kukkapenkkiä ja sitä ennen käynyt marjassa ja sienessä lähimetsässä. Aamu on toisilla vasta aluillaan. Kävelyn puolestapuhujaksi noussut Erkki Sipura tunnustaa olleensa ikiliikkuja jo pienestä.

– Taisin olla muutaman vuoden vanha, kun lähdin jo pikkupoikana samoilemaan. Saatoin olla päivän poissa, jossain tuolla viljapellossa. Tulin sitten illalla kotiin. Siitä se on alkanut.

Sipura on kävellyt kymmeniä tuhansia kilometrejä Suomeen ja Eurooppaan suuntautuneilla vaelluksillaan. Pitkä mies herättää huomiota tien vartta taivaltaessaan, sillä Sipuran patikointiasu on pellavainen Väinämöisen puku, tuohikontti selässä.

Virsutkin ovat toisinaan jalassa. Suutari on tehnyt niihin lukuisia askelia kestävät kumipohjat.

– Minä olen tällainen hullu hämäläinen. Minulla on kova selviytymishalu.

Pyhiinvaelluspoluille tennareilla

Maanviljelijänä toiminut Sipura aloitti kuukausia kestävät kävelyreissunsa vasta eläkeiässä. Oli vuosi 2007 ja Erkin vaimo oli kuollut. Surussaan hän päätti lähteä kävelemään Espanjaan Pyhän Jaakobin vaellusreitin 750 kilometriä.

– Vasta edellisenä päivän kerroin lapsille ja vaimon siskolle, että lähden. He sanoivat, että ethän sinä millään selviä, kun et osaa kieliä, etkä ole käynyt yksin ulkomailla.

Sipura todisti epäilykset vääriksi.

– Olen ajatellut jälkeenpäin, että minä en ollut yksin. Joku minua ohjasi.

Tuohivirsut miehen jaloissa
Kirsti Pohjaväre / Yle

Pamplonasta lähtevän vaelluksen alku löytyi vuorokauden etsimisen jälkeen erään viljapellon takaa. Ensimmäisen päivän Sipura käveli sellaista haipakkaa, että ohitti kaikki muut vaeltajat. Simpukoin merkityllä muinaisella pyhiinvaeltajien reitillä Sipura oppi patikoinnin alkeet.

– Minulla oli jaloissa tavalliset tennarit. Neljäntenä päivänä kengät alkoivat hiertää, ja molemmat päkiät aukesivat. Löysin apteekista ihanan rohdon. Laitoin aina vessapaperin sukan sisään ja rohdoksen siihen. Kun pääsin Santiagoon, jalkani olivat terveet.

Tuohivirsuissa Kilpisjärvelle

Suomessa Sipuran yksinäiset kävelymatkat laajenivat maan halki kulkeviksi vaelluksiksi, jotka alkoivat saada seuraajia. Erään kerran Turun tuomiokirkon papit pysäyttivät Väinämöisen näköisen matkalaisen.

– Papit kysyivät, että mihin sinä olet menossa noissa asuissa. Sanoin, että Suomea kiertämään. He pyysivät ilmoittamaan, että olen selviytynyt.

Sipura oli ajatellut, että kävelee Kilpisjärvelle 30 vuorokaudessa. Tarkalleen 30 vuorokauden kuluttua papit saivatkin mieheltä ilmoituksen.

– Siinä kesti juuri se 30 vuorokautta. Vaikka viimeinen 50 kilometriä oli raskas, kun siellä oli pakkanen.

Sanon ihmisille, että älkää istuko kiikkustuoliin, vaan kävelkää.

Erkki Sipura

Sipuran pisin kävelyurakka vei hänet Espanjaan: 4 227 kilometriä 84 vuorokaudessa. Matkan jälkeen lääkärit ihmettelivät miehen kestävyyttä.

– Lääkärit sanoi, että sinulla on varmasti mahdottoman hyvä luusto, kun se ei ole kulunut yhtään. Sanon ihmisille, että älkää istuko kiikkustuoliin, vaan kävelkää. Se pitää nivelet oikoisina.

Espanjaan lähtiessä syntyi Sipuralle myös päivämatkan ennätys. Se tuli alkumatkasta Ruotsissa.

– Kävelin kolmannella etapilla päivässä 82 kilometriä, kun olin vauhdissa.

Mies Väinämöisen asussa
Kirsti Pohjaväre / Yle

Patikoiden Paavin puheille

Sipura täyttää pian 76 vuotta. Seuraava kävelymatka on jo haaveissa.

– Kaveri soitti, että lähdetkö Roomaan. Se on nyt ajan ja rahan kysymys. Vaellus kestää koko kesän. Jos minä tapaan paavin, niin se olisi ihanaa.

Kävelymatkoillaan Sipura on tutustunut lukuisiin ihmisiin, saanut yösijan ventovieraalta ja joltakin jopa rahaa. Sipura kokee, että kävely on lohduttanut, vahvistanut ja tuonut elämälle uuden näkökulman. Miljoonien askelten voimalla Sipura puhuu kävelyn puolesta.

Kun tulen oikein vanhaksi, enkä jaksa kävellä, niin sitten ostan polkupyörän ja ajan sillä.

Erkki Sipura

– Ehdottaisin kaikille, joilla on vaikeuksia elämän kanssa, vaikka että haluaa päättää elämänsä jollain lailla, niin älkää päättäkö, vaan kävelkää. Se antaa avaruutta elämälle uudestaan.

Viimeisimmälle kävelyreissulleen Sipura lähti kutsuttuna. Matka oli 30 kilometriä Hämeenlinnasta Renkoon. Sellaisia reissuja hän tekisi enemmänkin.

– Toivoisin, että ihmiset ja seurakunnat kutsuisivat minua kävelemään. Voisin vähän opastaakin ihmisiä kävelyn taitoihin. Tämä olisi sellainen elämäntehtävä. Kun tulen oikein vanhaksi, enkä jaksa kävellä, niin sitten ostan polkupyörän ja ajan sillä. Ja sitten kun polkupyörällä ei pääse enää ajelemaan, sitten ajan autolla.