Suomalaismies etsii syöpäsairaalle avovaimolleen kantasoluluovuttajaa Facebookissa: "Ei tällaista osaa ajatella omalle kohdalle"

Laihialaiset Juha Tapola ja Henni Jalonen odottivat ensimmäistä yhteistä lastaan, kun Henni sairastui leukemiaan. Lähes kahden terveen vuoden jälkeen sairaus uusiutui. Edessä on kantasoluhoito, mutta suvusta ei löytynyt sopivaa luovuttajaa. Juha Tapola päätti vedota ihmisiin sosiaalisen median välityksellä.

terveys
Muovipurkkeja metallitarjottimella.
Mikko Haapanen / YLE

Henni Jalosen raskaus oli edennyt viikolle 30. Hän oli uupunut, mutta jatkuva väsymys meni raskauden piikkiin. Epäilys vakavammasta heräsi vasta, kun hänen hemoglobiininsa mitattiin neuvolassa. Hoitaja luuli hemoglobiinia mittaavan laitteen menneen rikki – lukema oli niin alhainen.

Pari lähti lisätutkimuksiin sairaalaan Vaasaan.

Leukemiahan on lasten ja vanhojen ihmisten sairaus. Eihän tällaista osaa ajatella omalle kohdalle.

Juha Tapola

Pari oli yhdessä kauppareissulla, kun puhelin soi.

– Selvisi, että se oli akuutti lymfaattinen leukemia. Lähdimme shokissa kotiiin. Pakkasimme ja lähdimme Turkuun. Otimme Hennin äidin matkalla mukaan, Juha Tapola kertoo.

Hoidot alkoivat heti

Kolmikko saapui Turkuun myöhään illalla elokuun alussa vuonna 2013. Seuraavana päivänä Henni Jalonen otettiin osastolle. Hänen miehensä ja äitinsä saivat yöpaikan Hennin veljen luota.

– Lääkäri kertoi, mistä on kyse, ja että hoidot pitää aloittaa heti. Se tuli täysin shokkina. Leukemiahan on lasten ja vanhojen ihmisten sairaus. Eihän tällaista osaa ajatella omalle kohdalle.

Juha Tapolan mukaan hänen puolisonsa meni hoidon aikana ajoittain todella huonoon kuntoon. Samaan aikaan painoi huoli vauvasta. Lääkärit vakuuttivat, että sytostaatit eivät vaikuttaisi vauvaan, koska raskaus oli jo pitkällä.

Vauva syntyi keskosena

Jalonen sai ensimmäisen hoitokuurin ennen kuin Joona syntyi sektiolla raskausviikon 34 lopulla.

– Joona oli täyden kympin poika eikä sillä kaverilla ollut mitään hätää, isä kertoo.

Elämä ei pysähdy. Ei elämästä tule mitään, jos vain synkistelee ja jää neljän seinän sisälle.

Juha Tapola

Pikkuinen Joona joutui kuitenkin keskolaan. Isä sukkuloi Turun yliopistollisen sairaalan keskolan ja avovaimonsa osaston väliä maanalaista tunnelia pitkin.

Hän kävi syöttämässä vauvaa ja kuljetti äitiä ja poikaa tapaamaan toisiaan. Juha Tapola asui sairaalassa päivät. Yöt hän nukkui avovaimonsa veljen luona.

– Välillä vaunuttelimme Joonan kanssa Hennin osastolle ja välillä vein Hennin pyörätuolilla Joonan luokse.

Vauva vei ajatukset sairaudesta

Sukkulointia, mittauksia ja hoitoja kesti kaksi kuukautta. Vauva pääsi pois keskolasta ennen kuin äiti sai luvan lähteä sairaalasta. Kaikki palasivat kuitenkin yhdessä kotiin.

– Se oli hieno hetki. Pääsimme viettämään perhe-elämää. Henni oli tietysti väsynyt hoidoista.

Hoidot eivät kuitenkaan loppuneet, vaan Henni Jalonen matkusti vielä neljästi Turkuun sairaalaan. Matkat kestivät kolmesta päivästä viikkoon.

Elämä ei pysähdy. Ei elämästä tule mitään, jos vain synkistelee ja jää neljän seinän sisälle.

Juha Tapola

Isä jäi vanhempainvapaalle hoitamaan poikaa ja äitiä. Perhe on ollut kovilla, mutta läheiset ja etenkin pian kaksi vuotta täyttävä poika ovat auttaneet jaksamaan.

– Ehkä tuo pieni rakkauspakkaus aika paljon auttoi. Hänen hoitamisessaan meni itsellä paljon aikaa. Ehkä ihminen vain osaa puskea läpi vaikeistakin hetkistä.

Tuhannet jakavat vetoomusta

Sairaalajakson jälkeen Henni Jalonen on käynyt kolmen kuukauden välein tutkimuksissa. Viikko sitten näytteestä paljastui jälleen huolestuttavia merkkejä.

– Kyseessä on ilmeisesti esiasteessa oleva leukemia. Pahoja soluja on 12 prosenttia ja leukemian raja on 20 prosenttia. Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin kantasolusiirto.

Kumpikaan Jalosen veljistä ei soveltunut kantasoluluovuttajaksi. Tällä hetkellä naiselle etsitään sopivaa luovuttajaa kantasolurekisteristä. Juha Tapola ei kuitenkaan tyydy odottamaan tyhjänpanttina.

Keskiviikkona hän kirjoitti Facebook-seinälleen vetoomuksen, jossa hän pyysi ihmisiä ilmoittautumaan Suomen Punaisen Ristin veripalvelussa kantasoluluovuttajiksi (siirryt toiseen palveluun). Hänen vetoomustaan oli jaettu Facebookissa perjantai-iltapäivään mennessä lähes 30 000 kertaa.

Siitä, millä aikataululla luovuttaja löytyy, ei ole mitään takeita.

– Luovuttaminen ei ole iso prosessi ja sillä voi pelastaa ihmishengen. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tietoa jakaneet ja liittyneet rekisteriin. Sitä suuremmalla todennäköisyydellä luovuttaja löytyy, mitä enemmän rekisterissä on porukkaa.

Pahinta ei saa ajatella

Surullisista uutisista huolimatta Juha Tapola ja Henni Jalonen yrittävät pitää yllä iloista mieltä. Niin he ovat tehneet viimeiset kaksi vuotta.

– Emme ole ajatelleet sitä pahaa. Olemme nauraneet ja hymyilleet päivittäin ja nähneet kavereita. Emme ole menneet maihin. Elämä ei pysähdy. Ei elämästä tule mitään, jos vain synkistelee ja jää neljän seinän sisälle.

– Ainahan sitä ajattelee. Eihän se sieltä pois mene, mutta kyllä tämä tästä.

Isän mukaan pian kaksi vuotta täyttävä Joona ei ymmärrä äitinsä sairaudesta juuri mitään.

– Hän on niin tottunut sairaalaympäristöön, koska hän on ollut mukana aina, kun Henni on käynyt kokeissa. Ei hän osaa pelätä lääkäreitä millään tavalla.