Kilpapaintball on kaukana metsien värikuulasodasta – "urheilua siinä missä koripallokin"

Paintball on suosittu laji, jota voi harrastaa monella tapaa. Kilpapaintball on urheilua, jossa vaaditaan taitoa, taktiikkaa, nopeutta ja ampumistaitoa.

Kotimaa
Paintball-pelaaja
Paula Koskinen / Yle

Kun peli käynnistyy, alkaa räiske ja meteli. Pelaajat lähtevät liikkeelle värikuula-aseet käsissään ja yrittävät osua vastapuolen pelaajiin. Valmentajat huutavat ohjeita kentän laidalta, kun pelaajat suojautuvat ilmatäytteisten suojien taakse.

Kokematon katsoja ei ehdi edes ymmärtää, mitä pelissä on tapahtumassa, ennen kuin erä, paintball-kielellä piste, on ohi. On taas hetken hiljaista.

Käynnissä on paintballin kolmas SM-osakilpailu. Mukana on viisi joukkuetta: yksi Turusta, yksi Vantaalta ja kolme Helsingistä.

– Tämä on urheilua, myös täällä Suomessa, mutta isoa urheilua paintball on Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa, kertoo Suomen Paintball-liiton puheenjohtaja Kai Siltala.

Aktiivisia kilpapelaajia on Suomessa muutama sata. Kilpapelaaminen on kuitenkin vain murto-osa kaikesta pelaamisesta. Paintball-harrastajien kokonaismäärää on vaikea arvioida, mutta määrän arvellaan olevan noin 10 000.

Adrenaliini virtaa

Paintball sai alkunsa Floridassa 70-luvun lopulla. Kolme miestä mietti, kuinka he voisivat yhdistää vaarallisissa tilanteissa koetun adrenaliinin tunteen vaarattomaan ympäristöön, jossa tunne voitaisiin tuntea aina uudelleen. Samassa yhteydessä miehet kävivät väittelyä siitä, kumpi selviytyy paremmin väijytystilanteessa, maalaisympäristössä kasvanut ihminen vai kaupunkilainen.

Ensimmäinen paintball-peli pelattiin vuonna 1981. Suomeen laji rantautui jonkin verran tämän jälkeen ja tällä hetkellä lajia harrastetaan yli sadassa maassa eri puolilla maapalloa.

Pelaaja paintball-pelikentällä
Paintball-kilpailut käydään tasaisella nurmikentällä, jossa on ilmalla täytettyjä suojia. Paula Koskinen / Yle

Paintball on monipuolinen laji, jossa pelimuotoja on useita. Kilpapelaaminen on melko kaukana metsäkentillä pelattavasta paintballista, mutta perusidea on sama: vastustajat pyritään poistamaan pelistä osumalla heihin värikuulalla.

– Täytyy osata ampua ja tuntea kenttä hyvin. Se on tärkeää tässä lajissa. Metsässä pelailu on hauskanpitoa, se on ihan eri juttu, kertoo Kimmo Suominen, joka pelaa paintballia kolmosdivisioonassa Nokkapokka-joukkueessa.

Täytyy osata ampua ja tuntea kenttä hyvin. Se on tärkeää tässä lajissa. Metsässä pelailu on hauskanpitoa.

Kimmo Suominen

Suominen on harrastanut lajia kuusi vuotta. Mies pysyy lajin parissa nimenomaan sen asian takia, jonka vuoksi laji alun perin kehitettiinkin.

– Vauhti ja vaaralliset tilanteet. Adrenaliini virtaa, kun aloituslevylle menee. Tämä on urheilua siinä missä vaikka koripallo ja lentopallokin, Suominen kuvailee.

Kilpapaintball on nopeatempoista. Yksi erä voi päättyä jopa alle minuutissa. Laji on hyvin taktinen ja aloituskuvioita ja taktiikoita hiotaan harjoituksissa, jotta ne ovat kilpailussa kunnossa. Taktiikan lisäksi pelikentällä tarvitaan monenlaisia taitoja, joten hyvin erilaiset ihmiset voivat olla lajissa hyviä.

– Tämä sopii ihan kaikille. Itsekin olen isompikokoinen kaveri, enkä ole niin nopea, mutta se täytyy korvata jollain muulla. Täytyy hakea se paikka, joka sopii kullekin pelaajalle, Suominen sanoo.