Näkökulma: Uusnatsismin rikkaruoho on kitkettävä nuorena

Suomessa orastava poliittinen väkivalta on otettava tosissaan. Se tarkoittaa myös, että on lopetettava vastuuton kiistely siitä mistä äärilaidasta poliittinen väkivalta kumpuaa. Uusnatsit ovat vain yksi saman väkivaltaisen hydran rumista päistä.

Kotimaa
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.Yle

Istuin tammikuussa 2013 Jyväskylän kirjaston luentosalissa kun uusnatsit yrittivät tunkeutua sisään ja puukottivat yhtä kirjatapahtuman järjestäjistä.

Se oli herätys. Aiemmin olin pitänyt Suomen Vastarintaliikkeen uusnatseja enimmäkseen harmittomina. Jyväskylän lauantain välikohtauksen jälkeen kuitenkin yhä useampi on herännyt siihen, että Suomessa on nyt seitsemän vuoden ajan toiminut hierarkkinen uusnatsijärjestö, joka tekee yhteistyötä pohjoismaisten haarojensa kanssa.

SVL:n ”patriootit” eivät ole ihan samaa maata kuin 1990-luvun kiljunatsit, joita virheellisesti skinheadeiksikin kutsuttiin. SVL masinoi säännöllisesti reipashenkisiä tapahtumia, joissa tankataan rotuoppia ja harjoitellaan Jyväskylässä nähtyjä koreografioita. Lisäksi he järjestävät katupartioita ja silloin tällöin marssivat liput tanassa kaupunkien keskustoissa.

Kun suomalaiset tajuavat kotikaupunkinsa raitilla marssivien nuorukaisten olevan uusnatseja, he tajuavat, että heidän kotikaupunkinsa raitilla marssii uusnatseja.

Aiemmin lippujen symboli – ylöspäin sojottava nuoli vihreällä pohjalla – on herättänyt torikansassa lähinnä hämmennystä. Jokaisen tapauksen myötä SVL:n ideologia tulee kuitenkin tutuksi muillekin kuin hipeille, anarkisteille ja muille ”vaihtoehtoihmisille”.

Ennustan marssien yhä useammin päättyvän väkivaltaan. Sillä kun suomalaiset tajuavat kotikaupunkinsa raitilla marssivien nuorukaisten olevan uusnatseja, he tajuavat, että heidän kotikaupunkinsa raitilla marssii uusnatseja. Se herättää vihaa ja se on osittain tarkoituskin. SVL on jopa kehittänyt väkivaltaiseen larppileikkiinsä pisteytysjärjestelmän (siirryt toiseen palveluun), jossa täysosuman saa, kun joutuu poliisiin hellään huomaan. Uusnatsit toivovat kähinöitä etenkin anarkistien ja muiden "äärivasemmistolaisten" kanssa, jotka ovat valmiita muuhunkin kuin buuauksiin.

Poliisin työnä on minimoida vahingot, mutta itse ongelman ennaltaehkäisy on mutkikkaampaa. Voisimme jälleen kerran ottaa oppia Ruotsista – varoittavana esimerkkinä.

Vastarintaliike perustettiin Ruotsissa 1997 ja siellä se on myös edennyt pisimmälle. Svenska motståndsrörelsen rikkoo uusnatsien ulkoparlamentaarista perinnettä jopa niin, että järjestö tavoittelee (siirryt toiseen palveluun) rekisteröidyn puolueen asemaa. Ruotsin Vastarintaliikkeen jäseniä on tuomittu useista väkivaltarikoksista. Esimerkiksi joulukuussa 2013 uusnatsit saivat useita linnatuomioita hyökkäyksestä rasismia vastustavaan mielenosoitukseen Tukholmassa.

Suomessa ollaan hieman jäljessä kuten aina, mutta askelmerkit ovat samat.Siksi olisi tärkeää yhdessä kovaan ääneen todeta, että poliittinen väkivalta on paha juttu siitä huolimatta, mistä ideologiasta tekijä inspiroituu. Väkivaltainen uusnatsi ja terrori-iskua suunnitteleva "islamisti" edustavat samaa ongelmaa eri vaatteissa. Osapuolet hankkivat jäsenensä eri väestöryhmistä, mutta ne käyttävät samaa polttoainetta – eriarvoistuvassa yhteiskunnassa kytevää katkeruutta, vihaa ja pelkoa koettua vihollista kohtaan. 1930-luvun natseilla vihollinen oli juutalaiset, tämän päivän uusnatseilla ennen kaikkea islam, ja radikalisoituneilla muslimeilla rappeutunut ja arabimaita alistava länsimaailma.

Jokainen ilmoille lauottu ihmisiä vastakkainasetteleva aivopieru on juuri sitä, mitä uusnatsi ja tulevia marttyyrejä rekrytoiva terroristi toivoo.

Maahanmuuton lisääntyessä yleistyvät myös vastakkainasettelevat puheenvuorot, joissa ihmisiä jaotellaan meihin ja niihin muihin, joiden syytä kaikki ikävä mukamas on. Jokainen ilmoille lauottu ihmisiä vastakkainasetteleva aivopieru on juuri sitä, mitä uusnatsi ja tulevia marttyyrejä rekrytoiva terroristi toivoo. Lisää pahaa ilmaa, josta imeä höyryjä höyrypäille.

Valtaapitävät voisivat ottaa vastuuta ja yhdistää näyttävästi voimansa yhteisen vihollisen edessä. Terveen yhteiskunnan vihollinen on orastava poliittinen väkivalta, ja odotan eduskunnasta rakentavia ehdotuksia rikkaruohon kitkemiseen.

Tai sitten poliitikot voivat kinastella maailman tappiin asti siitä, kenen poliittiseen etupiiriin vuoroin uutisotsikoissa oleva väkivaltainen vajakkiryhmä kuuluu ja kenellä siten on osavastuu tapahtuneeseen.

Sillä aikaa uusnatsi ja terroristi kiittävät ja kumartavat.