Yksinäinen nuori tuijottaa näyttöä ja vetää totaalikännit

Ruutuaika lisääntyy. Kavereiden ja perheen kanssa vietetty aika vähenee. Samaan aikaan myös lasten ja nuorten yksinäisyys lisääntyy.

Kotimaa
Nuori seisoo portaiden edustalla.
Tiina Jutila / Yle

Tämä juttu sai alkunsa poliisin sivulauseesta: "Nuorisojoukot ovat aikalailla kadonneet katukuvasta." Halusimme selvittää, pitääkö lausahdus paikkansa ja missä nuoret viettävät aikaa. Ennen kaikkea kiinnosti kysymys, ovatko nuoret linnoittautuneet yksin kotiin.

Kyllä ja ei, vastaa yksinäisyystutkija.

Ruutuaika lisääntyy jatkuvasti

Älypuhelin, tabletti ja tv haukkaavat eniten aikaa kavereilta ja perheeltä. Nuorten ruutuaika lisääntyy tutkimus tutkimukselta.

Ajankäyttötutkimuksista voidaan nähdä suoraan, että samalla, kun nuorten ruutuaika lisääntyy, kavereihin ja perheeseen käytetty aika vähenee. Ruutuaika on Väestöliiton kyselyn mukaan pois nimenomaan kavereilta etenkin alle 20-vuotiaiden kohdalla.

– Ruutuaikaa on sitä enemmän, mitä enemmän on yksinäisyyttä, sanoo Turun yliopistossa yksinäisyyttä tutkiva Niina Junttila.

On vähän pelottavaakin, kun nuori pystyy perustelemaan, miksi yksinäisyys on hänelle hyvä asia.

Matias Olli

Kasvava ruutuaika näkyy myös etsivässä nuorisotyössä, kertoo Vamos Turun esimies Matias Ollila.

– Lähes kaikilla on hyvin paljon, yli viisi tuntia, ruutuaikaa päivässä. On nettisarjoja, nettipelaamista ja sosiaalista mediaa.

Helsingin nuorista tehdyn tutkimuksen mukaan etenkin moni tyttö viettää ruutuaikaa somessa. Pojat taas pelaavat enemmän.

Ruutuaika ei kuitenkaan ole yksioikoisesti huono asia. Esimerkiksi nettipelejä harrastavat nuoret pelaavat usein porukoissa, jolloin pelaaminen on myös yhteisöllistä eikä vain epäsosiaalista näytön tuijottamista.

– Hyvä asia on se, että osa tapaa sitä kautta kavereita, sanoo Niina Junttila.

Etenkin some-aika herättää ristiriitaisia tunteita etsivän nuorisotyön ammattilaisessa.

– Some on ristiriitainen, jos se johtaa siihen, että ei tavata ihmisiä enää henkilökohtaisesti eikä jakseta pitää itsestä edes sen vertaa huolta, että kammattaisiin tukka, Ollila sanoo.

Yksinäisyys houkuttaa tarttumaan pulloon

Joukossa tyhmyys tiivistyy, kuuluu vanha sanonta. Toisinaan nimenomaan joukon puuttuminen voi olla vaarallista. Niina Junttila on tutkinut mm. lietolaisia yläkoululaisnuoria kolmen vuoden ajan vuodesta 2006 alkaen. Tutkimuksessa selvisi huolestuttava yksityiskohta.

– Ne, jotka ovat yksinäisiä, vetävät enemmän itsetuhoisia totaalikännejä verrattuna niihin nuoriin, jotka juovat porukassa.

Junttilan mukaan alle viisi prosenttia tutkimuksessa mukana olleista nuorista joi itsetuhoisesti erittäin suuria määriä alkoholia ja menetti muistinsa täysin.

– He olivat suurimman osan aikaa yksin eivätkä käyneet diskoissa tai sellaisissa. Samassa kyselyssä kävi ilmi, että he ovat yksinäisiä ja kaipasivat seuraa.

THL:n tutkimuksen (2011) mukaan noin 15 prosenttia 15–16-vuotiaista nuorista viettää perjantai-iltansa niin, ettei heidän vanhemmillaan ole tietoa lastensa tekemisistä. Samassa porukassa käytetään myös keskimääräistä enemmän alkoholia. Osa käyttää myös huumeita.

Kaikki yksinäiset eivät ole itsetuhoisia eivätkä kaikki porukoissa viihtyvät säästy harmeilta. Sosiaalisten kontaktien puutteella voi kuitenkin olla kauaskantoisia seurauksia. Tutkijan mukaan onni on se, ettei nuorten yksinäisyys yleensä ole pysyvää.

Nuoren yksinäisyys on usein väliaikaista

Yksinäisyyttä ennustaa se, jos lapsella on heikot yhteistyötaidot ja sosiaaliset taidot, mutta hän ei ole antisosiaalinen. Luokan pelle, häirikkö tai suosikki siis kasvaa harvemmin yksinäiseksi aikuiseksi kuin kiltti ja hiljainen peräpulpetin lapsi.

– Hiljaiset ja huomaamattomat. Kiltit ja helpot. Lapset, jotka eivät tee itsestään numeroa, kuvailee Niina Junttila.

Mitään ei kannattaisi nähdä lopullisena, kun koko elämä on vielä edessä.

Matias Ollila

Niina Junttilan mukaan aikuisten pitää puuttua siihen, jos 5.-luokkalainen kertoo terveystarkastuksessa, että hänet jätetään yksin ja häntä syrjitään.

Jos nuoren kertomus jää vain leijumaan ilmaan, todennäköisyys sille, että hänestä tulee ahdistunut ja yksinäinen, kasvaa. Samalla myös mahdollisuudet lieveilmiöihin, kuten alkoholin liikakäyttöön kasvavat.

Vamoksessa tulee aika ajoin vastaan etenkin toisen asteen opiskelijoita, jotka ovat jo valinneet yksinäisyyden.

– On vähän pelottavaakin, kun nuori pystyy perustelemaan, miksi yksinäisyys on hänelle hyvä asia. Ne, joille oma yksinäisyys on ihan ok, ovat marginaali-ilmiö. Sanon, että mitään ei kannattaisi nähdä lopullisena, kun koko elämä on vielä edessä, kertoo Matias Ollila.

Valtaosa näkee kaveria joka päivä

Runsaalla kavereiden kanssa hengailulla on selkeitä hyviä vaikutuksia nuoren elämään. Niillä nuorilla, jotka tapaavat ystäviään tiuhaan tahtiin, on myös enemmän läheisiä ystäviä kuin niillä, joilla tapaamistahti on harvempi.

Nuori ei kuitenkaan välttämättä kaipaa ympärilleen valtavaa joukkoa. Kesällä julkaistun brittitutkimuksen mukaan sekä tytöt että pojat suunnittelevat tulevaisuuttaan ja näkevät maailman myönteisemmässä valossa, jos heillä on edes yksi sydänystävä.

Yli puolet 7–29-vuotiaista tapaa ystäviään päivittäin, kertoo Väestöliiton Nuoret liikkeellä -julkaisu. Lähes kaikki nuoret ja nuoret aikuiset tapaavat ystäviä viikoittain. Etenkin 10–19-vuotiaat pojat ovat sosiaalisesti erittäin aktiivisia.

Alle 15-vuotiaat tapaavat kuitenkin ystäviään useammin kuin yli 15-vuotiaat. Ystävien tapaamistahti laskee jyrkästi 20 vuoden iässä, toisen asteen koulujen jäädessä taakse. Silti mistään nuorten tai edes nuorten aikuisten massayksinäisyydestä ei voi puhua.