Keltaiseen taloon tulevat niin mummot kuin punkkaritkin – "Tasa-arvo syntyy vasta sitten, kun rahan arvo lakkaa"

Entisestä hylätystä talosta on tullut Tampereen tärkeimpiä vaihtoehtokulttuurin keskuksia. Aivan ydinkeskustan tuntumassa oleva Keltainen talo on Maria Mattilan manifesti muun muassa rahan merkityksettömyydestä.

ilmiöt
Maria Mattila
Ville Vaarne / Yle

Tampereella aivan ydinkeskustan tuntumassa on erikoinen rakennus. Lähes kaikki ohikulkijat vilkuilevat talon suuntaan. Ensinäkemältä se näyttää rapistuneelta ja hylätyltä. Portailla oleva rekvisiitta paljastaa, että jotain siellä on meneillään.

Talossa ei periaatteessa ole mitään salaista. Sen ovet avataan kaikille, jotka haluavat tulla. Kun menee ovesta sisään, tuntee astuvansa vieraaseen todellisuuteen, jossa lapsuuden mummola on pienten yksityiskohtien avulla muuttunut hippien ja punkkareiden kodiksi. Ovi johtaa eteiseen ja sitten olohuoneeseen, jonka seinät ovat keltaiset. Oikealla on sohva, vasemmalla piano ja niiden välissä on joukko ihmisiä kuuntelemassa kokeellista musiikkia.

Halusin paikan, jossa voi nauraa äänekkäästi ja ottaa käteensä soittimen.

Maria Mattila

Keltainen talo on omaperäinen kulttuuritalo, jonka olemassaolon taustalla ei ole kaupunki tai yhdistys. Sen tavoite ei ole tehdä voittoa, vaan oikeastaan sen tavoite on päinvastainen. Sen tarkoitus on näyttää, että elämä olisi mukavampaa, jos rahaa ei tarvittaisi.

Keltainen talo on ollut käytössä tämän ja viime kesän. Talossa ei ole kieltoja. Niitä ei tarvita, sillä mummolassa on mahdotonta olla vihainen. Kun kaikki ovat tervetulleita, kukaan ei koe tarpeelliseksi rikkoa paikkoja.

Talon ilmapiiri saa ihmiset rentoutumaan, ja siellä on nähty hevareita tanssimassa discoa. Kuulemma lähes satavuotias mummo on tullut kahville ja rupatellut Tampereen historiasta. Talossa on käynyt tutustumassa myös peruskoululaisten luokka. Yleensä talo vetää puoleensa musiikista ja kuvataiteesta kiinnostuneita nuoria aikuisia.

Rahalla ei ole täällä valtaa

Keltaista taloa ylläpitää tamperelainen 31-vuotias Maria Mattila.

Mattila kertoo, että vuosi sitten hän tapasi talossa elämänsä rakkauden. Se tuntuu sopivalta, sillä talo on Mattilan persoonan jatke. Kaikki, mitä talossa on ja mitä siellä tapahtuu, on Mattilan tekemiä valintoja. Talo on hänen manifestinsa.

Vuosia sitten taloa käytettiin VR:n terveystalona. Sen jälkeen rakennus oli pitkään hylättynä ja odotti purkamista. Mattila katseli taloa vastapäisestä asunnostaan. Hän aloitti neuvottelut VR:n kanssa ja sai lopulta paikan vuokrattua itselleen. Mattilan mielestä kaupunki tarvitsi uutta, vapaata kulttuuritilaa.

– Jos ei ole rahaa, et ole tervetullut mihinkään. Ihmisiä voi kohdata baarissa, mutta silloin oletuksena on, että pitää ostaa alkoholia, Mattila sanoo.

Mattila halusi, että rahalla olisi talossa mahdollisimman vähän merkitystä. Keikoilla saatetaan kerätä kolehti, joka menee esiintyjien matkakuluihin. Mattila itse maksaa talosta "hyvin kohtuullista" vuokraa.

– Tasa-arvo syntyy vasta sitten, kun rahan valta lakkaa, Mattila toteaa.

Pitää voida nauraa äänekkäästi

Mattila ei halua, että häntä määritellään esimerkiksi poliittisesti johonkin lokeroon. Hän suorastaan inhoaa lokerointia ja leimoja, ja se liittyy myös siihen, miksi Keltainen talo on niin persoonallinen ja määritelmiä pakeneva paikka.

Mattila pohti, millainen julkinen tila innostaisi häntä kohtaamaan ihmisiä. Baarin jälkeen tulee mieleen kirjasto. Sekään ei kuitenkaan ole otollinen paikka.

– Rakastan kirjastoja. Toimin vuoden ajan Pispalassa kirjastoyhdistyksen puheenjohtajana. Kirjastossa on tarkoitus tutustua kirjoihin, joten siellä pitää olla hiljaa. Halusin paikan, jossa voi nauraa äänekkäästi ja ottaa käteensä soittimen, Mattila sanoo.

Mattila kävi Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa tutustumassa vallattuihin taloihin, yhteisöihin ja kulttuuritiloihin. Hän yllättyi siitä, miten sujuvasti niissä asiat hoituvat ilman turhia valtarakenteita. Hän halusi, että Keltaisesta talosta puuttuisi kaikki viittaukset valtaan. Hän haluaakin, että häntä pidetään vain paikan talkkarina.

Bändi ammentaa talon energiasta

Elokuu on juuri alkanut, ja Pispala Folk huipentuu Tahmelan rannassa. Mattila seisoo lavalla Mara Ballsina. Hänen suunsa on maireassa hymyssä,hänen kädessään on basso ja kaiuttimista rämisee rautalangan ja psykedelian vaikutteita imenyt rock, jota hänen yhtyeensä Jukka ja Jytämimmit soittaa. Mattilan vieressä bändikaveri Jukka Nousiainen katkaisee kitarastaan kielen heti alkumetreillä, mutta heidän musiikkiinsa kuuluu tietty arvaamattomuus, johon kielen katkeaminen sopii.

Jos ei ole rahaa, et ole tervetullut mihinkään. Ihmisiä voi kohdata baarissa, mutta silloin oletuksena on, että pitää ostaa alkoholia.

Maria Mattila

Mattila, Sini Mäenpää ja Jukka Nousiainen perustivat yhtyeen Keltaisessa talossa toissa kesänä. Bändi on nyt kovassa nosteessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien arviossa sanottiin, että kesäkuun Provinssirockissa yhtye varasti shown.

Bändillä on mahtava yhteishenki ja soittamisen riemu. Aivan kuin Keltaisen talon ideologia ulottuisi lavalle asti. Mattila sanoo, että Keltainen talo on ollut yhtyeen kannalta tärkeä. Siellä treenataan, ja siellä pysytään, vaikka isot levy-yhtiöt ovat kosiskelleet. Talon ideologiaan kuuluu omaehtoinen, kaupallisista paineista vapaa tekeminen. Bändi ei halua menettää sitä.

Yhtyeen kitaristi ja laulaja Jukka Nousiainen on tuttu Räjäyttäjät-yhtyeestä ja viime vuonna tulleesta soololevystä Huonoa seuraa, jota monet kriitikot pitivät vuoden parhaana kotimaisena levynä. Levy äänitettiin Keltaisessa talossa.

Uuden soittimen kanssa heti lavalle

Maria Mattila tarttui Jytämimmeissä bassoon, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta bassonsoitosta.

–Parhaat kiksit saa siitä, kun ottaa uuden soittimen, perustaa bändin ja menee viikon päästä lavalle, Mattila sanoo.

Parhaat kiksit saa siitä, kun ottaa uuden soittimen, perustaa bändin ja menee viikon päästä lavalle.

Maria Mattila

Mattila on ammatiltaan graafikko ja työskentelee yrittäjänä. Hänen mielestään tuntuu oudolta, että yrittäjien luullaan aina pyrkivän liiketoiminnan kasvattamiseen. Hän ei halua kasvattaa bisnestä, vaan tehdä sellaisia töitä, jotka innostavat häntä. Hän valitsee asiakkaakseen mieluiten eettisesti kestävän pienen yrityksen tai yhteisön. Mattila näkee Keltaisen talon yhtenä projektinaan. Se on kuin iso mainos hänen arvoistaan.

Tampereen kaupunki myönsi viime talvena Keltaiselle talolle 3 000 euron tunnustuspalkinnon.

– Se oli tärkeää, sillä kun vuokrasin paikan, en kertonut kenellekään, että alkaisin pitää siellä kaiken kansan seuraintaloa. Tunnustus oli eräänlainen hyväksyntä, joka kannusti jatkamaan.

Purkutuomio on kuitenkin yhä voimassa, ja se tulee voimaan hetkenä minä hyvänsä. Mattila kertoo odottavansa sitä jo uteliaana.

– Talo vaatii minulta paljon läsnäoloa. Odotan sitä hetkeä, että saan heittää repun selkään ja lähteä taas tien päälle vailla tietoa siitä, missä olen seuraavan yön, Mattila sanoo.