Sari Helin: Ei täällä vauvoista tykätä

Suomalaiset äidit lopettavat imettämisen aikaisemmin kuin haluaisivat lopettaa. Imetys loppuu ylivoimaisesti useimmin imetysongelmiin, joihin äiti ei löydä vastausta. Suomalaisella terveydenhuollolla on todella vähän annettavana imetyksen tueksi, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.

Yle Blogit
Sari Helin.
Liisa Valonen

Imettäminen ja sen kesto on vanhempien tunteita nostattava kestoaihe. Se on myös erittäin monen vanhemman kohdalla ensimmäinen epäonnistuminen vanhemmuudessa, jossa epäonnistumisen tunteita riittää toki myös lapsen myöhemmille ikävuosille.

Nykyisten suositusten mukaan vauvaa tulisi ruokkia pelkällä rintamaidolla ensimmäiset 6 kuukautta. Tämän jälkeen vauvan tulisi saada rintamaitoa kiinteän ruoan ohessa vuoden ikään asti. Joka toisella Suomessa syntyneistä vauvoista täysimetys loppuu jo ennen yhden kuukauden ikää, neljän kuukauden ikäisistä täysimetettyjä on joka viides. Vuoden iässä äidinmaitoa muun ravinnon ohessa sai joka kolmas vauva.

Suomalaiset imetysluvut ovat poikkeus muihin Pohjoismaihin verrattuna ja esimerkiksi Ruotsissa imetys onnistuu äideiltä monin verroin paremmin kuin Suomessa. Tässä kisassa häviämme myös Tanskalle ja Norjalle kirkkaasti. Samaan aikaan tutkimustieto rintamaidon ja imetyshetken hyödyistä lisääntyy.

Ruotsissa imetystä pidetään selvästi merkittävänä terveyttä edistävän tekijänä, Suomessa ei.

Onko suomalaisnaisten geneettinen perimä kenties sellainen, ettei tällä perimällä kerta kaikkiaan pysty ruokkimaan jälkeläistään ja itse asiassa ilman korviketeollisuutta meidän kohtalomme olisi sukupuutto? Ehkä ei kuitenkaan. Suomen terveydenhuolto eroaa läntisestä naapurimaasta olennaisin osin siinä, miten tärkeänä imetystä terveydenhuollossa pidetään. Ruotsissa imetystä pidetään selvästi merkittävänä terveyttä edistävän tekijänä, Suomessa ei.

Suomalaisten vauvojen imetys loppuu ylivoimaisesti useimmin yhdestä syystä: maidon tulo takkuaa eikä äiti tunne saavansa vauvaa tyytyväiseksi omin voimin. Myös ruotsalaisäitien maidontuotannossa on ihan samanlaisia teknisiä ongelmia, mutta jälkihoidossa on suuri ero: Kun ruotsalaisäiti kohtaa imetykseen liittyvän teknisen ongelman, hän ottaa lapsen kainaloon ja kipittää sairaalansa imetysneuvontaan, jossa häntä auttavat imetykseen erikoistuneet hoitajat. Suomessa ei ole olemassa imetyksen tukemiseen keskittyviä vastaanottoja.

Suomalaisäidit ovat vauvojensa kanssa todella yksin. Sairaalasta lähdön jälkeen äiti tapaa neuvolan terveydenhoitajan keskimäärin viikon päästä synnytyksestä. THL:n viimeisimmän selvityksen mukaan imetysneuvontaan koulutettuja on noin puolet maan lastenneuvoloiden terveydenhoitajista. Tällä yhtälöllä suomalaisen äidin imetysongelmat ratkaistaan ystävien tai erilaisten keskustelupalstojen asiantuntemuksen perusteella. Joku osaa soittaa myös vapaaehtoisvoimin toimivaan imetystukipuhelimeen (siirryt toiseen palveluun).

Imetys on jokaisen vanhemman yksityisasia. Kun äiti päättää, ettei imetys ole häntä varten, se on hänen asiansa. Mutta sille ylivoimaisen suurelle osalle imetyksessä epäonnistuneita ja siitä syyllistyneitä naisia terveydenhuollon pitäisi antaa nykyistä parempaa tukea, jotta kenenkään ei tarvitsisi pettyä itseensä heti vanhemmuuden alkumetreillä.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja