Suutarin ammattiin ei ole tunkua, vaikka työtä olisi paljon tarjolla

Nykykenkien laatu takaa suutareille koko ajan lisää työtä. Heikko puoli on se, että huonoista kengistä ei oikein saa tehtyä hyviä. Toisaalta alalla ei pärjää, jos työn jälki ei ole hyvää.

ilmiöt
Suutari Teija Tolonen.
Jarmo Nuotio / Yle

Kajaanilainen Teija Tolonen ei pelkää työntekoa ja käsien likaantumista. Useaa työtä kokeillut Tolonen päätyi lopulta perustamaan suutarinliikkeen, koska koki sellaiselle olevan tilausta.

– Minä olen käsityöläinen ja pidän itseäni hyvänä sellaisena. Vanhempi suutaripolvi on eläköitymässä, eikä nuorempia näytä ala innostavan. Päätin laittaa yrityksen pystyyn, koska ei enää voi laskea sen varaan, että joku palkkaisi töihin.

Tuore yrittäjä korostaa, että koulussa saa perustaidot, mutta vasta työnteko ja konkareiden vinkit vievät syvemmälle.

– Nyt jo eläköityvillä suutareilla on paljon sellaista tieto-taitoa, josta olisi korvaamatonta hyötyä nuorille tekijöille. Jos sitä tieto-taitoa ei saada siirrettyä, käy kuin Suomesta ulkomaille siirtyneelle kenkäteollisuudelle. Kengät eivät vain enää istu suomalaisten jalkaan ja laatukin on mitä sattuu.

Konkarin mielestä vain hyvällä työllä pärjää

Suutarina 30 vuotta itsensä elättänyt Tapani Granholm valitsisi itselleen edelleen suutarin ammatin. Hän pitää työstään, vaikka tiedostaa tekemisen vaikeutuneen.

– Ei tämä työ ole niin helppoa kuin luulisi. Uudet kengät eivät ole hyviä, materiaalit ovat muuttuneet oudoiksi ja ala sitoo paikalleen aikataulujen takia. Minulle se sopii, mutta nuoria ei ala näytä houkuttelevan.

Minä olen käsityöläinen ja pidän itseäni hyvänä sellaisena.

Teija Tolonen

Granholm oppi kenkäalan jo pienenä, koska äiti ja sukulaiset olivat kenkätehtaalla töissä. Kenkiä ja korjattavaa riitti.

– Virheitäkin tulee, mutta jos sama virhe toistuu vuodesta toiseen, ei asiakkaita enää riitä. Nyt vaikeudeksi on tullut se, että kenkien laatu on heikentynyt. Suutarin pitäisi sopeutua siihen, että ulkomailla tehtävien kenkien materiaalit vaativat erilaisia työtapoja kuin mihin on totuttu.

Nykykengät edustavat Granholmin mielestä kertakäyttökulttuuria.

– Kainuussa kuitenkin tuodaan edelleen paljon kenkiä korjattavaksi, muualla haetaan kaupasta uusia. Sille, joka tekee hyvää työtä, riittää niitä myös jatkossa.

Suutarin työväline.
Jarmo Nuotio / Yle

Myös nuori polvi puhuu laadun puolesta

Tolonen puhuu laadusta lähes samoin sanoin kuin Granholm. Laadulla on kaksi puolta.

Vanhempi suutaripolvi on eläköitymässä, eikä nuorempia näytä ala innostavan.

Teija Tolonen

– Kertakäyttökulttuuri toisaalta työllistää nyt, mutta olisi sääli, jos tehtailta tulisi vain huonoja kenkiä. Huonoista kengistä ei oikein saa tehtyä hyviä kenkiä. Olisi kaikkien etu, jos laatu olisi jo lähtöjään hyvä.

Samoille sanoille saattaa löytyä pohjaa siitä, että Tolonen oli suutarin koulunsa jälkeen pari vuotta Granholmilla töissä ja samalla oppimassa lisää käytännön vinkkejä alalle. Samalla löytyy se alkuperäinen syy, miksi Tolonen innostui suutarin työstä.

– Tämä on naiselle mainio ala. Nuorempana kaappini pursusi kenkiä, jotka kaipasivat sitä jotain. Vanhemmat suutarit eivät oikein innostuneet tuunausajatuksistani, joten nyt pääsen toteuttamaan myös niitä.