Vanha olympiatammi ei ole vielä saattohoitovaiheessa

Lapualla kasvaa Suomen toinen jäljellä oleva olympiatammi, toispuoleisena, mutta hyväkuntoisena. Leikata vanhaa vieraskantaista puuta ei kuitenkaan enää uskalleta. Puu on palkinto 1936 olympialaisesta kultamitalista.

ilmiöt
Painija Lauri Koskelan Berliinin olympialaisista 1936 kultamitalipalkinnoksi saama tammi kasvaa Lapuan kaupungintalon pihalla.
Painija Lauri Koskelan Berliinin olympialaisista 1936 kultamitalipalkinnoksi saama tammi kasvaa Lapuan kaupungintalon pihalla.Anne Tastula / Yle

Suomeen saapui vuoden 1936 Berliinin olympialaisten tuliaisina kahdeksan tammentainta, jotka luovutettiin kultamitalistien kunniapalkinnoiksi. Yksi mitalisteista oli lapualainen painija Lauri Koskela.

Olympiatammista on elossa enää kaksi. Toinen niistä kasvaa Lapuan kaupungintalon puistossa, jonne se istutettiin kolmen Helsingin vuoden jälkeen.

Lapsuuden kiipeilypuu

Eläkkeellä oleva Matti Kojola Lapualta muistaa kiipeilleensä viisivuotiaasta alkaen kavereidensa kanssa Koskelan muistotammessa.

– Tämä oli jännittävä paikka tämä kunnanpuutarha. Puut, olympiatammi mukaan lukien, olivat suojapaikka, johon mentiin piiloon kun tuli kavereita, joista ei oikein tykätty, Kojola kertoo.

Koskelan olympiatammen säilymisen sydämen asiakseen ottaneen Kojolan mukaan paikalliset saatikka matkailijat eivät ole kovinkaan tietoisia tammesta tai sen edustalla olevasta muistolaatasta.

– Urheilutalon vitriinistä löytyy kaikki Lauri Koskelan painimitalit ja valokuvia. Nämä pitäisi jotenkin yhdistää toisiinsa. Juhlallisuus torvisoittokuntineen ja historiankerrontoineen olisi toivottavaa ennen kuin puu kaatuu tai kuolee.

Tuuritammi

Tammen rungosta voidaan päätellä, että se on saanut kolhuja alkuvaiheessaan. Myös sota-ajan kovat pakkastalvet, joihin Suomen muita nuoria olympiatammia kaatui, ovat vaatineet veronsa tältäkin yksilöltä. Lapuan tammella on ollut tuuria.

– Kun ajatellaan, että puu on saksalaista alkuperää ja sitten se tuodaan tänne lakeuksille, niin ei se välttämättä kaikkea kestä, mitä paikallinen kanta kestää leikkauksen ja hoidon suhteen, sanoo Heikki Oikarinen Lapuan kaupungin viherlaitokselta.

Lähes 80-vuotiaan muistotammen hoito ei eroa muiden ikäistensä puiden hoidosta.

– Jonkun verran on laitettu koristekatetta ympärille, kuivia oksia otettu pois ja leikattu nurmi, siinäpä se hoito juuri on. Hyvin vähän on leikattu, Oikarinen kertoo.

– Silloin aikanaan olisi jonkun verran ollut leikattavaakin, mutta oikeastaan me ei enää uskalleta tätä ruveta leikkaamaan, koska se on rasite puulle. Aina pitää olla syy, miksi leikata puuta. Ei meitä ihmisiäkään leikata huvin vuoksi.

Vaikka tammi lajina kestää huonokuntoisenakin, leikkaus kiihdyttää puun kasvua, ja sitä vieraskantainen puu ei välttämättä Suomen talvessa kestä.

Lapuan kaupungintalon pihalla kasvava Olympiatammi on toinen enää elossa olevista kahdeksasta Suomeen tulleesta tammentaimesta. Tammea ihailemassa Matti Kojola.
Anne Tastula/Yle

Toispuoleisena isompien puiden varjossa

– Tässä on ympärillä suuria vanhoja lehmuksia, ne rajoittavat tämän kasvua toiselta puolelta. Jos tämä saisi kasvaa laakealla paikalla, missä on tilaa ympärillä, silloin me aikanaan olisimme voineet vähän enemmän sille tehdä, Oikarinen sanoo.

Tammen jäljellä olevaa elinikää ei Oikarinen lähde arvioimaan.

– Moottorisaha ei ole ainut ja viimeinen keino. Jos meillä on näyttävällä paikalla vanha hyvä tai tunnearvoltaan arvokas puu, niin sille voidaan antaa saattohoito. Tämä tammi pärjää vielä ilman sitä.

Puuta saattohoidettaessa sille annetaan arvokas vanheneminen leikkaamalla ja typistämällä sitä sekä rauhoittamalla sen juuristoalue.