Kova fasaanikolmikko: Napoleon, Sebastian ja Orpo kulkuri

Rumaääninen mutta värikkyydessään kaunis kanalintu fasaani on jo vakituinen asukki Lapissakin. Rovaniemen Pöykkölässä eräällä pihalla fasaaneja on ruokittu jo niin pitkään, että vakiovieraille on annettu lempinimet.

luonto
Paljasjalkainen rovaniemeläinen fasaani
Vesa Vaarama / Yle

Alun perin istutuksilla pohjoiseen tuotu laji pesii ja talvehtii monessa paikassa Lapissa. Parhaimmillaan ruokintapaikoilla on Rovaniemelläkin nähty kymmenien fasaanien parvia.

Fasaani on erityisesti kanakoirametsästäjien suosima laji. Sitä on tuotu pohjoiseenkin, koska se on hyvä kohde seisovien lintukoirien koulutuksessa.

Se päästää metsästäjän helposti hyvin lähelle ja se on varsin kehno lentäjä. Fasaani on peltojen asukki, sen löytää usein pellon läheisyydessä olevista pusikoista.

Istutettuja fasaaneja on asettunut asumaan myös kaupunkialueille. Ne viihtyvät asutusten lähellä, jossa petoja on vähemmän ja ruokaa on saatavilla talviaikaan pihojen linnunruokintapaikoilta.

Lapin lintutieteelliselle yhdistykselle tulee säännöllisesti ilmoituksia fasaaneista.

– Rovaniemellä on alueita missä on tosissaan jo hyvä fasaanikanta, Ylitorniolta löytyy niitä löytyy Meltosjärven seudulta ja myös Pellossa on joitakin alueita missä fasaaneja on, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Ismo Kreivi sanoo.

Rovaniemellä on vakiintunutta fasaanikantaa eli pesiviä lintuja ainakin Ojanperällä, Paavalniemessä ja Pöykkölässä. Havaintoja linnuista on pitkin Kemijokivartta ja myös Kivitaipaleesta.

Myös Keminmaasta löytyy vakituinen kanta ja Torniossa ollaan luomassa luontaista fasaanikantaa tarhauksen avulla.

Kaukoidästä alun perin kotoisin oleva lintu pärjää pohjoisen talvessakin, mutta ei ilman ruokintaa.

– Luulen että se on sen verran karaistunut lintu, että kylmyys ei sitä tapa. Enemmän ongelma on, jos se ei saa ruokaa. Mutta kyllähän omakotialueilla on pikkulintujen ruokintapaikkoja mihin ne osaa hakeutua.

Fasaani on mieluisa pihavieras

Pöykkölässä omakotialueella Tuuliaisten pihalla fasaaneja on ruokittu jo puolenkymmenen vuoden ajan. Vakiovieraina on kolme komeaa urosfasaania. Linnuilla on sen verran eroavaisuuksia värityksessä, että ne pystyy erottamaan toisistaan. Ja nimetkin on annettu.

– Niitä käy pihassa joka päivä. Kesäaikaan tässä käy nämä ukot kun emot on poikasia hoitamassa. Niillä ukoilla on nimetkin, Anneli Tuuliainen sanoo.

– Napoleon, Sebastian ja Orpo kulkuri, Raimo Tuuliainen nauraa vieressä.

Linnut ovat niin tottuneet Tuuliaisiin, että ne tulevat ruokittaessa melkein jalkoihin. Ja monesti tulevat syömään kun niitä vähän kutsuu.

– Se on ihmeellistä, että ne on ruvennut Annelin kanssa raataamaan. Ne kotkottaa ja juttelee Annelille, Raimo Tuuliainen kertoo.

Linnut pitävät melkein komentoa ruokkijalleen.

– Niin ne tekee, ne pitää semmosen kotkotuksen tuolla että alahan tulla jo. Saattaa olla että aamulla viiden jälkeen ollaan jo komentamassa. Ja ne melkein nostaa nokkaansa jos ei sapuskaa ole valmiina, Anneli Tuuliainen nauraa.

Auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä

Linnuille riittää säkillinen auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä koko talveksi, vaikka niitä on joskus aterioimassa toistakymmentä.

– Kesällä tässä on nuo urokset. Naaraspuoliset on poissa koko kesän, että joskus olen nähnyt tuossa hevostallin metsässä. Emot ja poikaset tulee sitten elo-syyskuulla metsästä tänne. Niitä on parhaimmillaan ollut 16, Anneli Tuuliainen sanoo.

– Se tulee se haaremi tänne kun ne on olleet kesän metsässä. Kukot tulee ylväänä ensin, varsinkin Napoleon, joka on vanhin tästä porukasta. Se seisoo tuolla tontin kulmalla ja kattoo että huomaahan joku hänet, Raimo Tuuliainen kertoo

– Ja sitten kun Anneli rupeaa puhumaan niin kohta se tuo sen katraan tähän pihalle kokonaisuudessaan.