Karavaanarielämä houkuttelee yhä useampia alle kolmekymppisiä

Karavaanareita on kautta aikojen moitittu "teiden tukoiksi", mutta pilkkanimi ei ole horjuttanut harrastuksen asemaa. Päinvastoin – karavaanariyhdistyksen jäsenmäärä kasvaa joka vuosi, ja jäsenten keski-ikäkin on laskemaan päin.

Kotimaa
Vaunuteltta ja piha
Simon Hopeaperällä on paljon niin sanottuja ikipaikkalaisia, joiden vaunujen ympäristökin on laitettu huolella sieväksi. Paikalta ei ole aikomustakaan lähteä, sillä se on enemmänkin kuin kesämökki.Laura Valta / Yle

Simon Hopeaperä on hyvä esimerkki karavaanarialueesta, joka on rakkaudella rakennettu ja huolella ylläpidetty. Alueesta huolehtii SF Caravan Peräpohjola, joka täyttää tänä syksynä jo 40 vuotta.

Luonnonkauniilla ja erinomaisessa kunnossa olevalla Hopeaperällä on kuitenkin yksi murhe: alueen vakiasukkaat ikääntyvät, ja nuoria pitäisi saada mukaan, jotta väkeä riittäisi jatkossakin huolehtimaan yhteisistä paikoista.

– Koko ajan on pyrkimys, että saisimme nuoria karavaanareita tänne. Toivottavasti nuoret löytävät töitä, että he pystyvät laittamaan vaunut ja autot. Me alamme kehittää täällä tätä leikkikenttää lisää, koska jos lapset viihtyvät, niin viihtyvät aikuisetkin, toteaa Peräpohjolan yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kantola.

Karavaanareiden määrä kasvaa, nuoriakin lisää

Koko maassa karavaanareiden keski-ikä on yhä korkea, 58,5 vuotta, vaikkakin se on laskemaan päin. Vielä vuosi sitten oltiin yli 59 vuodessa.

Me tervehdimme, juttelemme, nautimme, olemme yhdessä yhtä ja samaa.

Elli Kursu

Kattojärjestöstä SF Caravanista kerrotaan, että nuorten, jopa alle 30-vuotiaiden määrä on selvästi kasvanut. Myös alle nelikymppisiä jäseniä on tullut lisää.

Huonosti karavaanareiden yhdistyksellä ei mene. Viimeisen 20 vuoden aikana jäsenmäärä on kasvanut joka vuosi, kaikkiaan 44 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikanakin kasvua on ollut lähes 20 prosenttia.

Elli Kursu ja Pirjo Rajaniemi asuntoauton edessä
Elli Kursu ja Pirjo Rajaniemi istuvat Kursun asuntovaunun edessä Simon Hopeaperällä. Laura Valta / Yle

Vaikka ulkopuoliselle karavaanarielämän viehätys ei aina aukene, ei se karavaanareita itseään hetkauta. Elämä asuntoautossa tai -vaunussa vastaa samaan aikaan niin vapauden kaipuuseen, menoviettiin, yhteisöllisyyden tarpeeseen kuin luonnon lähellä elämiseenkin.

– Mehän ollaan kaikkien kavereita. Me tervehdimme, juttelemme, nautimme, olemme yhdessä yhtä ja samaa. Ei aina, mutta enimmäkseen, virnuilee 38 vuotta karavaanarielämää viettänyt Elli Kursu Hopeaperän kodissaan – joka kyllä liikkuisi, mutta paikalleen se on jätetty.