Volvo-Markkanen paljastaa miten pakeni Mikkelin vankilasta - "Harhautimme vartijoita tarjoamalla karkkia"

Pakovarmana pidetyn Mikkelin lääninvankilan rauha järkkyi lokakuussa 1977. Volvo-Markkanen pakeni korkean muurin yli. Martin Edholmiksi nimensä muuttanut Markkanen kertoo Yle Etelä-Savolle, miten pako käytännössä tapahtui.

Kotimaa
Volvo Markkanen
Martin EdholmJyrki Valkama / Yle

Mikkelin vankila otettiin käyttöön 1843. Vankila rakennettiin silloisen kaupungin "laidalle" kahden korttelin päähän torista. Korkeat muurit ympäröivät vankkatekoista vankilaa. Kolkko rangaistuslaitos on saanut tuoreessa remontissa nykyaikaisen sisustuksen, mutta suojeltu ulkokuori on entisensä.

Matti "Volvo" Markkanen oli 1960-luvulta lähtien pohjoismaiden tunnetuimpia rikollisia. Markkanen tuli tunnetuksi ryöstöistä, joita hän teki ainakin Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Tarinoiden mukaan Markkanen ryösti pankin tai pankkeja myös Saksassa.

Mikkelin lääninvankilasta Markkanen lähti lokakuussa 1977. Pako tapahtui kesken vankien ulkoilutuokion.

– Siellä oli pari vartijaa ja meitä oli kolme vankia, Martin Edholm kertoo.

Vankien ulkoilupiha oli suorakaiteen muotoinen alue, joka rajautui kahdelta sivulta korkeaan muuriin. Markkanen oli havainnut, että ohikiitävän hetken ulkoileva vanki jäi eräänlaisen mutkan taakse vartijan silmän tavoittamattomiin.

– Siinä tilassa oli työpaja, jonka ikkunoissa oli poikittaiset kalterit. Nousin itse ensimmäisille kaltereille ja kaveri minun olkapäilleni ja siitä edelleen pajan katolle. Hän veti minut sitten lenkillä perästä.

– Se oli vaan sellainen humpsahdus kun sieltä lähdettiin. Ne poikittaiskalterit olivat kuin tikkaat, Edholm kertoo.

"Vanki karkoo - niin tekkööpi"

Edholmin mukaan pakovälineenä käytetty "lenkki" oli noin puolimetrinen ja se pyöräytettiin ranteen ympäri.

Parivaljakko pääsi loikkimaan työpajan katon yli vapauteen. Vankilan ulkopuolella odotti puisto. Pajan katolla sattui Edholmin mukaan erikoinen episodi.

– Kuulin miten vartija huusi, että vanki karkoo. Huusin takaisin, että niin tekkööpi.

– Minulla oli sen verran huumorintajua, olin ollut puoli vuotta oikeassa sodassakin. Tuollainen vankilasta karkaaminen ei ollut minulle pelottava juttu. Vaikka kyllähän Suomessa vankia ammuttiin, jos se saatiin muurilta kiinni.

Myös kolmas ulkoilemassa ollut vanki oli mukana pakosuunnitelmassa. Hänelle oli etukäteen sovittu tehtävä tarkasti.

– Hän meni tarjoamaan kahdelle vartijalle karkkia juuri tietyllä hetkellä. Hän sanoi, että pistetään suut makiaksi. Siitä tuli vankilamaailmassa vitsi, josta viranomaiset eivät hirveästi pitäneet, Edholm muistelee.

Metsää pitkin Mäntyharjulle

Muurin ylittämisen jälkeen kaksikko suuntasi pimeään metsään. Volvo-lisänimensä Markkanen sai 1960-luvulla Tanskassa, jossa hän ryöstöjen pakomatkoilla käytti kyseistä automerkkiä. Vankilasta pakenijalle auto olisi ollut huono vaihtoehto.

– Metsän läpi kulkeminen on kaikkein paras tapa paeta. Metsässä liikkuvaa ihmistä, joka on aseistettu, ei helpolla pysäytetä. Meillä ei siinä vaiheessa asetta ollut, mutta sitä takaa-ajajat eivät tienneet.

Kaksikon pakomatka jalkapatikassa jatkui kymmeniä kilometrejä. Mäntyharjun korkeudella kaksikko murtautui kesämökkiin, josta löytyi vaatteita. Takaa-ajajat olivat kintereillä ja kahdesti hyvinkin lähellä.

– Yhdelle kesämökille oli laitettu vartija katsomaan, että kuljemmeko sitä kautta. Hän tunnisti meidät, mutta lähestyin häntä käsi taskussa, ikäänkuin siellä olisi ollut ase. Hän perääntyi paikalta.

– Eräässä ladossa kuulimme koiran haukkua ja se nuuski jo ladon seinää. Tunnistin vartijan äänen, joka käski, että tule pois, ei siellä ketään ole. Niissä tilanteissa oli aina tulitaistelun mahdollisuus.

Mäntyharjulla kaksikon pakomatka jatkui aina Norjaan saakka. Siellä he jäivät kiinni vielä samana syksynä ryöstön yhteydessä.

– Ei siihen pakoon sen kummemmin valmistautua tarvinnut. Huomata se ulkoilulenkin katve ja miettiä, että miten pääsemme kaverin kanssa kiipeämään sinne pajan katolle.

Mikkelin vankila
Pekka Havukainen / Yle

Miksi kukaan muu vanki ei ollut vastaavaa pakomahdollisuutta aiemmin huomannut?

– Aika harva vanki kykeni pakenemaan, vaikka niitä välillä tapahtuikin. Aina oli se vaara, että tulee luoteja niskaan. Ei suomalainen ole kovin tehokas vankilakarkuri.

Entä kuinka kauan muurin ylitys kaikkineen kesti?

– Arvioisin, että kaksikymmentä sekuntia. Ei hyväkuntoinen mies pitkään tikapuita pitkin juokse, ja me olimme hyvässä kunnossa.

Entä millä miettein seuraat nykyistä vankeinhoitokeskustelua?

– Hyvä, että siitä on ruvettu vähän järkevämmällä tavalla keskustelemaan. Ei vankeja enää ammuta muurilta alas.

Markkasen pakokumppanille kävi huonommin. Hän joutui itse rikoksen uhriksi parisenkymmentä vuotta sitten.

– Hänet surmattiin raukkamaisesti takaapäin kirveellä.

"Tahra vankilan maineelle"

Mikkelin vankilan nykyinen apulaisjohtaja Arto Räsänen pitää Martin Edholmin tapahtumakuvausta uskottavana. Tietoa ainoasta paosta liikkuu muurin sisällä "perimätietona".

– Hän lähti pakoon kai jokaikisestä vankilasta missä oli. Täältä lähti muurin yli kuin elokuvissa ja onnistui siinä.

Räsäsen mukaan pako on kuitenkin eräänlainen häpeätahra vankilan maineelle.

– Tarinat jää aina elämän, mutta koen, että se on häpeätahra. Pääsääntö on se, että minun vankilasta ei vangit karkaa.

Mikkelin vankilaa on laajennettu 2010-luvulla. Uudesta laajennusosasta pääsi toinenkin vanki karkuteille pari vuotta sitten.

– Se johtui rakenteellisesta viasta, Arto Räsänen kertoo.

1950-luvulla otetun ilmakuvan etualalla näkyy verstaat, joiden kattojen yli pako tapahtui.
Yle