Viekö älypuhelin huomion lapseltasi? – Lastenpsykiatri ehdottaa kahden viikon taukoa kännykästä

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsen on tehtävä paljonkin työtä, jotta saa huomiota älypuhelinta käyttävältä vanhemmaltaan. Sillä, ettei lapsi yrityksistä huolimatta saa huomiota, voi olla vaikutusta lapsen sosiaalisiin taitoihin, arvioi yksi tutkijoista.

media
Äiti katsoo lapsensa kuvaa kännykästä.
Tiina Jutila / Yle

Lastenpsykiatrian erikoislääkärillä, perheterapeutti Janna Rantalalla on vertauskuva.

– Jos meillä olisi nurkassa puhuva puutarhatonttu, joka koko ajan vaatisi meidän huomiotamme, silloin vaikutus olisi sama [kuin älypuhelimella], Rantala sanoo.

Jos meillä olisi nurkassa puhuva puutarhatonttu, joka koko ajan vaatisi meidän huomiotamme, silloin vaikutus olisi sama.

Janna Rantala

Rantalalta on juuri kysytty hänen arviotaan Tampereen yliopistossa tehdystä tuoreesta tutkimuksesta. Laajassa tutkimuksessa tarkkailtiin median käyttöä lapsiperheiden arjessa, yhtenä esimerkkinä sellaisia tilanteita, joissa lapsi esitti pyyntöjä älypuhelinta käyttävälle vanhemmalleen.

Tuossa osassa pääasiallinen tulos oli se, että monesti lapsi sai tehdä paljonkin työtä, jotta sai vanhempansa huomion, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Sanna Raudaskoski Tampereen yliopistosta kertoo. Raudaskoski tarkkaili älypuhelinten ympärille nivoutuneita tilanteita yhdessä yhteiskuntatieteiden maisterin Eerik Mantereen kanssa.

– Tietyissä tilanteissa vanhemman oli vaikea irrottautua älypuhelimesta. Se tavallaan rikkoi niitä kasvokkaisen keskustelun säännönmukaisuuksia, joissa vaikkapa pyyntöön odotetaan vastausta tai selitystä sille, miksi vastausta ei tule.

– Noissa tilanteissa oli sellaista epäselvyyttä, Raudaskoski kuvaa.

Entäpä jos tällaista tapahtuu lapsen ja vanhemman välillä jatkuvasti – jos lapsi ei saa huomiota puhelinta tai tablettia sormeilevalta vanhemmaltaan. Voiko sillä olla vaikutusta lapsen vielä kehittymässä oleviin sosiaalisiin taitoihin?

Voi olla, Raudaskoski vastaa ja vetoaa kehityspsykologian eri teorioihin.

– Nämä teoriat painottavat sitä, kuinka tärkeää vuorovaikutuksen stabiilius ja oikea-aikaisuus ovat. Tulostemme mukaan juuri nämä asiat häiriintyisivät ainakin ajoittain. Näin ollen voisi olettaa, että kyllä tällä on jotain vaikutusta.

"Kuin koko ajan joku perheen ulkopuolinen kylässä"

Tamperelaistutkimuksessa tarkastellut tilanteet ovatkin tuttuja monessa lapsiperheessä: Vanhempi lukee sähköpostejaan tai tsättää älypuhelimella tuttaviensa kanssa. Samalla lapsi yrittää saada vanhempansa huomion. Ensin hyvällä, sitten pahalla. Kiukuttelullakin.

Lastenpsykiatri Janna Rantalan mielestä ongelma noissa tilanteissa ei ole itse älypuhelin. Ongelma on pikemminkin se, että laite vie "niin valtavasti" vanhemman huomiota.

– Usein näissä tutkimuksissa syntyy vastakkainasettelu sen kanssa, että nämä nyt vain ovat teknologiaa ja jos joku vastustaa älypuhelimen käyttöä, niin hän on kuin kivikaudelta.

– Mielestäni pointti ei ole se, etteikö noita puhelimia voisi olla, vaan se, mihin minä kiinnitän huomioni ja katseeni. Mikä takoo takaraivossani, kun puuhailen ja lajittelen pyykkejä, laittelen ruokaa? Takooko siellä se, että tarkistan, mitä joku muu on päivittänyt, vai se, voinko jutella samalla lapseni kanssa? Rantala kysyy.

Hän esittää toisenkin vertauksen.

– Harvalla meistä on joka ilta kavereita kylässä, mutta WhatsAppin, Facebookin ja Twitterin kautta meillä ikään kuin on koko ajan joku perheen ulkopuolinen kylässä.

Tutkija: Älylaite koukuttaa – edeltäjiään intensiivisempi

Sanna Raudaskoski kertoo, että tavallisesti heidän tutkimuksensa on herättänyt ainakin kahdenlaisia reaktioita. Yhtäältä on todettu, että vastaava keskustelu median vaikutuksista on käyty jokaisen median kohdalla – niin radion kuin television.

Toisaalta uusien laitteiden, kuten älypuhelinten ja tablettien, käyttäjäsuhde on intensiivisempi kuin edeltäjiensä, Raudaskoski huomauttaa.

Lapselle jää kokemus, että hän häviää aina sille laitteelle.

Sanna Raudaskoski

Tutkijat ovatkin kehottaneet vanhempia kiinnittämään huomiota laitteiden käyttötapaan.

– Tärkeää on, ettei laite hirveän usein ja toistuvasti keskeytä vuorovaikutustilannetta lapsen kanssa eikä estä sellaisen syntymistä. Koska jos sitä tapahtuu aina, tavallaan lapsi jää aina toiseksi. Hänelle jää kokemus, että hän häviää aina sille laitteelle, Raudaskoski sanoo.

Janna Rantalan arvio on, että mitä nuorempi tai mitä tarvitsevammassa vaiheessa lapsi on, sitä enemmän lapsi tarvitsee sitä, että vanhempi katsoo ja kuuntelee häntä ja on läsnä.

– Mielestäni omaa median käyttöä, mikä se kullakin on, pitäisi jotenkin yrittää suhteuttaa siihen, mitä lapseni tällä hetkellä minusta tarvitsevat. Eivät he tarvitse loputtomasti, Rantala sanoo.

– Tarvitseeko minun oikeasti olla näin supersosiaalinen somessa säilyttääkseni kaverini tai hengatakseni siellä? Kuka paheksuu ihmistä, joka on pois sen takia, että hänellä on lapsensa kanssa tekemistä? Sehän olisi naurettavaa.

"Jo alle vuoden ikäinen ottaa jotain käteensä ja hölöttää siihen"

Lastenpsykiatrin mukaan se, millaisissa ihmissuhteissa lapsena tottuu olemaan, on ihmisyyden perusta.

Joskus suosittelen, että pistäkää oikeasti ne [laitteet] kahdeksi viikoksi pois. Katsokaa, mitä suhteelle lapsen kanssa tapahtuu.

Janna Rantala

– Ei voi sanoa yksi yhteen, miten asia on, mutta haluanko antaa lapselleni sellaisen kuvan, että olen enemmän kiinnostunut jostain mustasta mötikästä kuin hänestä? Haluanko minä, että se on se, minkä kanssa hän ikään kuin elää elämäänsä? Rantala kärjistää ja toteaa:

– Kyllä se, miten arvokkaita me ihmisinä olemme, miten tärkeitä me olemme, miten kiva kanssamme on olla, näkyy siinä, miten meidän kanssamme oikeasti ollaan.

Mistä vanhempi sitten tietää näpräävänsä älypuhelintaan liikaa? Tähän Janna Rantalalla on neuvo:

– Voi katsoa, minkäikäisenä oma lapsi rupeaa leikkimään, että hänellä on puhelin. Jo alle vuoden ikäisen voi nähdä ottavan jotain käteensä ja hölöttävän siihen tai selaavan kirjaa niin, että sormella ikään kuin pyyhkii sitä.

Rantala kertoo kohtaavansa vastaanotollaan silloin tällöin tapauksia, joissa älylaite on ollut häiritsevässäkin roolissa perheen arjessa.

– Joskus suosittelen, että pistäkää oikeasti ne kahdeksi viikoksi pois. Katsokaa, mitä suhteelle lapsen kanssa tapahtuu. Jos olette kaksi viikkoa yhtä kiinnostuneita lapsestanne kuin olette nyt siitä kännykästänne, katsokaa, millaiseksi lapsi muuttuu ja mitä tapahtuu kiukuttelulle.

– Jos itse on huolissaan siitä, vaikuttaako [laite] vai ei, siitähän sen näkee, kun kokeilee, Rantala sanoo.