Kunnallispoliittinen kesäteatteri vie villille 90-luvulle – mukana pakolaisia, ilotyttöjä ja sivareita

Neuvostoliitto hajosi, presidentit vaihtuivat Suomessa, kännykät yleistyivät ja usko Nokiaan oli kova. Pienessä Itä-Uudenmaan kunnassa, Lapinjärvellä toimi bordelli ja pakolaiskeskus. Näistä aineksista Lapinjärven kunnanjohtaja keitti näytelmän YsäriJysäri.

Kotimaa
Nainen kassan äärellä ja puolialastomnia miehiä.
Lapinjärven kesäteatteri tarjoaa paljasta pintaa, politiikkaa, historiaa, pakolaisia ja itäprostituutiota.Yle

Erikoiseksi Lapinjärven kesäteatterin näytelmän tekee sen esiintyjäkaarti. Mukana on poliittinen edustus sosialidemokraateista, keskustasta, kokoomuksesta ja ruotsalaisesta kansanpuolueesta.

– Ehkä sitä uskaltaa vähän heittäytyä muihin rooleihin ja unohtaa poliittisen roolin näyttämöllä kun tätä tekee täysillä, pohtii keskustan kunnanvaltuutettu Vesa Peltola.

Hänen kontollaan on esityksen musiikin ja tekniikan ohella presidentti Ahtisaaren rooli lakerikengissä, liukastuminen lapinjärveläiseen siansontaan ja laastarointi.

– En usko, että poliittinen uskottavuus kärsii. Ja senhän näkee seuraavissa vaaleissa, kuittaa kuntapoliitikko teatteriharrastuksestaan.

Poliitikkojen pomputusta

Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikka toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kirjoitti näytelmän YsäriJysäri. Teoksen ohjaaminen lankesi luonnostaan draamaohjaajan koulutuksen hankkineelle kunnanjohtajalle.

– On vaihteeksi ihan hauska pomputtaa poliitikkoja. Kunnanjohtajan arkea on juosta valtuutettujen määräämillä asioilla. Toki draamaohjaajan koulutuksesta on apua, kun pitää sovittautua kaikenlaisiin tilanteisiin, kuvaa Heikka.

Näytelmän kirjoittaminen vaati paljon lukemista. Pöydällä olivat muun muassa kunnan toimintakertomukset ja pöytäkirjat. Omakohtaisia kokemuksia Heikalla on nuoruutensa Lapinjärvestä.

– Ensimmäisenä tulee mieleen flanellipaidat, mopon bensankäry, juppikukkulat ja semmoinen teiniangsti.

Ilotyttöjä, pakolaisia ja sivareita

Neljännesvuosisata sitten tulivat Suomeen ensimmäiset turvapaikanhakijat. Ennen sitä Suomi oli vastaanottanut kiintiöpakolaisia lähinnä Chilestä ja Vietnamista. Odotus oli, että pakolaiset olisivat nälkiintyneitä naisia, lapsia ja vanhuksia, mutta todellisuudessa he olivat nuoria miehiä Somaliasta.

Kun ne tuli laivalla Tallinnasta Helsinkiin niin eihän niitä päästetty maihin. Siellä oli kymmeniä poliiseja vahtimassa somaleja ja kaiken maailman turvapaikkapuheet kaikuivat kuuroille korville.

Näytelmästä YsäriJysäri

Lapinjärven alkoholistihuoltolasta tehtiin pakolaiskeskus, tosin alkuun viinamäen miehet olivat laitoksessa somalipakolaisten kanssa.

– On jopa surullista, että samoista asioista puhutaan edelleen. Onneksi on hieman menty eteenpäin, vaikka edelleen ennakkoluuloja löytyy. Lapinjärvi on ollut suvaitsevainen pitäjä, mutta täälläkin niitä on, tuumaa kunnanjohtaja.

Alkoholistien ja pakolaisten jälkeen Sjökullan kartanon alueelle tulivat siviilipalvelusmiehet. Valtatie kuutosen varressa ollut itäprostituoitujen bordelli on kadonnut. 90-lukuun kuuluivat myös presidentti Ahtisaaren liukkaat lakerikengät, kansallismielinen venäläispoliitikko Vladimir Žirinovski ja vahva usko Nokiaan.

– Vyölaukku oli pakollinen varuste ja vaatetus mahdollisimman huonosti istuvaa. Nuorin näyttelijämme kysyikin, eikö meillä 90-luvulla ollut peilejä, naurahtaa Tiina Heikka.