Venäläistutkijat varoittavat: Siperian suot vettyvät vauhdilla metaanijärviksi

Hiilidioksidia parikymmentä kertaa voimakkaampaa kasvihuonekaasua, metaania purkautuu ilmakehään entistä useammasta lähteestä pitkin läntisen Siperian pohjoisosien suoalueita. Ilmaston lämpenemiseen liittyvää ilmiötä pitkään tutkinut Tomskin yliopiston tutkijaryhmä uskoo muutosvauhdin kiihtyvän. Pohjoisilla alueilla muhii metaanipommi, sanoo professori Sergei Kirpotin.

luonto
Metaani kuplii lammessa.
20 vuoden aikana miljoonien neliökilometrien alueelle Länsi-Siperiaan on muodostunut tuhansia uusia järviä.

Tomskin yliopisto on tutkinut Länsi-Siperian pohjoisosan soita yli 20 vuoden ajan. Tänä aikana miljoonien neliökilometrien alueelle on muodostunut tuhansia uusia järviä.

Suotutkijoiden retkikuntaa johtava professori Sergei Kirpotin kuvailee muutosta yksinkertaiseksi luonnon ilmiöksi.

Ilmaston lämpeneminen sulattaa soiden alaista ikiroutaa. Auringon valoa vaikeammin läpäisevä, yleensä jäkälän peittämä suon ylin kerros vajoaa, peittyy veteen ja alkaa mädäntyä.

Tilalle tuleva vesi läpäisee auringonvaloa ja edistää ikiroudan sulamista entisestään.

Sergei Kirpotin harppoo pitkin suoaluetta ja osoittaa uusia suopusseja, joita ei ollut aiemmalla käyntikerralla. Tutkimusalue sijaitsee Jamalo-Nenetsiassa noin 400 kilometriä Surgutista pohjoiseen.

– Kaikista näistä tulee myöhemmin järviä, hän sanoo.

Lähelle astuessa vedestä alkaa purkautua metaania isoina ryöppyinä tai pieninä kuplina.

Metaanikaasu kuplii suolätäkössä.
Tomskilaistutkijoiden mukaan ikirouta sulaa nyt ennakoitua nopeammin ja suot muuttuvat vauhdilla vesistöiksi.Nadya Titova

Hiilinielusta metaanipommiksi

Länsi-Siperian suot ovat toimineet maapallon hiilinieluna tuhansien vuosien ajan. Niissä on varastoituna arviolta jopa 70 miljardia tonnia hiiltä, neljännes koko maailman maaperän hiilestä.

– Jos Amazonin metsät ovat maapallon keuhkot, niin Länsi-Siperian suot ovat sen viilentäjä, sanoo Sergei Kirpotin.

Suot toimivat edelleen entisessä tehtävässään, mutta tasapaino on alkanut järkkyä ilmaston lämpenemisen myötä. Kasvihuonepäästöjen siepparista on tullut päästölähde.

– Seuraukset näkyvät täällä jo selvästi, sanoo Kirpotin.

Maisema muuttuu entistä vetisemmäksi ja ikiroudan sulaminen vahingoittaa kaikkia rakenteita.

Länsi-Siperia on Venäjän taloudelle elintärkeää öljy- ja kaasualuetta. Teiden, rautateiden, sähkölinjojen sekä öljy- ja kaasuputkien rikkoutumiset johtuvat suurelta osin juuri ikiroudan sulamisesta.

"Pitkä kesä on meille hyväksi"

Länsi-Siperian suoalueilla Jamalo-Nenetsiassa on siellä täällä öljy- ja kaasuteollisuuteen liittyvää asutusta, pienistä kylistä suuriin, nykyaikaisiin kaupunkeihin.

Hanymein kylässä asukkaita on 5 500 ja kyläpäällikkö Adrian Leshenko on tyytyväinen kasvavasta lapsimäärästä. Katukuvassa näkyy uudehkoja kolmikerroksisia taloja ja uusia rakennetaan.

Ainoa ongelma on lyhyt kesä. Oikeastaan se kestää vain kuukauden.

Leshenko on huomannut kesän viime vuosina pidentyneen.

– Se on meille hyvä, sillä se antaa meille enemmän aikaa rakentamiseen ja korjaamiseen, hän sanoo.

Mutta kyläpäällikkökin ymmärtää, että Tomskin yliopiston tutkijoiden sanoma on vakava. Metaanipäästöt voivat olla vaarallisia ihmisten terveydelle.

– Mutta mitä voimme tehdä? kysyy Leshenko.

Soita on suojeltava

Ikiroudan sulamisesta maailman suotutkijat ovat yksimielisiä, mutta prosessin nopeudesta ei ole kyetty tekemään luotettavia ennusteita.

Tomskilaistutkijat väittävät, että ikirouta sulaa nyt ennakoitua nopeammin ja suot muuttuvat vauhdilla vesistöiksi.

Etenkin teollisuudesta ja energiankäytöstä johtuva ilmaston lämpeneminen olisi pitänyt ennustaa aiemmin, sanoo Kirpotin.

– Nyt ollaan jo liian myöhässä eikä prosessia voi kääntää takaisinpäin.

Ranskan Toulousen yliopistossa tutkijana työskentelevä Oleg Pokrovski on sitä mieltä, että ainoa keino hidastaa prosessia on suojella vielä olemassa olevia soita ja mahdollisuuksien mukaan laajentaa suoalueita.

Näin on tehty muun muassa Tomskin läheisellä Vasjuganskin suolla, jonka liittämisestä Unescon maailmanperintöluetteloon tehty alustava päätös.

Miehiä suolammen reunalla.
Tomskin yliopisto on tutkinut Länsi-Siperian pohjoisosan soita yli 20 vuoden ajan. Tänä aikana miljoonien neliökilometrien alueelle on muodostunut tuhansia uusia järviä.Nadya Titova

Tiede kärsii politiikasta

Arktisten alueiden muutokset ovat saaneet liikkeelle tutkijoita ympäri maailmaa, Venäjän lisäksi esimerkiksi Kanadasta, Yhdysvalloista ja Pohjoismaista, myös Suomesta.

Ilmatieteen laitoksella on tutkimusasema Jakutiassa ja yhteistyö alkamassa myös Bolshevikki-saarella Taimurin pohjoispuolella.

Länsi-Siperian soilla parhaillaan liikkuva Tomskin yliopiston tutkijaryhmä tekee työtään yhteistyössä englantilaisen, ranskalaisen ja ruotsalaisen yliopiston kanssa.

Mutta monet muut yhteistyöhankkeet ovat nyt jäissä, kun tieteestä on tullut Ukrainan kriisistä johtuvan, Venäjän ja lännen välisen poliittisen kriisin sijaiskärsijä.

– Valitettavasti Venäjä on suljettu pois monista hankkeista juuri nyt, kun kansainvälistä yhteistyötä tälläkin alueella tarvittaisiin, valittelee professori Sergei Kirpotin.

Tutkimuksen rahoitukseen kriisi ei näytä vaikuttaneen. Tomskin yliopisto saa riittävästi rahoitusta Venäjän valtiolta. Se pystyy tekemään vuosittain useita tutkimusmatkoja pohjoisille suoalueille.

Marja Manninen, Yle, Jamalo-Nenetsia