Sananen – Uskomattomat vartalot

Keski-iässäkin voi havahtua siihen, että on omistanut koko elämänsä vartalon. Kun riisuu, sen näkee vielä selvemmin. Edessä on taas joka syksyinen Jaakobin vapaapaini: alkaako rakentaa temppeliä näyttelykuntoon vai antaako olla. Henki ja liha meissä taistelee.

Näkökulmat
Mikko Maasola juontaa suoraa lähetystä Multialta.
Arvo Vuorela / Yle

Kimi Räikkösen tyttöystävällä on uskomaton vartalo. Näin kansainvälinen lehdistö. Paljon yleisesti saunova tajuaa miten uskomattomat vartalot ovat ihan arkipäivää. Ihmisillä on kaikilla erilainen. Joillakin se on sopusuhtainen, toisilla uloikkeissaan ja satulalaukuissaan uskomaton. Me olemme kaikki ihan erilaisia, vaikka jotkut vähän samanlaisia.

Entisaikojen yleisten saunojen pesijät olivat rikkaassa ammatissa. He näkivät minkälainen ihminen on paljaana. Miten liha tottelee harjaa. Alaston on kuin auki räpsäytetty kartta. Suuret seikkailut, ponnistelut ja elämän huippuhetket näkee pienellä komuamisella. Missä kävi puukko, missä taittui ilo.

Tässä keski-iässä ei ole kiire enää minnekään. Ehkä juuri siksi tulee välillä mietittyä sekundaarisia argumentteja. Niinku sitä, miten omaan vartaloon pitäisi suhtautua. Televisiomainoksessa meloo jäntevä liuskamahainen eläkeläinen ja kehuu napostelevansa nappeja joilla lihas pysyy jöplöttävänä.

Haluaisinko olla tuollainen vähärasvainen vaari, matalalla sykkeellä suorittavahahmonen. Ei näytä kaveri tarinaniskijältä, tuskin malttaisi istua veistelemään lapsenlapsilleen. Hän hikoilee elääkseen itselleen ja mielellään ikuisesti. Vähiten häiritsee se, että superseniorin puhe on dubattu. Latteudet saavat minun puolestani tulla ilman huulisynkkaa.

Missä ovat ojentajat?

Olenkohan ainoa, joka ei ole selvästikään hyödyntänyt oman vartalonsa antamia mahdollisuuksia. Liikunta on ollut sitä sun tätä. Nylkyttävää sählyä ja raastavan matelevaa pyöräilyä. Voimakkaita huokauksia.

Hartioita ei tullut rakennettua. Sisäistä rasvaa on niin paljon, että saisivat vaikka lähettää avaruuteen pelkän vissypullon kanssa. Missä ovat ojentajat? Tuskin missään, surkastuneesta auttamishalusta päätellen.

Mitä pitäisi ajatella siitä, että vaatteet eivät enää kiinnosta? Alle sadasosasekunnista tajuaa, että tämä taustamusiikki ei ole minua varten, ja että kaikki nämä tekstiilit näyttävät ihan hyviltä jonkun toisen päällä.

Juuri nyt ollaan siinä harmaalla vyöhykkeellä. Jos naama ei olisi aurinkoisen viikon jälkeen punakka, se olisi näiden elämäntapojen seurauksena kittimäisen harmahtava. Kesä toi pitkähkön tauon edes jonkinlaisiin liikuntasuoritteisiin ja nyt pitäisi nähdä edessään tulevaisuus.

Syksy on harrasteiden aikaa. Kaikki pitää aloittaa alusta. Nyt pitäisi jo olla saatanallinen kiire ryhmäliikuntatunnille. Vartalolle pitää antaa sitä, mitä se ei ansaitse. Jos alan taas hikoilla muiden tahtiin, niin minä vuonna näytän hyvältä?

Ajatus pomppii kuin superpallo. Pitääkö keski-ikäisen naamaltaan K-kaupan Väiskin näköisen ihmisen alkaa vielä kerran kehonrakentajaksi. Vai antaako olla. Jos kulkisi nyt ainakin pari vuotta vain kirja kädessä ja katsoisi kulkeeko lihat mukana.

Pitääkö K-kaupan Väiskin näköisen ihmisen alkaa vielä kerran kehonrakentajaksi.

Aika moni haluaisi olla vähän isompi tuolta ja vähän pienempi täältä. Saunassa näistä ei onneksi puhuta. Siellä on niin paljon tärkeämmät asiat kyseessä. Henki. Löylyn henki nousee kaiken keskelle ja jo kohta häviää olemasta. Tulee uutta, meitä hoidetaan. Kaikkea ei pitäisi unohtaa, kun ovi narahtaa ja marsu aivastaa.

Onneksi meidän ei tarvitse tehdä valintaa lihan ja hengen välillä. Voimme pitää molemmat.

Silti mietin joskus Juicea. Hänelläkin oli uskomaton vartalo. Hän oli olemiseltaan mahdottoman epäfyysinen. Ei harjaannuttanut lihaksia, ei säästellyt elimiään. Urheilu sai olla korkeintaan vitsinä lauluissa, jos sielläkään. Silti hänellä oli uskomaton vartalo ja vielä uskomattomammat aivonystyrät. Hän jätti niin isoja jälkiä, käyttämättä lihasvoimaa! Hän ei aloittanut joka syksy uutta, hän teki samaa vanhaa jossa oli jo tullut mestariksi.

Ryhmäliikunta on tämän päivän juttu! Juice sai aikaan vain ryhmäliikutuksen. Joillakin vavahti myös keho.

Maallikkosaarnaaja Maasola