Lapselle hoitaja, sairaalle ruoanlaittaja ja varattomalle vaatteita – murentaako some hyvinvointiyhteiskunnan?

Sosiaalisessa mediassa pyydetään epäröimättä apua niin velkavaikeuksiin kuin arjen pyörittämiseen. Tutkija näkee tässä myös riskin: kun poliitikot havaitsevat, että ihmiset auttavat toisiaan somessa, tukimuotoja saatetaan karsia.

ilmiöt
Ihminen selailee Facebookin helppiryhmää.
Hanna Lumme / Yle

Erilaiset avunpyynnöt yleistyvät sosiaalisessa mediassa kovaa vauhtia. Sometutkija Janne Matikainen Helsingin yliopistolta uskoo, että ilmiön taustalla on avun kysymisen ja antamisen helppous.

Myös tiedonhaku on siirtymässä sosiaaliseen mediaan. Kun jokin askarruttaa, siihen kysytään vastausta muilta somettajilta sen sijaan, että vastaus etsittäisiin verkosta itse.

– Enää ei viitsitä ottaa asioista selvää. Välillä ihmiset kyselevät asioita, joihin voisivat myös itsenäisesti hakea vastauksen. Toisaalta, kun kysyy muilta pientäkin asiaa tai apua, se tarjoaa keinon olla ihmisten kanssa kontaktissa.

Avunpyynnöt voivat olla myös hyvin konkreettisia. Pyydetään oman paikkakunnan helppiryhmässä apua koiran ulkoilutukseen ja lastenhoitoon – tai kysytään vaikka lapsille vaatteita, jos niitä ei ole varaa ostaa kaupasta.

Olisiko joku ihana ihminen kerännyt marjoja sen verran, että meidän perheellemme liikenisi pussillinen? Itse en pääse metsään keräämään eikä ole varaa ostaa.

Otetaan vastaan kuntoilulaitteita. Jos löytyy nurkista ylimääräisenä, kommentoi tai laita viestiä.

Ottaisin vastaan turhaksi jääneitä lankoja sekä matonkuteita käsitöitä varten. Työttömänä toivon, että jotakin saisin ehkä myös kaupaksi.

– Suomalaisilla on perinteisesti kova halu pärjätä itse, mutta verkossa on helppo olla avoin, pyytää apua ja osoittaa erilaisia tunteita. Ehkä siinä on jotain viestintäkulttuuriimme liittyvää. Verkko mahdollistaa avoimen suhtautumisen, Matikainen arvioi.

Vihapuhekohujen keskellä on positiivista huomata, että suurin osa ihmisistä haluaa auttaa toisia.

Janne Matikainen

– Aikoinaan, kun kännykät tulivat, suomalaisista tuli kansa, joka käytti kännyköitä ja tekstiviestejä eniten. Se on meille helppo tapa kommunikoida.

Myönteinen ilmiö vihapuhekohujen keskellä

Sometutkija pitää avunpyytämisen kynnyksen madaltumista hyvänä asiana.

– Vihapuhekohujen keskellä on positiivista huomata, että suurin osa ihmisistä haluaa auttaa toisia. On hyvä, että verkko mahdollistaa myös paljon hyvää eikä vain pahaa, mikä yleensä nostetaan esille.

Matikaisen mukaan avun antaminen somen kautta on tavallaan paluu perinteiseen yhteiskuntaan, jossa ihmiset tukivat toisiaan arjen askareissa.

– Yhteiskunta ei auta kaikissa tilanteissa. Verkossa taas avun antajat ja tarjoajat löytävät helposti toisensa.

Auttamisenhalua voi käyttää myös väärin

Yle uutisoi vastikään nuoren lahtelaisnaisen tapauksesta, jossa nainen oli sairastunut vakavasti eikä enää pärjännyt yksin kotonaan. Hän haki apua perinteisistä yhteiskunnan tukijärjestelmistä, mutta tuloksetta.

Kun hän laittoi avunpyyntönsä sosiaaliseen mediaan, kymmenet tuntemattomat tarjoutuivat auttamaan arjessa: esimerkiksi siivoamaan, tiskaamaan ja ulkoiluttamaan koiria.

Verkossa taas avun antajat ja tarjoajat löytävät helposti toisensa.

Janne Matikainen

Sometutkija allekirjoittaa väitteen siitä, että sosiaalisesta mediasta on tullut eräänlainen nykyajan "sossu", josta pyydetään ja saadaan monenlaista apua.

– Tosin sossu on kyllä olemassa myös perinteisessä mielessä, hän sanoo ja lisää:

– Tulee kuitenkin mieleen, että kun poliitikot havaitsevat, että ihmiset auttavat somessa toisiaan, voidaanko erilaisia tukimuotoja karsia. Tässä on se riski, että ajatellaan, että somessa ihmiset löytävät toistensa avun, joten voidaan poistaa nämä ja nämä tukimuodot. Siihen on kuitenkin varmaan aika pitkä matka.

Matikainen toivoo myös, että ihmiset suhtautuisivat terveen kriittisesti erilaisiin avunpyyntöihin, joihin somessa törmäävät.

– Myös väärinkäytöksiä ja huijauksia voi olla. Joku saattaa pyytää apua, vaikkei oikeasti tarvitsisi sitä. En tosin ole kuullut, että kauheita ongelmia olisi tullut.