Näkökulma: Vuorokauteni vankina

Asialliset, mutta ankeat. Sellaiset ovat sellit Mikkelin vankilassa, jossa elin vuorokauden ajan vangin elämää. Suljettujen ovien takana on ahdistavaa olla.

Kotimaa
Päivi Happonen
Päivi Happonen Yle

*Loma ei voisi päättyä *enää kovin paljoa karummin. Tiistaina oli ensimmäinen työpäiväni kesäloman jälkeen. Lähdin aamulla suoraan kotoa vankilaan - kulkematta Pasilan toimituksen kautta.

Minulla oli määräys ilmoittautua tiistaina kello 14 Mikkelin vankilan portilla. Olin vapaaehtoisesti luvannut osallistua testivuorokauteen, jonka aikaan vankilan henkilökunta harjoitteli toimintaa Mikkelin peruskorjatussa vankilassa. Testivangeiksi Rikosseuraamuslaitos oli kutsunut toimittajia ja oikeusalan toimijoita.

Paikalla oli paljon ensikertalaisia. Elämänsä ensimmäisen vankiyön vietti Mikkelin vankilassa esimerkiksi Suomen vankeinhoidon ylin virkamies Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka. Samalla osastolla hänen kanssaan lusi vuorokauttaan myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

Minä, Vesterbacka ja Nissinen nukuimme yhtä kovilla patjoilla kuin ihan oikeat vangit. Me olimme testivankeja, mutta eilimme kuin oikeat vangit yhden vuorokauden ajan.

Millaista sitten vankilassa oli?

Kun menin sisään vankilaan, minulta otettiin pois puhelin, tietokone ja kaikki omat tavarat. Päälle vaihdoin vankivaatteet ja käteeni lykättiin rullalle käärittyinä pyyhe, tyynyliina, aluslakana ja pussilakana. Ne olivat kuluneet, mutta puhtaat.

Vankilaan mennessä sain myös hygieniapussin. Sellainen annetaan jokaiselle, joka joutuu Suomessa vankilaan. Hygieniapussi sisältää shampoon, hammasharjan, hammastahnan, mukin, hammastikkuja, kamman, desinfektioaineen ja kertakäyttöisiä partakoneen teriä.

Sisääntulotarkastuksen jälkeen ystävällinen naisvartija saattoi minut selliin numero 303. Kun pääsin sisään huoneeseen, sellin ovi kolahti lukkoon. Istahdin sängylle ja avasin huoneessa olevan pienen television. Nousin pian sängyltä ja päätin huvikseni kokeilla, aukeaisiko sellin ovi. Painoin ovessa olevaa pientä nappia. Siitä kuului surina, mutta ovi pysyi kiinni.

Jonkin ajan kuluttua sellin ovi aukesi. Vartija kertoi, että minut on valittu putsariksi. Oli aika lähteä putsarin hommiin. Apuputsarin kanssa katoimme ruokapöytään lautaset ja ruokailuvälineet meidän osastomme viidelle vangille. Tehtäväni oli myös annostella vankikavereille ruoka-annokset lautaselle. Ruokana oli perunajauhelihasosetta ja salaattia. Ruoka oli yllättävän hyvää ja maukasta.

Ruokailun jälkeen me tutustuimme vankilan eri työpisteisiin. Vangit työskentelevät Mikkelin vankilassa puupajassa, metallipajassa ja keittiössä apulaisina. Tuntipalkkaa heille maksetaan 70-90 senttiä. Työnjohtajan mukaan huippuosaajat eli itsenäiseen työskentelyyn kykenevät voivat saada jopa 1,20 euroa tunnissa.

Yksi kiinnostavimmista asioista Mikkelin vankilassa oli se hetki, kun me testivangit tapasimme yhden oikean vangin. Kimi istui liikuntasalissa kitaransa kanssa ja kertoi meille elämästään ja kokemuksistaan Mikkelin vankilassa. Kimi on ollut vankilassa hieman yli vuoden. Hän vapautuu vuoden lopussa. Ennen vankilaan joutumista Kimille oli kerrottu, että vartijat ovat ilkeitä ja simputtavat. Se ei pitänyt paikkaansa, sanoi Kimi.

Kimi käy kerran viikossa musiikkikerhossa ja seurakunnan elokuvakerhossa. Sitä hän harmitteli, ettei saa viedä selliinsä vankilan kitaraa. Kimi soitti meille säveltämänsä laulun ja lähti omalle osastolleen. Me testivangit lähdimme ulkoilemaan vankilan pihalle vartijoiden kanssa.

Iltasuihkun jälkeen sellin ovi kolahti kiinni. Puoli kymmenen aikaan illalla oven luukku aukesi ja vartija ojensi iltapalapussin. Pussissa oli ruisleipää ja vaaleaa leipää, floranappi ja 2 sulatejuustoviipaletta. Sellissä oli kahvinkeitin, jolla sai keittää kahvia. Kun iltapala oli syöty ja hampaat harjattu, ei enää ollutkaan mitään tekemistä.

Lukitun oven takana tuli hieman ahdistava olo. Petasin sänkyyn vankilan siniset lakanat ja yritin nukahtaa. Kuuntelin kaupungin ääniä ja mietin, ketkä kaikki ovat nukkuneet minua ennen tässä sängyssä ja näissä lakanoissa. Jossain vaiheessa nukahdin. Yöllä havahduin välillä siihen, kun vartijat kävelivät käytävillä ja ovet paukahtelivat kiinni. Aamupalan, ulkoilun ja suihkun jälkeen pääsin pois vankilasta.

*Vankeusrangaistus tarkoittaa sitä, *että ihmiseltä viedään pois vapaus ja oma päätösvalta lähes kaikkiin asioihin. Tämän ehti hyvin kokea jo vuorokauden pituisenkin vankeuden aikana.

Testivuorokausi oli mielenkiintoinen kokemus. Paras hetki taisi kuitenkin olla se, kun vartija ojensi minulle tavarani takaisin ja sanoi, että toivottavasti emme koskaan tapaa enää näissä merkeissä.

Lupasin olla palaamatta Mikkelin vankilaan.

Ja sen jälkeen me kättelimme - vastoin vankilan sääntöjä.