Henkilökuva: Jari Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi on strategi ja kova luu

Asianajaja Riitta Leppiniemi tyrmää käräjäsalin sooloilijat pöydän alle pelkällä mulkaisulla. Parasta aikaa hän hoitaa Jari Aarnion puolustusta. Leppiniemi paiskii pitkää päivää, mutta urasinkulle työ ei ole kärsimystä vaan elämäntapa.

Kotimaa
Riitta Leppiniemi
Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuka?

  • Riitta Leppiniemi, 53, asianajaja Espoosta
  • Tuli koko kansalle tutuksi Bodom-järven murhajutun yhteydessä 2004–2005
  • Hoitanut poikkeuksellisen vaikeita rikosjuttuja
  • Perhe: Eronnut kauan sitten, nyt sinkku, ei lapsia
  • Asianajajaliiton entinen puheenjohtaja
  • Kesäloma: Tänä kesänä vain yksi viikko, mutta ”normaalisti kunnon lomat”
  • Harrastukset: Saunominen, meressä uiminen ympäri vuoden, matkustelu

Salamavalot räiskyvät, tv-kamerat kolisevat, toimittajat törmäilevät.

On kesäkuun 4. päivä 2015, ja asianajaja Riitta Leppiniemi on tullut ulos Helsingin käräjäoikeuden salista numero 209. Hänet on sumputettu.

”Kuinka Jari Aarnio jaksaa?” ”Mitkä ovat tunnelmanne?” ”Kiistääkö Aarnio yhä kaiken?”

Leppiniemi ottaa kopin kolmannesta kysymyksestä. ”Aarnio kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen.”

Saman vastauksen hän on toistanut satoja kertoja kahden viime vuoden aikana.

Riitta Leppiniemi on Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion avustaja Suomen historian suurimmassa poliisirikosjutussa.

Kuka on tämä suomalaisten asianajajien ykkösketjun salaperäinen vaaleatukkainen nainen?

Parrasvalot syttyvät.

1 §. Tapaus Bodom – velho näyttää kyntensä

Espoon käräjäoikeus kymmenen vuotta sitten. Syytetyn penkillä istuu kolmen telttaretkellä olleen nuoren murhasta epäilty espoolaismies, surmattujen retkikaveri.

Miehen vierellä saman pulpetin äärellä selailee papereitaan Riitta Leppiniemi. Rikos on tapahtunut 45 vuotta aikaisemmin.

Poliisi ja syyttäjä uskovat vihdoin saaneensa riittävästi uutta näyttöä miehen syyllisyydestä.

Viisi hikistä viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi käräjäoikeus antaa tuomionsa. Kaikki syytteet hylätään.

Leppiniemi on kääntänyt rauhallisesti ja systemaattisesti kiven kerrallaan. Jopa jutun syyttäjä on Leppiniemen työsuorituksesta niin vaikuttunut, että hän nostaa kätensä pystyyn – hovioikeuskierros olisi ollut ajanhukkaa.

Bodom-juttua alusta loppuun saakka läheltä seurannut syyttäjä muistelee yhä kaiholla Leppiniemen työskentelytapaa.

– Riitta tuntee pykälät ja niiden taustat usein paremmin kuin niiden kirjoittajat.

– Hänellä on empatiakykyä. Hän osaa korostaa syytetyn tuskaista asemaa.

– Olen joskus sanonutkin Riitalle, että mieluiten istuisin yhteisissä jutuissamme samalla puolen tiskiä.

Oikeusjuttuja ei kuitenkaan voiteta tunteilulla. Lempeä ulkokuori pettää. Leppiniemi on strategi, joka tietää tismalleen milloin on iskettävä ja miten. Hän on käräjähai.

Lempeä ulkokuori pettää. Leppiniemi on käräjähai.

2 §. Mammuttijuttuja tulvii tupaan

Bodom-jutun jälkeen Riitta Leppiniemen tilauskirjat ovat olleet täynnä.

Hänen ei tarvitse markkinoida itseään iltapäivälehtien seurapiiripalstoilla eikä pelehtiä sosiaalisessa mediassa.

Hän on puolustanut Susan Ruususta pääministeri Matti Vanhasenkin elämää kuvanneen Pääministerin morsian -kirjan kunnianloukkausjutussa.

Hän on puurtanut aseyhtiö Patriaan liittyvän lahjusjutun kanssa jo vuosikausia.

Juuri nyt Leppiniemeä työllistää Jari Aarnion huumejuttu ja – sen ohella – Patria-jutun Kroatia-haaran hovioikeuskierros.

Suurten rikosjuttujen rinnalla Leppiniemi hoitelee iltapuhdetöinään vaikeita perhe- ja perintöriitoja.

Leppiniemen jo opiskeluajoilta asti tunteva asianajajakollega hämmästelee hänen uutteruuttaan.

– Riitta saattaa aivan hyvin mennä raskaan rikoskäräjäpäivän jälkeen toimistolleen ja hoitaa riitaisan kuolinpesän jakamisen alta pois iltakymmeneen mennessä. Aamulla hän taas jatkaa pirteänä rikosjuttunsa ajamista.

Leppiniemellä ei ole koskaan kiire – tai ainakaan hän ei näytä sitä. Hän on rytmityksen mestari.

3 §. Jokainen oikeusjuttu vaatii sotasuunnitelman

Riitta Leppiniemi

Riitta Leppiniemi tietää, että hyvällä asianajajalla on käräjille mennessään aina selkeä sotasuunnitelma.

– Asianajajalla on oltava päämäärä ja strategia, jolla tuota päämäärää kohti mennään.

– Tavoitteena voi olla vaikkapa syytteen hylkääminen tai lievempi rikosnimike ja alhaisempi rangaistus.

Leppiniemi kertoo oppineensa vuosikymmenten varrella itseään kokeneemmilta kollegoilta kullanarvoisia viisauksia.

– Vanha nyrkkisääntö on, että älä kysy todistajalta mitään, ellet tiedä, minkä vastauksen saat.

Todistajalta kannattaa kysyä mieluummin liian vähän kuin liikaa.

– Jos todistaja on kertonut jotakin omalle päämiehelle epäedullista, ei sitä kannata lähteä toistamaan ja kysyä, että oletteko te nyt aivan varma.

Asianajajien huoneentaulussa sanotaan myös, että asianajajan on jatkuvasti tarkkailtava itseään. Päämieheen ei parane kiintyä.

– Jos päämiehestä tulee ystävä, asianajaja menettää työkykynsä. Käräjäsalissa ei hoideta kaverin vaan päämiehen asioita.

4 §. Asiat asioina – suunsoittaja kuulee kunniansa

Käräjäoikeus ei ole hollitupa eikä havumaja. Riitta Leppiniemi noudattaa tarkkaa käräjäsalietikettiä, ja hän odottaa samaa muilta. Erään kollegan mukaan Leppiniemi panee monelle jauhot suuhun pelkällä mulkaisulla.

– Jos joku alkaa sooloilla käräjäsalissa, Riitta varmasti – puheenvuoron saatuaan – tekee selväksi, että vähempikin mesoaminen riittää. Asiat asioina, turha teatteri ja suunsoitto pois.

Leppiniemi itse korostaa, että hän tekee vain työtään. Hän on oikeussalissa siksi, että hänen päämiehellään on hätä.

Hän muistuttaa, että puolustusasianajajan tehtävänä ei ole etsiä totuutta. Se on syyttäjän ja tuomarin asia.

– Asianajaja ajaa vain ja ainoastaan päämiehensä etua. Vakavissa rikosjutuissa emme edes saa tuoda esille päämiehelle epäedullisia seikkoja.

– Minun on vaikeata ymmärtää, kuinka teatteri siinä tilanteessa auttaisi. Looginen, kiihkoton ja perusteellinen asian puiminen on aina lopputuloksen kannalta se viisain menettelytapa.

5 §. Käräjäsalissa myös vaatteet puhuvat

Pinkki housupuku! Riitta Leppiniemi harmittelee vieläkin kymmenen vuoden takaista tunarointiaan.

Hän erehtyi kesähelteellä laittamaan Bodom-jutussa ylleen heleät ja vilpoisat vaatteet.

– Toiset tulkitsivat asuni viattomuuden symboliksi, toiset taas pitivät sitä osoituksena mauttomuudesta.

Hyvään oikeussalietikettiin kuuluu asiallisen käytöksen lisäksi myös hillitty pukeutuminen. Murhajutut on tapana istua mustissa tamineissa.

– Asustekoodi on tuomioistuimissa yhä konservatiivinen, Leppiniemi naurahtaa ammattikuntansa itsestäänselvyydelle.

Miespuolisilla asianajajilla on istuntosalissa aina tummahko puku sekä kravatti tai rusetti. Naisilla on yllään useimmiten pröystäilemätön housupuku.

– Kesäaikaan useimmat meistä sietävät muitakin värejä kuin mustan ja sinisen.

Riitta Leppiniemi sanoo, että juristien pukeutumisperinteelläkin on oma tärkeä tehtävänsä.

– Ei ole viisasta ärsyttää ketään räikeällä vaatetuksella. Huomion on pysyttävä itse asiassa.

Muuan pitkäaikainen kollega tietää Leppiniemessä ainakin yhden inhimillisen heikkouden.

– Tietääkseni hänellä on mittavahko kenkäkokoelma.

Tietääkseni hänellä on mittavahko kenkäkokoelma

6 §. Murhamiestäkin on puolustettava – mutta valehdella ei saa

Murhat, raiskaukset ja sairas väkivalta ovat rikosasianajajan arkea. Puolustusasianajaja avustaa myös sellaista ihmistä, jota kadun mies pitää raakalaisena.

Riitta Leppiniemi on tehnyt itselleen selväksi asianajajan ammattietiikan tiukimmatkin tilanteet ja niiden ratkaisumallit. Hän on Suomen Asianajajaliiton entinen puheenjohtaja.

– Asianajaja ei puolusta tekoa vaan tekijää.

Oikeusvaltiossa jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen ja reiluun oikeudenkäyntiin – ja siihen kuuluu myös ammattitaitoinen avustaja.

Leppiniemi vertaa asianajajaa lääkäriin: lääkäri hoitaa parhaan kykynsä mukaan myös sellaisia potilaita, joiden sairaudet ovat itse aiheutettuja.

Leppiniemi ei sano ehdottomasti ei minkäänlaiselle toimeksiannolle.

– Seksuaalirikoksissa olen kylläkin ollut lähes aina asianomistajan eli uhrin puolella. Olen jo sisäistänyt sen ajattelutavan, joten raiskaajan tai pedofiilin puolustaminen minulta enää tuskin luonnistuisi.

Asianajaja on tiukan paikan edessä, jos päämies tunnustaa hänelle tehneensä rikoksen, mutta kiistää sen poliisikuulustelussa ja oikeudenkäynnissä.

Riitta Leppiniemen ammattieettinen linjaus on selvä.

– Avustaja vaihtuu. Asianajaja ei valehtele oikeudessa.

– Jos päämies ei aio tunnustaa rikollista tekoaan viranomaisille, sitä ei tule tunnustaa minullekaan. Teen tämän asiakkailleni selväksi alusta saakka, heti kättelyn jälkeen.

Asianajaja ei puolusta tekoa vaan tekijää

7 §. Täysijärkisenä pysymisen vaikea taito

Elämän pienet suuret asiat:

  • Mielimauste: Mustapippuri
  • Herkkuruoka: Kaikki kalat, ahven erityisesti
  • Paras juoma: Samppanja
  • Kaunein kukka: Kielo
  • Väri ylitse muiden: Punainen, pinkki
  • Esikuva: Nyt jo edesmennyt kollega Aarno Arvela
  • Lempilausahdus: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." (Koskela, Tuntematon sotilas)
  • Kengän numero: 36,5

Käräjäsali on paikka, jossa oikeudenkäynnin osapuolten stressikäyrät sinkoavat korkealle. Vastattavaksi tulee solkenaan ikäviä kysymyksiä, joita ei ole voinut mitenkään ennakoida.

Riitta Leppiniemi sanoo, että asianajajan on hallittava tunteensa, vaikka sisällä sappi kiehuisikin.

– Kun tenttaan jutun vastapuolta tai todistajaa, olen tarvittaessa hyvinkin tiukka. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulla olisi lupa rähjätä tai olla pilkallinen.

Moni Leppinimeä läheltä seurannut on aavistuksen verran huolissaan tämän jaksamisesta.

– Asianajajien taukohuoneessa olemme Riitan selän takana joskus hämmästelleet tämän valtavaa työtahtia, kollega paljastaa.

Leppiniemi itse vakuuttelee, että aivotoimintojen nollaus työpäivän jälkeen on hänelle helppoa.

– Nukahdan heti, kun laitan pääni tyynyyn. Myönnän kyllä, että minulla työn ja vapaa-ajan erillään pitämisessä vielä pieniä ongelmia. Viime aikoina työpäiväni ovat venyneet pitkiksi.

Strategilla on strategia myös oman jaksamisen ylläpitämiseksi.

8 §. Henkireikinä sauna, avantouinti ja äkkilähdöt kauas pois

Riitta Leppiniemi käy joka viikko Helsingin Lauttasaaressa Saunaseuran saunassa. Samalla reissulla hän ui meressä, ympäri vuoden.

Perjantai-iltaisin hän lueskelee sitä sun tätä – tai nauraa vaikkapa asianajajan työstä kertovalle Good Wife -televisiosarjalle.

– Saatanpa siinä samalla siemaista lasillisen samppanjaa.

Aina kun aikataulut sallivat, Leppiniemi lentää ystäviensä kanssa ulkomaille.

– En onnekseni hurahda koskaan mihinkään. Olen säästänyt paljon aikaa, kun en pelaa golfia.

Leppiniemi on armollinen itselleen. Satunnaista shoppailua hän ei laske hurahtamiseksi. Muutama vuosi sitten Leppiniemi kiersi ystävänsä kanssa Bostonin seutuja autolla.

– Viihdyimme yhdessä outlet-liikkeessä viisi tuntia. Mukaan tarttui parikymmentä pussukallista kaikkea ehdottoman tarpeellista, muistelee ystävä naurussa suin taannoista Amerikan-matkaa.

9 §. Rikosasianajajan ura oli sattuman kauppaa

Riitta Leppiniemi

Riitta Leppiniemi on maalaistalon tytär Kankaanpäästä Satakunnan maakunnasta. Hänen lapsuudenperheessään oli neljä tytärtä. Riitta on heistä vanhin, esikoinen.

Erityisiä ammattiunelmia hänellä ei lapsuudessaan ollut. Lukion viimeisenä oppivuotena hän teki ratkaisun: hänestä tulee lakimies.

– Lain lukeminen on turvallista. Ei tarvinnut vielä opintoja aloittaessaankaan tietää, mitä ryhtyy lopulta ammatikseen tekemään. Juristin papereilla aukeaa moni ovi.

Ryhtyminen juuri asianajajaksi oli sattumaa.

– Menin tuomioistuinharjoitteluni jälkeen äitiysloman sijaiseksi yhden naisen asianajotoimistoon. Sillä tiellä tässä ollaan.

Leppiniemen hyvä ystävä arvelee, että asianajajan perushyveet – rauhallisuus, systemaattisuus ja pragmaattisuus – ovat kehittyneet jo maalaismiljöössä osaksi silloisen pikku Riitan persoonaa.

– Hänellä on ilmiömäinen kyky purkaa sotkuisetkin asiavyyhdit selkeiksi tarinoiksi.

Riitta Leppiniemi on aina halunnut olla ihmisten parissa.

– Luulen, että omat vahvuuteni pääsevät parhaiten esiin tiukoissa rikosoikeudenkäynneissä, hän sanoo.

Leppiniemi on oikeudenkäynteihin erikoistuneen Asianajotoimisto Susiluoto Oy:n osakas. Omistaja voi halutessaan jättää kilopullajutut väliin, hän voi antaa sielunsa taiteelle.

10 §. Asianajajan on otettava etäisyyttä myös toimittajiin

Riitta Leppiniemi saapuu haastatteluun paperinivaska kädessään.

Istumme alas hänen asianajotoimistonsa neuvotteluhuoneen pitkän jalopuupöydän äärelle. Tarjolla on kahvia, virvokkeita ja keksejä.

Leppiniemi vilkaisee hänelle etukäteen lähetettyä haastattelurunkoa. Papereissa on paljon kuulakärkikynällä tehtyjä reunahuomautuksia.

– Outo juttu, mutta tämä haastattelu jännittää minua. Heräsin viideltä. Edellisestä suuresta henkilöhaastattelusta on jo kymmenen vuotta. Käräjäjuttujen takia en valvo ikinä.

Samaan hengenvetoon hän latelee haastattelun reunaehdot.

– Omista oikeusjutuistani en puhu sanaakaan – en ainakaan keskeneräisistä. Jutut puidaan oikeussalissa, ei mediassa.

Mediassa melskaaminen, ”trial by newspapers”, etoo asianajajien eliittiä.

Pian koittaa kuitenkin keskiviikko 30. syyskuuta 2015. Silloin Helsingin käräjäoikeus kuulee raskaista huumerikoksista epäiltyä Jari Aarniota henkilökohtaisesti.

Miehen vierellä saman pulpetin äärellä selailee papereitaan Riitta Leppiniemi.

Sinä aamuna istuntosalin 209 edustalla taas kuhisee. Salamavalot räiskyvät, tv-kamerat kolisevat, toimittajat törmäilevät. Riitta Leppiniemi on sumputettu.

”Malttakaamme nyt ensin odottaa, mitä Aarnio itse kertoo tuomareille”, hän sanoo toimittajille tutulla viilipytyn tyyneydellään.

”Muistakaa marssijärjestys. Vastaan kysymyksiinne vasta päämieheni puheenvuoron jälkeen.”