"Pappi ei ole elämästä vieraantunut" – moni luulee, että pappi on edelleen ankara auktoriteettihahmo

Pappeus on monille ihmisille vieras ja jopa pelottava asia. Nykypappi on kuitenkin jotain aivan muuta kuin ylhäältä katsova, ankara auktoriteetti. Miksi pappeja silti yhä teititellään ja heidän seurassaan helposti vaivaannutaan? Yle Uutiset päästi asiantuntijat ääneen.

Kotimaa
Grafiikka.
Yle Uutisgrafiikka

– Tuttu pappi oli joskus esitellyt itsensä ja ammatinsa luokkakokouksessa. Kun ammatti oli selvinnyt, porukkaan levisi hiljaisuus, toteaa Suomen kirkon Pappisliiton toiminnanjohtaja Jussi Junni.

Junnin mukaan pappeuteen liittyy paljon mielikuvia. Yleinen mielikuva on vahva auktoriteetti, johon entisaikoihin suhtauduttiin pelolla. Tämä imago istuu monien ihmisten mielessä vielä varsin tiukassa, Junni sanoo.

Jos samassa seurueessa vaikkapa juhlissa istuva ihminen paljastuukin yhtäkkiä papiksi, niin ihmiset panikoituvat.

Kari Kopperi

– Pappeuteen liitetään jonkinlainen moralisointi.

Niin ikään Kirkkohallituksen vs. kirkkoneuvos Kari Kopperi on samoilla linjoilla Junnin kanssa. Kopperin mukaan usein, jos papeille on tilattu koulutustilaisuus jostain aivan muusta aiheesta kuin pappeudesta, niin tilaisuuden vetäjän on usein vaikeaa päästä aiheeseen.

– Puhuja saattaa alkaa ensimmäisenä jakaa rippikoulumuistojaan, Kopperi naurahtaa.

Teitittelyä ja kiroilun välttelyä

Usein pappi myös kuulee "ai, sä et olekaan sellainen tavallinen pappi" -tyyppisen kommentin, jos hänet kohdataan esimerkiksi jossain yllättävässä ympäristössä.

– Tai sitten, jos vaikkapa juhlissa samassa seurueessa istuva ihminen paljastuukin yhtäkkiä papiksi, niin ihmiset panikoituvat. Ajatellaan, että "Ai jaa, en kai minä nyt vain ole tässä kiroillut", Kopperi sanoo.

Kopperin mukaan pappia myös usein teititellään.

– Yleisesti ottaen pappi on kuitenkin nykyään lähempänä kansaa kuin joskus aikaisemmin. Uskonto ja siihen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin ihmisille jollain tapaa arkoja. Sitten, kun ammattilainen tulee kohdalle, niin samalla tulevat ne vaikeat ja kipeät asiatkin usein, Kopperi arvioi.

Vuorovaikutustaidot korostuvat nykypapin työssä

Jussi Junnin mukaan pappeihin suhtautumisessa on kuitenkin alueellisia eroja. Seurakuntayhteisön merkityskin on hyvin erilainen esimerkiksi Helsingissä kuin pienillä maalaispaikkakunnilla, missä paikkakunnan pappi tai papit automaattisesti tunnetaan.

Mitä pappeus sitten nykyään on, jos ei vanhanaikaiseksi miellettyä, ankaraa kurinpitoa?

Kari Kopperin mukaan papin työssä korostuvat aiempaa enemmän esimerkiksi vuorovaikutustaidot.

– Kirjoittaminen, puhuminen, ihmisten kohtaaminen, kiinnostus ihmisiin. Nämä ovat olennaisia, niin kuin myös persoonallisuus, Kopperi listaa.

Kopperin mukaan on myös entistä olennaisempaa, että papin sanat eivät tule ylhäältä päin. Sen sijaan papin pitäisi puhua niin sanotusti arjen kieltä.

Junnin mukaan myös kirkon omista tiloista lähteminen on nykyaikaista seurakuntatyötä.

– Työn rakenne on jouduttu miettimään ihan uudelleen, toteaa Junni.

Esimerkiksi Vantaan kirkoissa on järjestetty yövihkimisiä, missä kymmenet parit ovat menneet naimisiin. Pohjois-Helsingissä on jalkauduttu pubeihin keskustelemaan ihmisten kanssa.

"Pappeus ei ole sormella osoittamista"

27-vuotias Tapio Leinonen on toiminut nyt kaksi vuotta pappina Oulunkylän seurakunnassa Pohjois-Helsingissä. Myös Leinonen on saanut törmätä monenlaisiin tilanteisiin ja kommenteihin, kun on kertonut siviilielämässä olevansa pappi.

– Kyllä se ainakin vähintään kiinnostuksen ihmisissä herättää. Yleensä se on kuitenkin myönteinen reaktio. Ihminen saattaa todeta, että kiinnostavaa, en tunnekaan pappeja ennestään.

Pappeus herättää usein myös kysymyksiä.

– Minulta kysytään esimerkiksi, mitä ajattelen naispappeudesta tai tasa-arvoisesta avioliittolaista, Leinonen toteaa.

Moni ihminen kokee myös Leinosen tavatessaan ja pappeudesta kuullessaan tarpeelliseksi määritellä oman suhteensa uskoon tai seurakuntaan.

– Osa ihmisistä haluaa heti myös kertoa minulle, että ei kuulu kirkkoon. Vaihtoehtoisesti halutaan kertoa, että on ollut isonen. Itse en kuitenkaan näitä kysele.

Leinosen mukaan ihmisten ajatuksia uskonnosta tai uskonnollisuudesta on kuitenkin kiinnostavaa kuulla.

Osa ihmisistä haluaa heti myös kertoa minulle, että ei kuulu kirkkoon, tai vaihtoehtoisesti, että on ollut isonen. Itse en kuitenkaan näitä kysele.

Tapio Leinonen

– Harvalla on kirkkoon mitenkään yhdentekevä suhde, Leinonen sanoo.

Leinonen näkee papin roolin rinnallakulkijana, niin sanotun mukanapohdiskelijan tehtävänä.

– En näe sitä niin, että pappi tulee ja sanoo, mikä on oikein tai väärin. Pappeus ei ole sormella osoittamista.

Leinonen korostaa sitä, että papit ovat ihmisiä varten.

– Papit eivät ole elämästä vieraantuneita. Ja olemme me joskus kirosanojakin kuulleet, Leinonen naurahtaa.