Tutkija: Keittiö on naisen paikka

Pohjoismaita pidetään usein tasa-arvoajattelun edelläkävijöinä. Silti ajatukset siitä, mikä on soveliasta työtä naisille tai miehille elävät edelleen. Tutkijan mukaan keittiö on tila, jossa sukupuolia määrittävät roolimallit voi nähdä edelleen muuttumattomina.

Kotimaa
Nainen tiskaamassa keittiössä 1960-luvulla.
Nainen tiskaamassa keittiössä 1960-luvulla.Antero Tenhunen / Yle

Muistatko vanhat valurautaiset pannunaluset, joissa lukee punaisin kirjaimin valkoisella pohjalla, että emännän keittiö on kodin sydän?

Keittiö onkin tavattu mieltää naisten valtakunnaksi. Tutkijan mukaan ajatus keittiöstä naiselle pyhitettynä tilana ei ole juurikaan muuttunut viimeisen 80 vuoden aikana.

– Ylipäätään ajatus asunnosta, ja miten ne tilat ovat siellä, ei ole hirveän paljon muuttunut. Se on pysynyt tosi pitkään samana, jos ajatellaan, että ne ajatukset ovat 20–30-luvuilta, sanoo Helsingin yliopiston taidehistorian professori Kirsi Saarikangas.

Saarikangas on tutkinut ihmisten ja erilaisten tilojen, kuten asuntojen tai kaupunkien, välistä suhdetta sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Edelleen käytössä oleva ajatus siitä, millaisen keittiön tulisi olla, kehitettiin jo 1920–30-luvuilla Saksan Frankfurtissa.

– Puhuttiin laboratoriokeittiöstä eli keittiön, kuten asunnon, tuli toimia moitteettomasti kuin kone. Kotitaloustöihin piti käyttää aiempaa vähemmän aikaa. Naiset ryhtyivät käymään entistä enemmän töissä ja keskiluokkaisilla perheillä ei ollut enää varaa pitää palvelijaa, sanoo Saarikangas.

Miehillä ei asiaa Frankfurtin keittiöön

Kiintein kalustein varustettua Frankfurtin keittiötä pidetään nykyisen keittiösuunnittelun lähtökohtana. Vaikka tehokkaan työskentelyn mahdollistava keittiö vapautti naisten aikaa esimerkiksi kodin ulkopuolelle tehtävälle työlle, niin yhtäaikaisesti ajatus keittiöstä naiselle tarkoitettuna tilana sementoitui vuosikymmeniksi.

Samalla miehet suljettiin keittiön ulkopuolelle.

Ero vuosikymmenten välillä on oikeastaan se, että on tullut enemmän tekniikkaa, jääkaappeja, tiskikoneita ja kaikkea muuta.

Kirsi Saarikangas

– Keittiökalusteiden kaikki mittasuhteet määriteltiin naisen keskipituuden mukaan, Suomessa suomalaisen ja Ruotsissa ruotsalaisen naisen. Tavallaan oletettiin, että ne ketkä siellä työskentelevät ovat naisia, sanoo Kirsi Saarikangas.

– Voidaan ajatella, että siinä tietynlainen valta ilmenee epäsuorasti. Frankfurtin keittiön ajatuksena oli, että keittiö on perheen äidin tai perheen emännän, tehokkaan professionaalin emännän valtakunta tai alue, hän lisää.

Naisen mittojen mukaan

Ajatus tehokkaan työskentelyn mahdollistavasta keittiöstä sai alkunsa 1800–1900-lukujen taitteessa kotitalousfeministien keskuudessa. Frankfurtin keittiön myötä tärkeäksi tuli esimerkiksi tiskialtaiden ja ruoanvalmistustasojen etäisyys toisistaan työn nopeuttamiseksi. Ihanteena oli pieni tehokas keittiö, johon mahtui vain yksi ihminen.

– Sekin määritti keittiötä tilana naiselle. Suomessa ei hirveästi rakennettu pieniä keittokomeroita, missä ei olisi ollut ruokapöytää, koska se oli vastoin suomalaisen asumisen tapoja, kertoo professori Saarikangas.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten rintamamiestalojen keittiöt olivat varsin suuria. Standardisoituja keittiöitä alettiin kuitenkin käyttää 1940-luvulla.

Esimerkiksi Työtehoseura kehitti astiankuivauskaapin tiskaamisen tehostamiseksi 40-luvulla. Kotimainen keksintö jäi elämään ainoastaan Suomeen.

– Silloin miesten ei myöskään ajateltu osallistuvan keittiössä tapahtuvaan toimintaan. Se ajattelu alkoi vasta 1950-luvun loppupuolella ja silloinkin aika heikosti, kertoo Kirsi Saarikangas.

Miehet mukaan kotitöihin 1960-luvulla

Suomessa naimisissa olevat naiset siirtyivät kodin ulkopuolelle töihin erityisesti 1950-luvulta lähtien. 1960-luvulla maaltamuutto kaupunkeihin yleistyi. Hyvin usein uusi asuinpaikka löytyi kerrostalosta. Miehiä ryhdyttiinkin patistamaan kotitaloustöihin enenevissä määrin.

– Pitkään kuitenkin ajateltiin, että naisella on kaksi työtä. On se palkkatyö ja kotityö. Oli myös vaihe, että miehet tekivät pyhä- tai erityisruoanlaittoa, mutta arkinen peruskaura oli enemmän naisten asia, sanoo professori Saarikangas.

Erot ruoanlaittoon ja muihin kotitaloustöihin käytetyssä ajassa ovat tasoittuneet miesten ja naisten välillä. Siitä huolimatta ajatus keittiöstä naisille tarkoitettuna tilana on säilynyt ennallaan. Ajattelun muuttumattomuus näkyy keittiösuunnittelussa.

– Ero vuosikymmenten välillä on oikeastaan se, että on tullut enemmän tekniikkaa, jääkaappeja, tiskikoneita ja kaikkea muuta. Työtasot ovat huomattavasti korkeampia kuin aiemmin, mutta se johtuu siitä, että ihmiset ovat pidempiä.

– Jos menee 50-luvun keittiöön, jossa on alkuperäiset keittiöt tallella, niin ne tuntuvat pieniltä, lisää Saarikangas.

Keittiö voi vaikuttaa uravalintaan

Millaisia vaikutuksia arkiselle elämälle on sillä, että keittiöt tehdään edelleen naisia silmällä pitäen? Professorin mukaan kysymys on hyvin yksilö- tai pariskuntakohtainen. Siitä huolimatta keittiöön tiivistyy merkityksiä siitä, millaista työtä miesten ja naisten on soveliasta tehdä.

– Tällaiset normatiiviset käsitykset sukupuolesta voivat vaikuttaa siihen, millaisille työurille ihmiset hakeutuvat. Tai vaikka kotona, mitkä tehtävät ovat miesten ja mitkä naisten.

Professori tunnistaa näiden käsitysten olemassaolon myös henkilökohtaisessa elämässään.

– En voi sanoa, että se ei vaikuta ollenkaan, mutta minun taloudessani molemmat tekevät ruokaa ja ovat keittiössä. Välillä tuntuu, että se on yhteinen tila tai enemmän mieheni tila, naurahtaa Kirsi Saarikangas.