Titanicin murhenäytelmä: Pohjalaisisä suri perhettään 31 vuoden ajan

Siirtolaisuustutkijana tunnettu evijärveläissyntyinen professori Olavi Koivukangas on kirjoittanut dokumentaarisen romaanin, joka kertoo ylihärmäläisen Panulan perheen raskaasta kohtalosta Titanicin uppoamisen yhteydessä.

Olavi Koivukankaan Titanic-kirjan julkistamistilaisuus houkutteli Ylihärmän kirjastoon viitisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta. Kuva: Yle/Risto Palomäki

Faktaa ja kaunokirjallisia keinoja yhdistävä professori Olavi Koivukankaan tuore romaani on saanut nimen "Titanicin kolmas luokka".

Nimi juontuu aluksen suomalaismatkustajien kohtalosta, sillä valtaosa aluksella olleista 63 suomalaisesta matkusti edullisimmassa kolmannessa luokassa.

Titanicin halvimmatkin hytit olivat ajan standardeihin nähden hyvin tasokkaita; ne kuitenkin sijaitsivat pelastautumisen kannalta hankalissa paikoissa aluksen keula- ja peräosissa, niinpä vain joka neljäs kolmannen luokan matkustaja pelastui.

Suomalaisista pelastui tiettävästi 20 henkilöä.

Kirjan ydinkertomuksena on ylihärmäläisen Panulan perheen kohtalo. Perhettään Amerikassa odottanut Juho Panula menetti turmassa puolisonsa Marian ja viisi poikaansa.

– Panuloiden tarina on niin vahva, että tuntui kuin kirja kirjoittaisi itse itsensä, Olavi Koivukangas toteaa.

 Titanic on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisen siirtolaisuuden historiaan. Sadan vuoden takaisen siirtolaisaallon lähtijöistä jopa puolet oli vanhan Vaasan läänin alueelta, joten Titanicin vaiheisiin osallisia on lukuisissa suvuissa.

– Titanic tunnetaan tarinoina erityisesti pohjalaisissa siirtolaissuvuissa. Oli esimerkiksi monia, joiden oli tarkoitus matkustaa aluksella, mutta he pelastuivat kun suunnitelmat muuttuivat. Titanic on siirtolaisuuden historiassa eräänlainen majakka, Olavi Koivukangas kuvaa.

Äiti ei jättänyt poikiaan

Romaani on tiedossa olevien faktojen pohjalta kehkeytynyt Olavi Koivukankaan näkemys siitä, mitä mahdollisesti tapahtui.

Vaikein osa-alue on samalla kiinnostavin, sillä viimeisistä tunneista Titanicilla on ymmärrettävän niukasti varmaa tietoa. Saatavilla olevissa kertomuksissa on ristiriitaisuuksia, ja suullinen perimätieto on monesti myös jälkikäteen muokkautunutta.

Yksi lähteistä on 18-vuotiaana Titanicilta pelastuneen Anna Turjan kokemuksista kirjattu muistitieto. Hän oli Maria Panulan ja tämän mukana olleen kotiapulaisen kanssa samassa hyttiosastossa ja hän pääsi yhteen viimeisistä pelastusveneistä.

– On ilmeistä, että Titanicin viime vaiheissa Maria Panula on ollut kannella nuorempien lastensa kanssa, mutta vanhemmat, jo teini-ikäiset Ernesti ja Jaakko puuttuivat. Tämä oli ehkä yksi syy, miksi hän ei halunnut mennä pelastusveneisiin, Olavi Koivukangas arvelee.

Isän suru kesti kolme vuosikymmentä

Perhettään turhaan odottanut Juho Panula palasi Suomeen puolisen vuotta Titanicin turman jälkeen, loppuvuodesta 1912.

Hän löysi kotimaasta uuden puolison ja muutti vaimoineen ensimmäisen maailmansodan aikoihin takaisin Amerikkaan.

Marian ja poikien kohtalo kuitenkin kalvoi Juho Panulaa, joka kävi myöhempinä vuosinaan säännöllisesti tapaamassa myöskin Amerikkaan asettunutta Anna Turjaa.

– Kerrotaan, että Juho Panula ei koskaan puhunut uudelle perheelleen Titanicin tragediasta. Juhon ja Annan kerrotaan keskustelleen Titanicin viimeisistä hetkistä yökaudet keittiön pöydän ääressä. Tätä surutyötä hän teki aina kuolemaansa saakka vuonna 1943.

– Ihminen ei tiedä hetkeä, milloin on lähdettävä enkelin mukaan. Panulan perheen tragedia on viesti tuleville sukupolville siitä, että elämä on monimuotoinen ja arvaamaton, Olavi Koivukangas kiteyttää.