Vertaistuki ei ole kauhistelua eikä sääliä – "Vertaiset menevät suoraan asiaa kohti"

Kymmenen vuotta toiminut Leijonaemot ry on erityislasten vanhempien vertaistuen järjestäjä. Vertaistukiryhmien hyväksyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri toimii myös yhdistyksen suljetussa Facebook-ryhmässä.

terveys
Leijonaemot harjoittelevat muotinäytöstään Lappeenrannan kauppakeskus Oprissa
Yle

Leijonaemot-yhdistyksen (siirryt toiseen palveluun)varapuheenjohtaja Tiina Leinonen on erityislasten perheiden vertaistukitoiminnassa (siirryt toiseen palveluun) mukana, koska löysi sieltä itse apua perhettään kohdanneen kriisin hetkellä. Hänen lapsellaan on synnynnäinen sydänvika.

– Kuvittelin, että vertaistukea varten pitäisi olla monivammainen tai vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Mutta Leijonaemoissahan ei ole liian pientä tai suurta sairautta tai vammaa lapsella, että vertaistukitoimintaan ei voisi osallistua, Leinonen kertoo.

– Itsekin vieroksuin vertaistukiryhmän kokoontumista ensin, mutta minua kannustettiin jatkamaan. Jo toisella kerralla tajusin, että tämä on minulle hyvä juttu. Syystä tai toisesta vertaistukitoimintaa kohtaan voi olla jonkinlainen kynnys osallistua, mutta se on täydentävää tukea etenkin vanhemmille potilasjärjestöjen lisäksi.

Vertaistukea yli diagnoosirajojen

Leijonaemot on toiminut kymmenen vuotta sillä periaatteella, että vertaistukea tarjotaan erityislasten vanhemmille yli diagnoosirajojen. Lapsen erityisyys voi olla oppimishäiriö, kehitys- tai liikuntavamma, synnynnäinen tai lapsuudessa puhjennut sairaus.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Tiina Leinonen sanoo, että hyvien ystävien ja suvun tuki ei tärkeydestään huolimatta ole vertaistuen veroista.

– Esimerkiksi pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen kohtaaminen herättää vahvoja tunteita kaikissa – pelottaa, säälittää tai ollaan helpottuneita, että tuo tilanne ei ole omalla kohdalla. Jopa tietämättään saatetaan ottaa välimatkaa, kun ei oikein tiedetä miten olla.

– Vertaiset menevät suoraan asiaa kohti kauhistelematta ja säälimättä, ja ymmärtävät, että erityislasten perheissä on yhtä lailla hyviä ja huonoja hetkiä, onnea ja surua kuin muillakin, Tiina Leinonen kertoo.

Syystä tai toisesta vertaistukitoimintaa kohtaan voi olla jonkinlainen kynnys osallistua, mutta se on täydentävää tukea etenkin vanhemmille potilasjärjestöjen lisäksi.

Tiina Leinonen

Leinosen mukaan vertaistukitoiminta mahdollistaa erilaisten elämäntilanteiden jakamisen samoja asioita kokeneiden kanssa.

– Vaikka lapsen sairaus on välillä parempana, niin vanhemman takaraivossa voi olla koko ajan huoli seuraavasta kohtauksesta, leikkauksesta, lääkärikäynnistä tai syövän uusiutumisesta, joka taas koettelee perheen arkea tosi rajusti.

Leinonen kertoo, että vertaistukiryhmät toimivat tapaamisten lisäksi myös sosiaalisessa mediassa sekä päivä- ja viikonlopputapahtumissa.

– Vanhemmat saattavat olla esimerkiksi lapsen infektiovaaran vuoksi kiinni kotona niin, etteivät pääse osallistumaan ryhmätapaamisiin. Myös suljetut Facebook-ryhmämme toimivat luottamusperiaatteella.

Vertaistuki täydentää viranomaisten ja potilasjärjestöjen toimintaa

Parhaimmillaan Leijonaemojen vertaistukiryhmä voi tarjota Tiina Leinosen mukaan erityislapsen vanhemmalle turvallisen ja luottamuksellisen paikan keskustella.

– Ihmiset saavat ryhmissä puhua ja purkaa tilannettaan, ilmapiiri on hyväksyvä ja luottamuksellinen, ja ryhmä ottaa asiat vastaan oikealla tavalla. Ryhmän asioita ei kauhistella tai juoruilla.

Esimerkiksi pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen kohtaaminen herättää vahvoja tunteita kaikissa.

Tiina Leinonen

– Monesti ihmisellä on aluksi iso tarve puhua tilanteestaan, purkaa tuntemuksiaan ja itkeäkin. Pikkuhiljaa kriisin kanssa opitaan elämään, saadaan voimia ja sitten ryhmästä voi ammentaa paljon tarpeellista tietoa ja vinkkejä käytännön asioiden hoitamisesta, kuten vaikkapa oikeanlaisen päiväkodin löytämisestä, kertoo itsekin vertaistukiryhmän sekä osallistujana että vetäjänä kokenut Tiina Leinonen.

Leinonen sanoo, että ryhmästä tuleva käytännön tieto auttaa usein paremmin kuin esimerkiksi internetistä löytyvät tiedot viranomaiselta saatu tietopaketti.

– Kysehän ei ole siitä, etteikö tietoa ole tarjolla. Mutta vertaisten kanssa keskustellessa saa kohdennettua, siihen tilanteeseen tarpeellista tietoa, eikä huku tiedon määrään. Ei kriisissä oleva ihminen jaksa kahlata kaikkea tietoa lävitse, ja etsiä sitä itselleen olennaista ja tarvittavaa tietoa.

Leijonaemot-yhdistyksen varapuheenjohtaja Tiina Leinonen pitää vertaistukea tarpeellisena täydennyksenä viranomaisten ja potilasjärjestöjen toimintaan nähden.