1. yle.fi
  2. Uutiset

Limput ja rieskat paistuivat 1800-luvun pirtissä – "Tämä palauttaa mieleen lapsuuden"

Jauhot pöllysivät Vaalan Lamminahon talon pirtissä lauantaiaamuna, kun rieskat, ruislimput, reikäleivät ja hapanpiirakat valmistuivat myyntiin. Leivonnan lomassa lentelivät vinkit ja muistelot.

Kotimaan uutiset
Liisa Ruottinen ja Marja-Kaisa Heikkinen leipovat ruisleipää Vaalan Lamminahon talon perinteisessä leivontapäivässä.
Julia Sieppi / Yle

Valtava leivinuuni hohkaa Lamminahon talon pirtissä niin kuumana, ettei leipien ja piirakoiden leivonta ole ihan kevyttä puuhaa. Vaalassa loppukesän perinteeksi muodostunut leivontapäivä keräsi koolle niin paikallisia kuin mökkiläisiäkin.

Myyntiin valmistui eri reseptein muun muassa rieskoja, limppuja ja perinteisiä hapanpiirakoita. Vanhan ajan miljöössä monet touhusivat nostalgisissa tunnelmissa.

– Täällä on niin ihana näitä vanhan ajan leipiä leipoa. Tämä palauttaa mieleen lapsuuden kun on maalta kotoisin. Muistan ihan selvästi, kun kotonakin oli tuollainen leipitanko, josta otettiin leipää, Oulusta Rokuanjärvelle mökkeilemään tullut Aino Lähtevänoja tunnelmoi.

Leena Ojantakanen ja Aino Lähtevänoja Vaalan Lamminahon talon perinteisessä leivontapäivässä.
Leena Ojantakanen ja Aino Lähtevänoja nauttivat vanhanajan leipomisesta.Julia Sieppi / Yle

– Meillähän on kaikilla hyvät hampaat, kun ollaan tuota kovaa leipää syöty lapsena, Lähtevänoja toteaa ja silmäilee reikäleipärivistöä.

Jos uuni on liian kylmä, olet pulassa.

Katri Haapavirta

Kun ruisleipä kuivui jo liian kovaksi hampaille, tehtiin siitä hänen lapsuudessaan likoleipää, joka leipäjankkinakin tunnetaan.

– Leipää liotettiin kiehuvassa vedessä vähän aikaa ja sitten syötiin. Hyvää se oli, ja äiti tarjosi sitä vieraillekin, nainen muistelee.

Nyt Lähtevänoja on itse ruistaikinan kimpussa. Hänen mielestään ruisleivän teko on helppoa.

– Ruisleipään voi panna vähän olutta tai piimää, niin tulee maukasta. Voita päälle ja jotain suolukkata, niin kyllä pärjää pitkälle.

Katri Haapavirta Vaalan Lamminahon talon perinteisessä leivontapäivässä.
Katri Haapavirta leipälapion varressa.Julia Sieppi / Yle

Jokainen uuni on yksilö

Katri Haapavirta käsittelee leipälapiota tottunein ottein, mutta vanhan kansan leivinuunin käytössä on ollut opettelemista. Suuren uunin lämmitys on aloitettu jo tiistaina, sillä täydellinen lämpötila saavutetaan hitaasti lämmittämällä.

Leipää liotettiin kiehuvassa vedessä vähän aikaa ja sitten syötiin.

Aino Lähtevänoja

– Jokainen uuni on erilainen, kuumuus ottaa erilailla eri uuneissa. Puun laatukin vaikuttaa, tämä lämmitetään koivunhaloilla, Haapavirta kertoo.

Leivinuunin käyttöön ei ole yksiselitteistä ohjeistusta, mutta erästä asiaa Haapavirta painottaa.

– Aina mieluummin liian kuuma, kuin kylmä. Jos on tarkoitus tehdä erilaisia juttuja, uunia voi kyllä jäähdyttää paistamalla vaikka rieskaa, jonka taikina on kylmää. Jos uuni on liian kylmä, olet pulassa.

Haapavirran mukaan esimerkiksi ruisleipää voi tehdä hyvin kodin tavanomaisella sähköuunillakin. Ainoastaan ohutpohjainen rieska vaatii onnistuakseen leivinuunin.

– Ei paistaminen mitään salatiedettä ole. Ruisleivän voi tehdä ihan samalla tavalla sähköuunissakin, mutta toki taikinan täytyy silloin olla minimaalinen verrattuna tähän.

Piirakoita menossa uuniin Vaalassa Lamminahon talon leivontapäivässä.
Perinteisen hapanpiirakan resepti on vahvan rukiinen.Julia Sieppi / Yle

Resepti, jota ei opi koulussa

Pirtin pitkässä pöydässä syntyy myös hapanpiirakoita, joita Marja-Kaisa Heikkinen nimittää "niiksi oikeiksi, perinteisiksi karjalanpiirakoiksi". Vahvan rukiisella reseptillä syntyvät piirakat ovat hieman eri makuisia kuin kaupasta saatavat karjalanpiirakat, eikä hapanpiirakoiden tekoa opeteta kotitaloustunneillakaan.

Heikkisen mukaan hapanpiirakoiden resepti on kulkeutunut Vaalaan Muhokselta, minne päätyi aikoinaan paljon Karjalan siirtolaisia Salmesta.

– Hapanpiirakaksi sanovat, näissä on tujumpi rukiin maku. Näitä ei upoteta voihin, vaan sivellään kirkastetulla voilla, Heikkinen opastaa.

– Puoli tuntia kun antaa olla, mitään sen parempaa ei voi olla. Jokin muu voi olla yhtä hyvää, muttei parempaa, leipuri naurahtaa.

Lue seuraavaksi