Kuusivuotiaiden pääsykokeet herättävät vahvoja tunteita puolesta ja vastaan – "Emme kertoneet sen olevan koetilanne"

Musiikki-, liikunta- ja kieliluokille pyrkivien pikkulasten pääsykokeet jakavat mielipiteitä. Yle Tampereen keskusteluun osallistuneista osa katsoo, että testaaminen ajaa lahjakkaan lapsen etua, osa taas kieltäisi pikkulasten eriarvoistamisen jopa perustuslailla.

Kuva: Yle

Erikoisluokille hakevien kuusivuotiaiden pääsykokeet ovat kirvoittaneet kiivaan keskustelun Yle Tampereen nettisivuilla. Ääripäässä testaamista pidetään itsestäänselvyytenä ja lasten lahjakkuutta tukevana, toiset eivät hyväksy eriarvoistavia pääsykokeita missään tapauksessa.

Eniten testausta kannatetaan musiikki- ja kieliopetukseen valinnassa. Opetusryhmien valintaperusteissa on kyse myös hakijamäärästä ja tarjolla olevien paikkojen rajallisuudesta. Kun tulijoita on enemmän kuin tarjolla olevia paikkoja, on välttämätöntä laittaa hakijat jonoon mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Suurimmaksi ongelmaksi koetaan se, että kaikkien halutaan tiukasti olevan normaaleja, vaikka erilaisuus sattuisikin olemaan hyödyllistä. Osa kaipaa peruskouluun myös tasoryhmiä takaisin, ettei luokka aina etene hitaimman mukaan.

"Erikoisluokalle hakeville on melko luonnollista järjestää pääsykoe. Esimerkiksi musiikkiluokalle on turhaa ottaa oppilasta, joka ei osoita erityistä musikaalista lahjakkuutta."

" Pitää kyetä kuulemaan tiettyjä asioita musiikista ja kokemaan ne kehossaan. Rytmi ja sävelkorkeus ovat tällaisia asioita. Kaikki eivät niitä opi, takoi niitä kaalin millä menetelmällä tahansa."

"Hyvä järjestää pääsykoe, kun vaatimuksena on vieraan kielen opetuksen seuraaminen ja natiivin tasoinen kielitaito."

"Kieliluokkien "pääsykokeiden" tarkoitus ei ole etsiä taitavimpia lapsia, vaan varmistaa ennen peruskoulun aloittamista, että kielikylpy ei vaaranna lapsen kykyä oman äidinkielen oppimiseen, joka on 1. ja 2. luokalla erityisen tärkeä juttu."

"Ne pääsykokeet, joita järjestetään 6-vuotiaille ekaluokalle hakua varten, eivät edellytä luku- ja kirjoitustaitoa."

Suomessa pitäisi olla valittavissa kolme opinpolkua koulunsa aloittaville oppilaille, toivoo osa kirjoittajista. Ensimmäinen tukea tarvitseville, toinen normaaleille ja kolmas erityislahjakkaille. Nykyinen tasapäistävä järjestelmä ei toimi. Kirjoituksissa esitetään kokeiltavaksi myös toisenlaista vaihtoehtoa, josta muualla on hyviä kokemuksia eli erityislahjakkaat lapset on laitettu samaan kouluun erityisoppilaiden kanssa, jossa heille voidaan helposti antaa yksilöllistä ohjausta siten, että he myös auttavat heikompia oppimaan.

Erikoisopetus voi kantaa elämässä pitkälle.

"Ilman musiikkiluokkaa en olisi koskaan päässyt harrastamaan musiikkia. Ei meillä olisi ollut varaa. Musiikkiluokka avasi ovia (Cantores Minores jne), jotka olisivat pysyneet suljettuina ilman koulun tukea. Se nimenomaan tasa-arvoisti lasten mahdollisuuksia harrastaa ja kehittyä. Toki pyrkimiset ja lasten rohkaisu vaativat vanhemmilta vähän ponnisteluja, mutta miksi se olisi tämän päivän työläisvanhemmille sen vaikeampaa."

Ei pääsykokeita pikkulapsille

Eriarvoistavaa, tarpeetonta, väärin... Noin puolet keskustelijoista vastustaa pääsykokeita ja erikoisluokkia. Pienten lasten perusteeton eriyttäminen näennäisen erikoislahjakkuuden, sosioekonomisen taustan, vanhempien toiveen taikka uskonnon perusteella halutaan kieltä vaikka perustuslailla. Erikoisluokat aiheuttavat heidän mukaansa eriarvoisuutta oppilaitten välillä, ovat periytyviä, luovat luokkayhteiskuntaa ja slummiuttavat tiettyjä kouluja ja asuinalueita. Myös puheet lahjakkaista ja lahjattomista ovat silkkaa puppua.

"Pidän pikkulasten painotetun opetuksen luokkia yksinomaan haitallisina. Ne tuhoavat yhtenäisen peruskoulun periaatteet. Yleensä korkeampien yhteiskuntaluokkien aikuiset panevat lapsensa vastentahtoisesti kilpailemaan pääsystä erikoisluokalle."

"Liikunnallisesti ja musikaalisesti lahjakkaiden lasten lisäkoulutus voidaan järjestää erikoiskursseinkin, ei sitä varten tarvita eliittiluokkia."

"Olisi hyvä huomioida, että jaamme pääasiassa hyväosaisia lapsia erilleen niistä, joiden kodeissa ei riitä aikaa, voimia tai mielenkiintoa lapsen asioihin."

"Väärinhän tuo on, mutta tämä julma nyky-yhteiskunta haluaa heti erotella insinöörinalut ja rautalanganvääntäjät."

"Eikös tuo testaaminen ja kovin varhainen luokittelu ole tyypillistä luokkayhteiskunnissa kuten Britanniassa. Siellähän ovet ja etenemisestä sulkeutuvat jo varhain. Toisaalta kyllähän natiaiset joutuvat jo tosi pieninä urheilun puolella erilaisiin taso- ja osaamisryhmiin."

Testauksen vastustajien mielestä erikoisluokilla on monia haittavaikutuksia. Esimerkiksi sukupuolijakauma varhaistetun kielen opiskelussa vinoutuu: tyttöjä on usein moninkertainen määrä poikiin nähden varhaistetussa kielenopiskelussa, vaikka kokeeseen olisi osallistunut lähes kaikki luokan oppilaat. Kielikylvyn läpikäyneille on lisäksi tarjolla myöhemmin helpompi pääsy korkeakouluun ja sitten korkeapalkkaisiin julkisen hallinnon virkoihin, joissa vaatimuksena on täydellinen kaksikielisyys.

Eikä tavallisella peruskoululuokalla opiskelu välttämättä rajoita lahjakkuuden kehittämistä.

"Kävin esikoulusta ylä-asteelle saakka todella pientä koulua. Opin lukemaan neljävuotiaana ja olin myös maatemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, eli suurin osa alaluokista meni lähinnä nukkuessa kun muut opettelivat tavausta. Se että koulussa edettiin hitaimpien tahdilla ei estänyt minua kehittymästä niissä asioissa jotka oikeasti kiinnostivat minua."

Mielipahaa vai hauska kilpailu

Lasten vanhempien suhtautuminen ratkaisee pääsykoetilanteen stressaavuuden, arvioivat kirjoittajat. Lapset kokevat testin kilpailuna, jos aikuiset ohjaavat lasta ajattelemaan niin. Lapsi menee minne vanhemmat häntä haluavat. Asia pitää selittää lapselle tavalla, jonka hän ymmärtää niin ettei hän ollut huono vakka joku muu pääsi luokalle. Pahimmillaan pääsykoe aiheuttaa mielipahaa ja itsetunto-ongelmia.

"Oma lapseni oli ranskan kielen kieliluokkatestissä, mutta lapselle ei muodostunut mitään paineita etu- tai jälkikäteen, koska en niitä luonut. Kerroin vain, että tällaiseen mennään ja lapsi kävi testissä ja pääsi."

"Oma lapseni osallistui pääsykokeeseen, mutta emme kertoneet hänelle sen olevan koetilanne. Hän meni vain innokkaana eskarina tekemään "koulutehtäviä", paineita ei asetettu."

" Vaarana on, että tulokset leimaavat lapsen sekä omissa että muiden silmissä, ja aiheuttavat sen että "ei sitä kannata mitään kieliä alkaa opiskella kun se ei silloin 6-vuotiaana pärjännyt kokeissa, ei sillä ole lahjoja."

"Mielestäni on lapselle vain kasvattavaa oppia sietämään kilpailua ja joskus myös epäonnistumista sekä ymmärtämään sitä, ettei kaikki ole itsestään selvää. Vanhemmat voivat siinä tukea, jos ottaa koville ja opettaa, ettei maailma siihen kaadu vaan elämä jatkuu."

"Lapsen ego voi mennä vinksalleen, jos hän luulee/kuulee olevansa parempi kuin muut ikätoverinsa, koska on erilaisessa eskariluokassa kuin muut."