Ontumista, sokeutumista ja tärinää: "Borrelioosi tuhoaa koirani hitaasti"

Satoja koiraan kiinnittyneitä punkkeja, selittämättömiä oireita ja diagnoosin saamisen vaikeutta. Borrelioosi voi tehdä tihutöitään koiran elimistössä pitkään ilman, että se huomataan. Pahimmillaan tauti voi viedä koiran hengen, kertovat koiranomistajat.

terveys
Nemo-koira.
Taina Laine

Keväällä 2014 lahtelaisen Laakson perheen kotona tepsutteli reipas labradorinnoutaja Jekku. Kesällä, vain muutama kuukausi myöhemmin, kahdeksanvuotiaan koiran tila romahti, ja eläin lopetettiin.

– Koirani kuoli borrelioosin takia, omistaja Suvi Konsti-Laakso sanoo.

Hän kertoo, että koira oli kyllä oireillut monin tavoin ennen kesää, joka jäi sen viimeiseksi.

– Jekulla oli kausia, jolloin se oli ihan perässä vedettävä lenkillä ja muutenkin masentunut. Sitten se piristyi ja kulki taas häntä iloisesti heiluen.

Toisinaan koira ontui, mutta omistaja uskoi vaivan johtuvan mahdollisesta orastavasta nivelrikosta. Jekulle tuli myös virtsatietulehdus, joka toistui toistumistaan lääkityksestä huolimatta.

Lemmikki oli alakuloinen ja joi paljon. Se hoiperteli, törmäili ja kieltäytyi lähtemästä ulos.

– Eläinlääkäri ihmetteli, että onpa koiralla rajut oireet virtsatietulehdukseksi. Sitten huomattiin, että se oli sokeutunut, Konsti-Laakso kertaa.

Jekulle tehtiin yhä uusia kokeita, ja viimein todennäköinen syypää oudoille oireillelöytyi: borrelioosi.

Jekku-koira.
– Kuva, missä Jekku on järven rannalla, on viimeinen ennen sairastumista, Suvi Konsti-Laakso kertoo. Keimo Laakso

"Kaikesta näki, ettei tätä taistelua enää voiteta"

Muutamassa päivässä diagnoosin saamisesta koiran vointi heikkeni, eikä omistajalle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viedä lemmikki nukutettavaksi.

– Se ei syönyt eikä pysynyt jaloillaan. Kaikesta näki, ettei tätä taistelua enää voiteta. Viimeisenä yönään Jekku itki hetkittäin.

Koirani kuoli borrelioosin takia.

Suvi Konsti-Laakso

– Eläinlääkäri kuvaili Jekun tilaa sanomalla, että jos Jekku olisi ihminen, se olisi ollut dialyysissä, antibioottitipassa ja sairaalan tehohoidossa. Munuaisten vajaatoiminta vaikeutui eikä koiraa voinut enää hoitaa.

Aaltoilevaa sairastelua kesti reilun kuukauden. Borrelioosia osattiin epäillä vasta, kun koira menetti näkönsä.

– Eläinlääkärit olivat tapauksesta hämmentyneitä. Sairaus eteni kuin juna ja se oli raju. Minulle jäi se käsitys, etteivät eläinlääkäritkään tunne borrelioosia kovin hyvin.

Jekku-koira heinikossa.
Laakson perhe harrastaa ulkoilua. Jekku oli innokas lenkkikaveri ennen sairastumistaan borrelioosiin. Keimo Laakso

– Näin jälkikäteen ajatellen Jekku varmaan kantoi borrelioosia vuosia. Oireet olivat olemassa, mutta emme osanneet tulkita niitä.

Japaninpystykorva Sumon sairastelu alkoi nuorena

Myös japaninpystykorva Sumolla oli nuoresta iästään huolimatta ollut pitkään terveysongelmia. Parivuotiaana alkoi ontuminen, jota hoidettiin alkavana nivelrikkona erikoislääkärillä toisella puolella Suomea.

Sumo-koira.
Minna Javanainen viihtyy Sumo-koiransa kanssa veden lähettyvillä. Minna Javanainen

Sitten pomppasivat maksa-arvot. Koirasta tuli apaattinen eikä se liikkunut.

Eläinlääkärit eivät keksineet syytä Sumon vaivoille.

– He sanoivat, että syytä oireille ei tiedetä, mutta koiran maksa saattaa hajota. Maksalääkityksellä arvot saatiin kuitenkin kuntoon. Muistan ikuisesti, kun eläinlääkäri sanoi, ettei Sumo ehkä selviä yön yli, kertoo koiran omistaja, Porissa asuva Minna Javanainen.

Sumo kuitenkin sinnitteli ja selvisi.

"Mitä jos kaikki johtuukin punkeista?"

Javanainen ja Sumo ulkoilevat usein merenrannan liepeillä. Siellä koira saa juosta vapaana.

Punkinkarkotusliuoksista huolimatta jokaisen lenkin jälkeen koirasta löytyy ihoon kiinnittyneitä punkkeja. Punkeista ei ole niiden poistamisen jälkeen jäänyt koiraan sen kummempia jälkiä.

Kun Sumo vietiin nelivuotisrokotuksille eläinlääkäriin, Javanainen vaati lemmikilleen borrelioositestin.

Eläinlääkäri totesi borrelioosin olevan harvinainen koirilla ja piti ajatusta kaukaa haettuna.

Minna Javanainen

– Ajattelin, että mitä jos kaikki johtuukin punkeista. Eläinlääkäri totesi borrelioosin olevan harvinainen koirilla ja piti ajatusta kaukaa haettuna.

– Testin tulos oli kuitenkin positiivinen.

Satoja punkkeja

Nykyään 5-vuotias Sumo viettää jälleen vauhdikasta koiranelämää. Pitkän antibioottikuurin jälkeen koiran todettiin parantuneen borrelioosista, vaikka se jäikin elimistöön.

– Uusi tulehdus tai infektio voi laukaista sairauden.

Javanainen kertoo myös eläinlääkäreiden pitäneen todennäköisenä, että koiran vaivat johtuivat suurelta osin borrelioosista.

– Ja ihmekö tuo. Sumosta on irrotettu sen elämän aikana satoja punkkeja. Koiralla kävi kuitenkin tuuri eikä borrelioosi ehtinyt kroonistua. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Sumo-koria.
Sumon omistaja Minna Javanainen huomauttaa, että pikatesti borrelioosille ei ole kallis. – Sillä saa nopeasti ja edullisesti poissuljettua borrelioosin, joka aiheuttaa mitä erikoisempia oireita. Minna Javanainen

"Borreliabakteereja enemmän kuin millään muulla koiralla"

Espoolaisen Taina Laineen australianterrierillä Nemolla todettiin borrelioosi kuusi vuotta sitten. Koiraan oli välillä tarttunut punkkeja, vaikka erilaiset torjunta-aineet olivatkin käytössä.

Borrelioosin löytymistä hidasti ja vaikeutti koiralle aiemmin sattunut tapaturma.

Sumosta on irrotettu sen elämän aikana satoja punkkeja.

Minna Javanainen

– Nemo putosi rasvapatin poiston yhteydessä leikkauspöydältä ja sai siitä selkävamman. Borrelioosin alkuoireet menivät selkävamman piikkiin ja tämän vuoksi borrelioosia ei löydetty tarpeeksi ajoissa, ja se ehti kroonistua. Meillä kävi huono tuuri. Borrelioosi tuhoaa koirani hitaasti, Laine sanoo.

Hän alkoi epäillä borrelioosia, kun koiralle tuli selkävamman jälkeen monenlaisia oireita: turkki lähti, ja iho tummeni, etenkin vanhojen punkinpuremien ympärillä. Koiralla oli kipuja eikä se jaksanut kunnolla kävellä.

– Lääkäri otti verikokeet, koska epäili kilpirauhasta. Pyysin ottamaan samalla borreliakokeen. Tulos oli yllättävä. Nemon veressä näkyi borreliabakteereja enemmän kuin millään muulla koiralla aiemmin kyseisellä lääkäriasemalla. Koko eläinlääkäriaseman henkilökunta kuulemma katsoi Nemon verta mikroskoopilla oppiakseen lisää borrelioosista.

Päiviä, jolloin koira ei näe eikä kuule

Nyt, kuusi vuotta diagnoosin jälkeen Laineen koira vipeltää 11-vuotiaana edelleen lenkeillä koirakavereiden kanssa. Arkeen mahtuu myös päiviä, jolloin elimistössä jylläävä tauti lamauttaa koiran.

Antibioottihoidoista, kipulääkkeistä, laser-hoidoista ja akupunktiosta huolimatta Nemo vapisee ja jalat menevät välillä alta. Makuullaankin koira kellahtaa välillä kyljelleen voimakkaan tärinän vuoksi.

Koko eläinlääkäriaseman henkilökunta kuulemma katsoi Nemon verta mikroskoopilla oppiakseen lisää borrelioosista.

Taina Laine

Sairaus on tuhonnut kilpirauhasen, ja siksi koiralle syötetään myös tyroksiinia.

Vaivat ovat omistajan mukaan osittain putoamisvammasta johtuvia, mutta oireita aiheuttaa myös borrelioosi.

– Koira ei välillä näe eikä kuule. Eläinlääkäri on sanonut, että taustalla on borrelioosi, vaikka koiralla on myös selkävamma. Eläinlääkäri on epäillyt borrelioosin tuhoavan aivoja niin, ettei koiran aivojen ja silmien yhteistyö pelaa. Silmät on nimittäin todettu terveiksi, ja yleensä koira näkee normaalisti, Laine kertoo.

– Moni on sanonut minulle, että mikset vain lopeta koiraa. Olen itse elänyt yli 50 vuotta kivun ja selän hermovaurion kanssa, eikä minuakaan ole lopetettu. Mutta jos eläin alkaa kärsiä liikaa, sitten se on viimeisen piikin paikka. Eletään päivä kerrallaan.

"Ihmiset eivät ymmärrä, mitä punkin purema voi tehdä koiralle"

Kolmea koiranomistajaa, joiden lemmikeillä on todettu borrelioosi, yhdistää taudin lisäksi muutama muukin asia. Heistä jokainen on kokenut, että lemmikkien punkkivälitteisistä taudeista on ollut vaikea löytää tietoa.

Nemo-koira.
Nemo on edelleen iloinen veijari, vaikka toisina päivinä sen vointi onkin kehno. Taina Laine

He ovat myös kokeneet, että koirien borrelioosiin suhtaudutaan varsin vaihtelevasti.

– Ihmiset eivät ymmärrä, mitä punkin purema voi tehdä koiralle. Jopa eläinlääkäreistä osa on sitä mieltä, että koira ei voi sairastua borrelioosiin, koska se on niin harvinaista, Taina Laine sanoo.

– Moni koiranomistajakaan ei ymmärrä, että borrelioosi voi viedä eläimen hengen, Suvi Konsti-Laakso pohtii jajatkaa:

Moni on sanonut minulle, että mikset vain lopeta koiraa.

Taina Laine

– Tietoa löytyy niukasti. Itse tutkin tautia esimerkiksi amerikkalaiselta nettisivulta. Selvisi, että se, mitä Jekulle kävi, on noutajille tyypillinen tapa kuolla borrelioosiin. Kaikki alkaa virtsatietulehduksella ja etenee munuaisten vajaatoiminnaksi, johon koira kuolee.

Minna Javainen huomauttaa, että koiranomistajan pitäisi myös itse osata vaatia borrelioositestiä, jos koiralla on outoja oireita.

– Mekin jouduimme vaatimaan testiä, koska eläinlääkäri piti taudin mahdollisuutta vähäisenä. Mutta meistä tuntui oudolta, että nelivuotiaalta koiralta hajoaa maksa ja tulee nivelongelmia. Onneksi pidimme päämme, ja testi otettiin.

Nemo-koira.
– Laskin Nemon sairauskuitteja koskien borrelioosia ja sen tuhoamaa kilpirauhasta. Tulos oli yllättävän suuri eli noin 2 100 euroa reilun viiden vuoden ajalta, summailee Taina Laine. Taina Laine

Ota tavaksi päivittäinen punkkisyyni

Vaikka punkin levittämä tauti todennäköisesti vei Konsti-Laaksolta yhden koiran, perheeseen on jo hankittu uusi hännänheiluttaja.

Uusi tulokas sai heti koirien borrelioosirokotteen ja punkkipannan.

– Suojaamme koiran hyvin emmekä ota sitä mukaan alueille, joissa epäilemme olevan borrelioosia levittäviä punkkeja. Olemme oppineet tarkoiksi.

Koiranomistajat vannovat tiuhan punkkisyynin ja erilaisten karkotteiden nimeen. Punkkeja voi silti tarttua koiraan, mutta ovatpahan ainakin kaikki varokeinot käytetty, he pohtivat.

Suojaamme koiran hyvin emmekä ota sitä mukaan alueille, joissa epäilemme olevan borrelioosia levittäviä punkkeja.

Suvi Konsti-Laakso

– Yleensä punkit tarttuvat päähän, mahaan tai joskus varpaiden väliin. Kokeilen joka ilta koiran läpi. Katson myös suuhun, sillä punkki voi kiinnittyä ikeneen, Nemon omistaja Taina Laine sanoo.

Sumo-koiran omistaja Minna Javanainen kertoo, että viime aikoina koirasta ei ole löytynyt isoja, kiinnittyneitä punkkeja. Liuosten sijaan koira saa nykyään suun kautta otettavaa karkotetta, joka kuivattaa punkit ennen kuin ne ehtivät levittää tautejaan koiraan.

– Etenkin jokaisen rannikkolenkin jälkeen koiran turkki pöyhitään ja punkit koitetaan löytää. Järjestään punkkeja löytyy kymmeniä. Jokaisen elävän punkin poltamme, koska se on paras tapa saada ne hengiltä, kertoo Javanainen.

Naisten mielestä syytä hysteriaan ei punkkiasioissa ole, mutta valppautta tarvitaan. Laine muistuttaa, että punkkien kanssa ei ole leikkimistä.

– Pitäisi ymmärtää, millaisia riskejä niihin liittyy, mutta paniikkiin ei ole syytä. Jokaisesta puremasta ei tule borrelioosia.