Miinat tappoivat satoja ihmisiä Lapissa sodan jälkeen

Natsi-Saksan armeijan miinat ja muut räjähteet kylvivät kuolemaa Lapin pihoilla, poluilla, tienpenkoilla ja pelloilla 70 vuotta sitten. Kolme sataa ihmistä kuoli miinoihin ja muihin sotaräjähteisiin sodan päättymistä seuranneina vuosina. Kaksi kolmasosaa uhreista oli tuhotulle kotiseudulleen palanneita siviilejä.

miinat
Toisen maailmansodan aikaisia Natsi-Saksan armejan räjähteitä löytyy yhä Lapista. Sodankylän Jääkräprikaatin pioneerit tarkastelevat 105 mm tykinkranaattia  14.8.2015 Pohjois-Lapissa.
Toisen maailmansodan aikaisia Natsi-Saksan armejan räjähteitä löytyy yhä Lapista. Sodankylän Jääkräprikaatin pioneerit tarkastelevat 105 mm tykinkranaattia 14.8.2015 Pohjois-Lapissa.Tapani Leisti / Yle

Joulukuussa 1944 Sodankylässä löytyi metsästä kuollut poromies.

Miehen molemmat jalat olivat menneet poikki miinaräjähdyksessä. Tapahtumapaikan jäljistä pääteltiin miehen sitoneen katkenneet jalkansa hihnoilla ja kaataneen hongan nuotiopuiksi. Toivottomassa tilanteessa mies oli lopulta hirttäytynyt hongan kantoon repun remmillä ja siitä hänet kuolleena löydettiin.

Tapauksesta kertoo filosofian tohtori Juhani Virkkunen kirjassaan ”Miinojen ja räjähteiden siviiliuhrit Pohjois-Suomessa 1944–1949.

Lapsuuden muistot Lapista saivat eläkkeelle siirtyneen Teknillisen korkeakoulun lehtorin Juhani Virkkusen selvittämään mm. sodan jälkeisvuosien kuolintodistuksista tutkimalla miinojen ja räjähteiden tappamien siviilien lukumäärää, jota ei aiemmin ollut selvitetty.

Verisiä jalantynkiä näki päivittäin

Virkkunen oli 12-vuotias kun hän palasi evakosta tuhottuun Ivaloon äitinsä Meri Virkkusen kanssa Vapun aattona 1945. Meri Virkkunen oli toiminut pitkään jo ennen sotia Inarin ja Utsjoen aluelääkärinä. Sodan päätyttyä hän palasi muiden evakoiden tapaan takaisin tuhottuun Lappiin.

Saksan joukot tuhosivat Lapin rakennuksista jopa 90 prosenttia vetäytyessään Suomesta syksyllä 1944. Myös Ivalo oli täysin poltettu. Virkkunen muistelee, että polttamatta oli ainoastaan rukoushuone ja metsänhoitajan erillinen saunarakennus. Ympäristössä oli paljon räjähteitä ja sairaalan alue oli raivattu miinoista, mutta sielläkin oli räjähteitä.

Tuhottujen sairaalatilojen korvikkeena sairasmajana toimi TVH:n vanha parakki. Sairasmajalle Virkkusen äidin hoidettavaksi alkoi pian tulla miinojen uhreja.

– Jouduin kesän -45 aikana melkein päivittäin näkemään niitä sairasmajalle tuotuja miinojen uhreja joilla useilla oli toisesta jalasta jäljellä vain verinen tynkä, kertoo Virkkunen.

Virkkunen lukee pätkän äitinsä Ivalossa 20.5.1945 tuttavalleen kirjoittamasta kirjeestä: ”En muista nyt, montako on jo meidän aikana kuollut täällä miinaan ja jokapäiväinen työmme on poikkimurskautuneiden jalkatynkien sidonta ja eteenpäin lähetys”

Kolme sataa kuoli, vammautuneiden määrää ei tiedetä vieläkään

Miinat ja räjähteet veivät noin kolmen sadan ihmisen hengen Pohjois-Suomessa Lapin sodan jälkeisinä kuutena vuotena. Virkkusen tutkimuksen mukaan yli kaksi sataa uhreista oli siviilejä, heistä 67 oli lapsia. Pioneereja ja armeijan palveluksessa olleita siviilimiinanraivaajia kuoli noin sata.

Osan tappoi miina, osa kuoli käsiteltyään ammuksia. Heinäkuussa 1945 Rovaniemen maalaiskunnan Tapionkylässä kolme pikkupoikaa kuoli käsiteltyään rannasta löytämäänsä tykinammusta.

Vammautuneiden määräksi Virkkunen arvioi suunnilleen saman kuin kuolleiden. Jalkansa ja kätensä menettäneiden mutta henkensä säilyttäneiden määrää ei ole kukaan vielä selvittänyt.

Sotavammoja koskevien kymmenien tuhansien korvauspäätösten kautta se olisi arkistoista selvitettävissä, mutta vaatisi suuren työn, arvioi tohtori Juhani Virkkunen.

Sodan pitkä varjo

Natsi-Saksan armeijan miinojen ja muiden räjähteiden raivaus Lapissa jatkuu yhä.

Puolustusvoimat on tähän mennessä raivannut arviolta puoli miljoonaa erilaista räjähdettä Lapista. Joka kesä löydetään tuhansia (siirryt toiseen palveluun). Jääkäriprikaatin majuri Harri Pelkonen sanoo raivattavista kohteista löytyvän yhä ammuksia ja miinoja eikä loppua näy.

– Varmaan yli sata tuhatta kappaletta on vielä, niin kuin maastossa ja järvissä, että kyllä sitä riittää työtä vielä, arvioi majuri Pelkonen.

Pelkosen muistin mukaan viimeinen miinavahinko olisi sattunut Pudasjärvellä 1960-luvun alussa. Metsäkone ajoi miinaan ja vaurioitui, ihmisille ei tullut vammoja.

Kemissä sota-ajan räjähteiden käsittely vei miehen hengen vuonna 2013.

Sota-ajan esineitä miinaharavilla ja magneeteilla etsivät harrastelijat ovat Puolustusvoimien mielestä riski. Miinat ja kranaatit ovat yhä toimintakuntoisia ja voivat aiheuttaa pahaa tuhoa.

– Ongelma on siinä, että kun sieltä haetaan sitä arvokasta pistintä taikka jotain muuta ja sitten sieltä löytyy se räjähde niin se jää siihen pinnalle ja ei koskaan sitten tiedä, että mitä, kuka pieni lapsi tai joku muu sen käy sieltä hakemassa pois ja aiheuttaa sillä tavalla itselleen ja muille vaaran, sanoo majuri Harri Pelkonen.

Lisää tietoa Juhani Virkkusen miinatuhoja koskevasta tutkimuksesta Kansallisarkistosta: (siirryt toiseen palveluun)