Kaivosteollisuus kaivautuu kaatopaikoille? Jätteiden "louhinta" on kiinnostava mahdollisuus

Menneiden vuosien takapajuisuus suomalaisessa jätehuollossa saattaa tulevaisuudessa avata arvaamattoman raaka-ainelähteen esimerkiksi metalli- ja kemian teollisuudelle. Siinä missä esimerkiksi Keski-Euroopassa kierrätettiin ja lajiteltiin, Suomessa haudattiin valtaosa yhdyskuntien jätteistä vielä 1980- luvulla suuriksi tunkioiksi kaatopaikoille.

talous
Kontiosuon jäteasema  pintarakenteen tekoa, taustalla näkyy täyttöalue.
Puhas Oy

Suomessa ryhdyttiin kehittämään jätehuoltoa toden teolla 1990-luvun puolivälissä, kun maamme liittyi ETA:n eli Euroopan talousalueen jäseneksi. Siihen saakka jätehuolto oli monin paikoin sitä, että jätteet kerättiin valtaviksi tunkioiksi kaatopaikoille.

Esimeriksi Joensuun kokoisessa kaupungissa jäteaseman "penkassa", maan alla on 1,7 miljoonaa kuutiota sekäjätettä. Jätteessä on nimensä mukaisesti sekaisin kaikki mahdollinen, muun muassa paljon erilaisia metalleja. Lisäksi mukana on paljon muovia - siis öljyä.

Näitä maanalaisia raaka-ainelähteitä on mahdollista myös hyödyntää - maailmalla näin jo tehdäänkin.

Jätelaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Markku Salon mukaan raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat sanelevat tässäkin kehityksen kulun.

– Kaatopaikkojahan on Suomessakin siirretty. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa ja vaikkapa Pasilassa. Tässä on kuitenkin ollut kyse siitä, että maata tarvitaan muuhun käyttöön. Pasilassa esimerkiksi ratapihaksi, sellaistahan ei voi rakentaa kaatopaikan päälle.

Kultakaivos vai miinakenttä?

Maailmalla landfill mining -nimellä tunnettua kaatopaikkojen hyödyntämistä on jo tehty, ja sitä tutkitaan ahkerasti.

Samalla keskustellaan muun muassa siitä, miten uusia ympäristöuhkia voitaisiin vähentää. Teknologiaa on kehitetty, mutta yksi suuri kysymys on edelleen se, miten louhia vahoja kaatopaikka ilman, että myrkkyjä pääsee takaisin kiertoon.

– Tähän taloustilanteeseen en näe realistisena ajatusta kaatopaikkojen louhinnasta. Mutta jos talous pyörähtää kunnolla käyntiin ja raaka-aineiden hinnat nousevat riittävästi, voi vanhojen kaatopaikkojen louhiminen alkaa kiinnostamaan teollisuutta. Sitä ennen pitää tietysti ratkaista tämän tyyppisen louhinnan ympäristökysymykset, summaa Jätelaitosyhdistyksen Markku Salo.

– Tietääkseni Japanissa on tehty tällaisia kokeiluja. Samoin Kuopiossa jätelaitosyhdistyksen ja Ramboll Oy:n yhteistyöhankkeessa tutkittiin jätepenkan eri aineiden pitoisuuksia nimenomaan niiden hyödyntäminen mielessä.

– Tätä ajatustahan on pyöritelty eri yhetyksissä. Meidän pitää vain kehittää sellainen puimakone joka alkaa kaluta penkan kulmaa ja eri linjoilta se sitten suoltaa uutta, kierrätettyä raaka-ainetta, naurahtaa Salo.

– Ehkä se puimakone vielä kehitetään ja nähdään. Ei vielä, mutta kuka tietää 5 - 10 vuoden kuluttua?

kone Kontiosuo jäteasema kaatopaikka
Täyttöalue Kontiosuolla.Yle

Jätteestä raaka-aineeksi

Jätehuollossa on jälleen tapahtumassa suuri siirtymä, kun jätteen poltto sähköksi tai lämmöksi on päätetty sallia. Eri puolille maata nousee parhaillaan polttolaitoksia, joihin haalitaan sekajätettä poltettavaksi laajaltakin alueelta.

Esimerkiksi Joensuusta jätteet matkaavat ensi vuonna Varkauden kupeessa käynnistyvälle Riikinnevan laitokselle. Tämän vuoksi jätteen eli polttolaitoksen raaka-aineen laatuun kiinnitetään nyt huomiota.

Ensi vuodesta alkaen jätelainsäädäntö kieltää sellaisen jätteen viemisen kaatopaikalle, josta yli 10 prosenttia on eloperäistä eli orgaanista. Mitään, mikä maatuu tai palaa, ei siis saisi viedä kaatopaikalle.

Jätteenpoltto ei ole ympäristöjärjestöjen suosiossa, ne moittivat polttamista siitä, että se ei kannusta vähentämään jätettä. Kierrätys ja ehkäisy ensiksi, polttaminen vasta viimeksi, kuuluu ympäristöjärjestöjen viesti.