Vesa-Matti Loiri: "Se ei paljoa maksa, jos sanoo, että mä rakastan sua ja tykkään susta"

70-vuotias Vesa-Matti Loiri sanoo olevansa erakkosielu, vaikka onnellinen aika löytyikin Mika Kaurismäen tuoreimman elokuvan kuvauksista.

kulttuuri
Vesa-Matti Loiri.
Katja Oittinen / Yle

Vesa-Matti Loiri sanoo, että elokuvan Elämältä kaiken sain tekeminen oli hänelle onnellista aikaa. Yhteistyö näyttelijöiden kanssa, ihana kesä ja kuvauspaikkana pääasiassa ollut vanha talo jättivät hyvät muistot.

– Työ ja Mika Kaurismäki vetävät minua puoleensa, Loiri naurahtaa yhteistyöstä ohjaajan kanssa.

Loiri on elokuvan vanheneva ja sairasteleva Urho-isä, joka asuu yksin isossa talossa. Tytär muuttaa avomiehensä ja tämän tyttären kanssa isänsä luokse, laittaa talon remonttiin ja samalla kaikkien elämät, mikä ei isää miellytä. Ainakaan päällepäin.

– Kyllähän isä siinä itsekin joutuu tarkistamaan omia kantojaan. Joskus on vaikeaa pyytää anteeksi tai sanoa, että rakastan sinua. Isällä ja tyttärellä on hiertänyt kauan, he eivät ole tavanneet, vaikka kumpikin rakastaa toistaan ja on kaivannut jollain tavalla, mutta sen myöntäminen on niin vaikeaa.

– Tähän rooliin oli helppo uida sisään, vaikka minulla onkin hyvät välit lasteni kanssa. Mutta jotenkin Urhossa on jotain niin tuttua, kun olen aika erakkosielu, ja viihdyn kaikkein parhaiten yksin Inarijärvellä, Loiri hymyilee.

Elämisen rohkeutta puhumisen kautta

Vesa-Matti Loiri kertoo, että hänen kotonaan rakkaudesta ja pitämisestä puhuttiin.

– Mulle on aina opetettu niin, oli hyvä koti siinä mielessä. Olen koettanut tätä asiaa opettaa myös jälkeläisilleni, että pitää osata sanoa, jos joku asia hiertää, ja osata tunnustaa sekin, jos pitää jostain. Se ei paljoa maksa, jos sanoo, että mä rakastan sua ja tykkään susta.

Omat elämänohjeet itselleni on suvaitsevaisuus, toisten huomioon ottaminen ja oman egon poistaminen.

Vesa-Matti Loiri

Rohkeuden ja tyhmyyden, samoin kuin komiikan ja tragedian raja on Loirin mukaan pieni.

– Se on veitsenterällä kulkemista: toisella puolella ovat hyvät asiat ja toisella huonommat. Sen tuntee sydämessään, kumpaa tietä kannattaa kulkea. Toinen on se ahneuden tie ja toinen se, jossa otetaan muutkin huomioon. Toivottavasti nykyään kuljetaan enemmän sitä hyvää tietä, vaikka välillä tuntuu, ettei sillä ole mitään painoarvoa.

"Tyhmät puhuu ja viisaat on hiljaa"

Vesa-Matti Loirin hahmo Urho ystävystyy nuoren Emilian kanssa ja pohtii elämää tämän kanssa. Yhdessä kohtauksessa Emilia sanoo, että "miksi tyhmät puhuvat ja viisaat ovat hiljaa". Loiri pohtii asiaa toiseltakin kantilta.

– Haluavatko kaikki edes suunvuoroa? Välillä tuntuu, että on paras pitää turpansa kiinni, vaikka ehkä se on passivoiva asenne. Pitää osata sanoa, ja myös huomauttaa toisen tyhmyydestä, jos kokee, että se jotain auttaa. Ellei auta, niin parempi kääntää selkänsä ja lähteä toiseen suuntaan.

– Omat elämänohjeet itselleni on suvaitsevaisuus, toisten huomioon ottaminen ja oman egon poistaminen. Osaan noudattaa sitä paremmin ja paremmin, kun ikääkin tulee – nyt on 70 mittarissa, Loiri puhelee.

– Muistan kun oma isäni täytti 40 vuotta, niin ajattelin, että noin vanhaksi en halua elää. Nyt mä tunnen itseni korkeintaan nelikymppiseksi.