Näkökulma: Pesee ilman kyyneleitä?

Kuka jaksaa tihrustaa kosmetiikkapullojen tai -purkkien tuoteselosteita? Mistä tietää, mikä on vaarallinen kemikaali? Kun lapsuuden shampoossa on viivakoodin mukaan formaldehydiä, hälytyskellojen pitäisi soida, kirjoittaa Yle Hämeen vastaava tuottaja Maarit Piri-Lahti.

shampoo
Maarit Piri-Lahti / Yle
Ville Välimäki / Yle

Minun kuten monen muunkin 60-luvulla syntyneen hiukset pestiin tietyllä shampoolla, joka oli tullut hiljattain markkinoille. "Pesee ilman kyyneleitä" äitini toisti, kun itkeä tihruutin hiustenpesun aikana joka ikinen kerta. Silmiä ja ihoa kirvelsi kauheasti – ja syynä oli tuo kehuttu shampoo, ei pesu sinänsä.

Vasta yli 40 vuotta myöhemmin varmistuin, että lapsuuteni kokemus oli täysin oikea: kehutussa shampoossa on formaldehydiä, joka ainakin itselläni sai aikaan voimakkaan ärsytysreaktion. Tuolloin ei tietenkään noista aineista puhuttu, mutta kuka pesisi lapsensa hiukset tänä päivänä formaldehydiä sisältävällä shampoolla, kun jo äitiyspakkausten pahvilaatikon hajusta nousi valtava kohu (siirryt toiseen palveluun)?

En minäkään tästä varmistunut ennen kuin latasin kännykkääni appsin nimeltä CosmEthics (siirryt toiseen palveluun). Suomalainen sovellus kertoo tuotteen viivakoodin skannaamalla, onko kosmetiikassa vaarallisia kemikaaleja ja millaisia ainesosia tuote sisältää. Ja se hälyttää, pahin on pääkallomerkki. Voin nyt kuluttajana itse harkita, otanko tiedon huomioon vai en. Voin valita, onko shampoossani muovia, parabeeneja tai muita allergiaa tai kenties syöpääkin aiheuttavia aineita – ja valita jonkun toisen tuotteen. Sillä maailman kosmetiikkateollisuusbisneksessä on todellakin myös varaa valita, olen huomannut.

Koen, että ensimmäistä kertaa älypuhelimessani on laite, josta on todella hyötyä. Itse olen tietysti jo kemikaalicocktailissa kylvetetty eli "menetettyä sukupolvea", mutta olen kertonut innokkaasti appsista nuoremmille: jospa heistä tulisi parempia kuluttajia. Viisaampia, ja ainakin tietäisivät enemmän. Kuluttaja voi myös osallistua tietokannan kokoamiseen täydentämällä sitä tuotteilla, joita ei ole vielä skannattu. Vaikka appsin avoimuudesta ja luotettavuudesta on esitetty kriittisiäkin arvioita (siirryt toiseen palveluun) (myös täällä (siirryt toiseen palveluun)), niin ainakin mukana kulkeva kännykkäsovellus on herättänyt oman kiinnostukseni perehtyä tuoteselosteisiin tarkemmin jo kaupassa.

Ehkä meidän pitäisi vihdoin herätä, eikä uskoa naiivisti, että kaikki mikä on kauppojen hyllyissä on tutkittua ja turvallista. Varsinkin kosmetiikkamaailma on täynnä mainoslauseita, mielikuvia puhtaudesta. Jokaisen tuotteen kohdalla pitäisi olla valpas, jos haluamme myrkyttömämmän maailman ja itseemme vähemmän kemikaaleja.

Myös ruoka-aineiden viivakoodeja lukevia appseja olisi hyvä saada lisää. Sisältäähän tonnikalapurkkien viivakoodi uumenissaan jopa tiedon tonnikalan pyytäneestä laivasta. Kun tähän saakka viivakoodilla on seurattu lähinnä kuluttajien ostokäyttäytymistä, nyt voisi vihdoin seurata valmistajien tekosia. Jos haluamme tietää.