Haavisto pakolaiskriisistä: "Ei riitä, että valvomme Välimerta"

Pakolaisvirtojen syyt on eroteltava ja lähtömaiden ongelmiin on tartuttava eri keinoin, vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto sanoo. Hallituksen kaavailemat leikkaukset humanitaariseen apuun vähentävät Suomen työkaluja puuttua kriiseihin.

Ulkomaat
Pekka Haavisto
Pekka HaavistoVesa Moilanen / Lehtikuva

Euroopan poikkeuksellisen pakolaistilanteen ratkaisemisessa pakolaisten vastaanotosta on huolehdittava, mutta katseet on käännettävä myös lähtömaita ja kauttakulkumaita kohti, ulkoministerin eritysedustajaksi Afrikassa vasta nimitetty vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto arvioi Ykkösaamun haastattelussa. Erityisesti hän kiinnittää huomiota Libyaan, josta on muodostunut tärkein reitti Välimerelle. Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin kaatumisen jälkeen maassa ei ole ollut toimivaa hallintoa.

– Euroopan unionilla oli aikaisemmin Gaddafin kanssa mefistolainen sopimus siitä, miten rajoja ja valvotaan ja Välimeren käyttö pakolaisten salakuljetukseen estetään. Nyt Libyan sisällissota ja kahden hallinnon synty on aiheuttanut sen, että siellä ei ole minkäänlaista rajakontrollia. Libyasta on tullut salakuljettajien ja ihmiskaupan kultamaa, Haavisto sanoo.

Välimeren yli eivät tule vain Afrikasta lähteneet, vaan Haaviston mukaan jopa Afganistanista asti tullaan ei-kenekään-alueeksi muodostuneen Libyan reittiä pitkin.

Pakolaisuuden alkulähteet

Lähtömaiden osalta painetta lisää erityisesti Syyrian sisällissota. Haavisto näkee YK:n turvallisuusneuvoston tällä viikolla saavuttaman sovun Syyrian rauhansuunnitelmasta positiivisena merkkinä. Kyseessä on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun turvallisuusneuvosto on päässyt sopuun Syyriaa koskevasta poliittisesta lausunnosta.

– Meillä on tähän asti ollut tilanne, jossa rauhanvälittäjät ovat olleet tyhjän päällä, kun turvallisuusneuvosto ei pystynyt antamaan täyttä tukea ja käyttämään tarvittaessa koviakin keinoja niitä vastaan, jotka rikkovat rauhanehtoja.

Sotaa käyvissä maissa pakolaisuuden syihin puututaan rauhanneuvotteluilla, mutta Haavisto kiinnittää huomion myös pakolaisvirtaan, joka pakenee pommitusten sijaan huonoa hallintoa. Näihin maihin järjestystä voidaan Haaviston mukaan saada aikaan normaalin kehitysyhteistyön keinoin.

– On esimerkiksi Eritrean kaltainen pieni maa, jonka kontribuutio Välimeren pakolaisuuteen on aivan valtava. Siellä on autoritäärinen sosialistinen regiimi, joka työntää nuoria ihmisiä ulos. Eivät nämä ihmiset tule sotaa pakoon, vaan surkeaa hallintoa, joka ei pysty nuorten asioita hoitamaan, Haavisto sanoo.

Tällaisten ongelmien kohdalla pitäisi Haaviston mukaan puuttua siihen, mitä maassa tapahtuu, ja pyrkiä auttamaan nuoria pääsemään opiskelemaan ja töihin. Vaarana on Haaviston mukaan se, että humanitaarinen koneisto tukkeutuu, mikäli pakolaiskiintiöt täyttyvät niin sanotuista toissijaisista hakijoista, jotka eivät ole välittömän humanitaarisen avun tarpeessa.

– Suomi on ollut aloittamassa keskustelua Eritrean hallinnon kanssa. On tärkeää, että myös EU:ssa käydään tätä keskustelua. Ei riitä, että valvomme Välimerta, vaan meidän täytyy puuttua pakolaisuuden alkulähteisiin, Haavisto sanoo.

Ongelmaksi Suomen kohdalla muodostuvat hallituksen kaavailemat kovat leikkaukset juuri niillä sektoreilla, jotka voisivat tarjota apua ongelmiin lähtömaissa.

– Jos humanitaarista apua leikataan, Suomella on vähemmän työkaluja näiden kriisien ratkaisemiseksi. Täytyy toivoa, että muilla EU-mailla paukut riittävät.