Hyppää sisältöön

Erikoislääkäri: "Tänä päivänä kaikkea potilaiden kuolettamista ei voida kutsua hyväksi saattohoidoksi"

Saattohoitopotilaita hoidetaan usein väärissä paikoissa, eikä hoitajilla ole aina saattohoitoon tarvittavaa koulutusta. Vaativan työn haasteisiin etsitään ratkaisuja Kuhmon Hoivakodissa, joka valikoitui mukaan valtakunnalliseen Saattohoito kuntoon -hankkeeseen.

Kuva: Jarmo Nuotio / Yle

Saattohoitoa tekevän hoitajan työhön liittyy monia raskaita haasteita, joista yksi arkinen asia on surevan omaisen kohtaaminen.

– Se, että pystyttäisiin vastaamaan heidän tuskaansa ja hätäänsä ja tiedon tarpeeseen. Erityisesti siihen kaipaamme lisäkoulutusta, kertoo Kuhmon hoivakodissa työskentelevä lähihoitaja Arja Heikkinen.

Lisätukea on tiedossa, sillä Kuhmon Hoivakoti on yksi Saattohoito kuntoon (siirryt toiseen palveluun) -hankkeeseen valituista hoitoyksiköistä. Projektin tarkoituksena on kehittää saattohoito-osaamista ja herättää keskustelua sekä lisätä tietoa saattohoidosta ja kuolemasta.

Hankkeeseen haki 105 yksikköä eri puolilta Suomea – Kainuun edustaja löytyi Kuhmosta. Henkilökunta on tyytyväinen, sillä saattohoitoasiakkaiden määrä on kasvanut.

Potilaan pitää olla lähtökohta. Se, että potilas saa hyvää hoitoa.

Eero Huovinen

Vaikka lähihoitajan koulutus on monipuolinen, on se Heikkisen mukaan vain pintaraapaisu, mitä tulee saattohoitajan työhön. Tärkeimmät opit ovat tulleet vasta työkokemuksen myötä.

– Talokin laajenee ensi vuonna, joten tarve lisäkoulutukselle on suuri. Aiemmin on joutunut jonkin verran oman tuntemuksen mukaan menemään, nyt tulee sitä tietotaitoa, Heikkinen iloitsee.

Myös Kuhmon hoivakodin palveluesimies Rauni Lipponen on tyytyväinen, että saattohoitoasioissa saavutetaan viimein uusin tieto.

– Varmaan saadaan vahvuutta omaisten kohtaamiseen ja sitä kautta saamme tehtyä laadukasta hoitotyötä vielä paremmin, Lipponen toteaa.

Yli puolet jää vaille hyvää saattohoitoa

Koulutuksen järjestämisessä mukana olevan saattohoitolääketieteen erikoislääkäri Eero Huovisen mukaan eurooppalaisella mittapuulla Suomi on jäänyt saattohoidon kehityksessä jälkeen.

– Meiltä puuttuu resursseja ja koulutettua henkilökuntaa. Vain noin yksi kolmasosa saattohoitoa tarvitsevista saa todellisuudessa hyvää saattohoitoa, eli yli puolet jäävät sitä vaille, Huovinen toteaa.

Toimivalla saattohoidolla on omat tarkat kriteerinsä siitä miten ja missä se toteutetaan.

– Kuolleisuushan on sata prosenttia. Kaikki kuolee jossakin, mutta tänä päivänä kaikkea potilaiden kuolettamista ei voida kutsua hyväksi saattohoidoksi.

Vain noin yksi kolmasosa saattohoitoa tarvitsevista saa todellisuudessa hyvää saattohoitoa.

Eero Huovinen

Huovisen mukaan yksi projekti ei voi ratkaista saattohoidon ongelmia. Olennaisena tarkoituksena on myös herättää keskustelua ja rikkoa kuolemaan liittyvää tabua.

– Kuolema ja saattohoito tahtovat olla asioita, mistä ei mielellään puhuta, eikä niitä tuoda esiin. Me pyrimme edistämään sitä, että asioista puhuttaisiin. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että on julkisen terveydenhuollon vastuulla, että myös kuolevat potilaat saavat asianmukaista hoitoa.

– Meillä on niin pieni rahasumma käytettävissä, että tämä koulutus on rikka rokassa. Mutta tietyillä paikkakunnilla saadaan ihan varmasti myös kehitettyä saattohoitoasiaa, Huovinen uskoo. 

Kuolevia hoidetaan väärissä paikoissa

Hyvin järjestettynä saattohoito ei ole kallista hoitoa, vaan Eero Huovisen mukaan se tulee perinteistä hoitoa halvemmaksi. Ongelma on, että potilaita hoidetaan väärissä paikoissa, kuten erikoissairaanhoitoon tarkoitetuissa akuuttisairaaloissa.

– Tänä päivänä aika suuri osa saattohoitoa tarvitsevista potilaista hoidetaan erikoissairaanhoidon osastoilla ja terveyskeskusten vuodeosastoilla, jotka eivät välttämättä ole hyviä paikkoja.

Akuuttisairaalassa ei pystytä hoitamaan kunnolla saattohoitopotilaita, eikä Huovisen mukaan tarvitsisikaan.

– Potilaan pitää olla lähtökohta. Se, että potilas saa hyvää hoitoa, hän painottaa.

.
.