1. yle.fi
  2. Uutiset

Ahma "on selvä petoeläinten ADHD-tapaus" – temppuilevat ahmatit kuvattiin videolle

Luontokuvaajille suurpetojen ahmatti tarjoaa mielenkiintoisia kuvaushetkiä. Herkkupaloilla ahmat saadaan tekemään melkoisia temppuja, kaivautumaan maahan tai kiipeämään puuhun.

luonto
Ilmo Juntusen kuvaamat ahmat.

Suurpedoista ahma on vauhdikkain. Sen on todennut kajaanilainen luontokuvaaja Ilmo Juntunen, jolla on luontokuvauspaikka noin 10 kilometrin päässä Kajaanista. Ahma on luontokuvauspaikalla tuttu kävijä, esimerkiksi vuonna 2012 kuvauspaikalla kävi ilmoittautumassa yksitoista eri ahmaa.

– Ahmalla on hyvät valkoiset tuntomerkkitäplät kaulassa, josta sen erottaa. Tällaisia tuntomerkillä varustettuja kävi kymmenen ja sitten ilman tuntomerkkiä olevia ahmoja kävi kolme, jotka lasketaan yhdeksi, laskee Juntunen.

Ahmakanta teki vuoden 2012 jälkeen Juntusen kuvauspaikalla niiauksen, mutta on taas elpymään päin. Kuvauksellisesti ahma ei jätä luontokuvaajaa kylmäksi.

– Se on hauska ja paljon elävämpi kuin karhu. Jos karhu on riittävän korkealla hierarkiassa ja vahva eläin, niin se kävelee sivuilleen vilkuilematta ruokapöytään, syö mahansa täyteen ja häipyy horisonttiin. Ahma taas rimpuilee läpi kaikki puut ja on selvä ADHD-tapaus, kertoo Juntunen.

Ei yksinäinen vaeltaja

Kuvaajien mielikuvitus on loputon ja ahmat on helppo saada temppuilemaan.

– Joku haluaa, että se kaivautuu koloon ja joku haluaa sen kiipeävän puuhun. Näiden temppuratojen valmistuksessa koiranmakkara on hyvä apu sekä suolaisuudesta huolimatta amerikan-pekoni, joka on helppo kiertää oksan ympärille. Tikkailla nämä herkut nostetaan puihin ja sitten pedot kiipeilevät sinne, Ilmo Juntunen mainitsee.

Ahma on suurpeto, joko on kooltaan melko pieni. Keskimäärin naaras painaa 11–12 kiloa ja uros 13–16 kiloa. Peto on kova ruokailemaan, jos tarjolla on sopivaa syötävää ja jotkut yksilöt ovat saavuttaneet jopa 28 kilon painon.

Ahma on nimensä veroinen ahmatti. Ruokintapaikalla viisi sikaa viikossa on normaali määrä.

Ilmo Juntunen

– Ahma on nimensä veroinen ahmatti. Ruokintapaikalla viisi sikaa viikossa on normaali määrä, joka on tarjottava, jotta ne pysyvät samalla paikalla, paljastaa Juntunen.

Ahmaa pidetään suurten erämaiden yksinäisenä vaeltajana, mutta tieto on kuitenkin väärä.

– Se on täyttä huuhaata ja perustuu siihen, ettei ahmoja tunneta. Olemme huomanneet, että puolen vuoden ruokinnan jälkeen nämä pedot tulevat jo melko lähelle.

– Kerran ahma pitkän harkinnan jälkeen uskaltautui ruokailemaan seitsemän metrin päähän. Söi sian ruhoa rauhassa puolituntia. Kysyin miltä sika maistuu, ei se välittänyt eikä kiittänyt vaan söi vatsansa täyteen, jatkaa Juntunen.

Lue seuraavaksi