1. yle.fi
  2. Uutiset

Sorsajahdin saalista kaivataan tutkimuskäyttöön

Luonnonvarakeskus toivoo saavansa metsästäjiltä vesilintujen siipiä, joista selvitetään lintujen määrää ja vointia eri puolilla Suomea. Yli 500 metsästäjää on luvannut postittaa siipiä tutkittavaksi.

Kotimaan uutiset
Joni Luukkainen sorsajahdissa Liperissä.
Joni Luukkainen sorsajahdissa Liperissä.

Tämän syksyn sorsajahdissa monen metsästäjän repussa on jämäköitä paperipusseja. Niihin leikataan saaliiksi saatujen vesilintujen siipiä, jotka postitetaan Luonnonvarakeskukseen (Luke) Joensuuhun.

Kyseessä on määräajoin toistettava tutkimus. Nyt on meneillään kolmivuotisen keruun keskimmäinen vuosi. Viime vuonna siipiä saatiin talteen 1 707 ja nyt odotetaan vielä suurempaa määrää. Keräys toteutetaan vielä ensi syksynä. Tutkimuksella saadaan tietoja lintujen kannoista ja terveydentilasta.

– Lajin, sukupuolen ja iän lisäksi katsotaan siipien kehittyneisyyttä. Jokaisella linnulla on sulkasato kesän aikana, jolloin siipien sulat alkavat kehittyä uudelleen. Kun sulkasato on käynnissä niin lentokyky linnulla on todella huono. Tutkimuksessa katsotaan, miten siipien sulat ovat kehittyneet eri puolella Suomea metsästyskauden alkaessa, kertoo Luken suunnittelija Katja Ikonen.

Tutkimus täydentää kanta-arvioita, joita saadaan lintulaskennoilla ja saalistiedoilla. Määrien lisäksi siipiä tutkimalla saadaan ennen kaikkea tietoa lintujen voinnista eri alueilla.

Katsotaan, miten siipien sulat ovat kehittyneet eri puolella Suomea.

Katja Ikonen

– Katsotaan alueellisia eroja kehittyneisyydessä, onko esimerkiksi etelässä ja pohjoisessa eroja. Lintujen määristä saamme samalla, onko joku aiemmin yleinen saalislaji taantumassa, eikä ole niin runsaasti saalistettu nykypäivänä, Ikonen jatkaa.

Yleisin saalislintu on sinisorsa, joiden määrä on Luken ja Helsingin yliopiston mukaan taantuneet noin seitsemän prosenttia viime vuodesta.

– Myös tavin ja haapanan kannat ovat pienentyneet noin 15 prosentilla viime vuodesta, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Jukka Rintala.

Tämän vuoden siipienkeruu auttaa tekemään taas uusia kanta-arvioita ja pohtimaan, tarvitseeko kantojen vahvistamiseksi tehdä jotain.

– Voisi olla, että jos sulkasato on viivästynyt vuosittain joillain alueella tietyillä linnulla, niin niillä alueilla metsästysaikaa voitaisiin myöhäistää että linnut pääsisivät kehittymään kunnolla. Tällaista ei ole tarvinnut tehdä enkä usko, että ihan heti tarvetta tuleekaan, mutta periaatteessa tälllaisia mahdollisuuksia voisi tulla, Ikonen kertoo.

Suurin syy vesilintujen kantojen pienenemiseen ei ole metsästys, vaan vesistöjen rehevöityminen. Luken mukaan maa- ja metsätalouden ravinnepäästöt ovat rehevöittäneet vesistöjä niin, että vesilintujen suosimat rantaniityt ja luhdat kasvavat umpeen, mikä vähentää vesilintujen ravintoa. Lisäksi rehevöityminen samentaa vettä ja kasvattaa särkikalojen määrää. Näin kilpailu ravinnosta kasvaa. Tässä kisassa häviäjiä ovat vesilinnut.

Karuilla ja niukkaravinteisilla vesistöillä vesilintujen kannat ovat säilyneet vakaampina, mutta rehevien järvien ja merenlahtien kannat ovat lähes puoliintuneet reilussa 20 vuodessa.

– Vesilintukantojen tilan parantamiseksi tulisi kosteikoilla tehdä rehevöitymistä estäviä hoitotoimia, kuten laidunnusta, sekä vähentää ravinteiden valumista kosteikkoihin, toteaa Helsingin yliopiston akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Lue seuraavaksi