Kellarista kylmälaitteisiin - kaupan muutokset kertovat suurten ikäluokkien elämästä

Suuret ikäluokat ovat nähneet valtavat muutokset yhteiskunnassa. Sama muutos näkyy myös kyläkaupan arjessa. Ajasta, jolloin ei ollut kylmäkoneita ja maito myytiin tonkasta asiakkaille, on tultu tietokoneiden ja korttirahan arkeen.

ilmiöt
Kauppias Eino Pohjasmäki on ollut alalla vuodesta 1958 lähtien. Paljon on muuttunut alalla, mutta asiakaspalvelu ei.
Kauppias Eino Pohjasmäki on ollut alalla vuodesta 1958 lähtien. Paljon on muuttunut alalla, mutta asiakaspalvelu ei. Antti Kettumäki/Yle

Lapuan Lakaluomalla toimii kyläkauppa, jonka päivittäisessä tohinassa on mukana vanhempi kauppias Eino Pohjasmäki. Hän aloitti kauppiasuransa toisen palveluksessa vuonna 1958. Itsenäisenä kauppiaana Pohjasmäki on toiminut vuodesta 1969 alkaen. Kauppiasvuosia on kertynyt huikeat 57 vuotta.

Vuosikymmenten mittaan Pohjasmäki on nähnyt yhteiskunnan ja kaupan muutoksen.

– Yksi mieleenpainuvimmista asioista on se, kun maitoa tuotiin päivittäin naapurikylän meijeristä 30 litran tonkissa ja niitä pidettiin vain varastossa. Litran mitalla sieltä otettiin ja myytiin asikkaille. Ei ihan vastannut tämän päivän kylmälaitteita, naurahtaa Eino Pohjasmäki.

Makkarat päivän linja-autopysäkillä

Nykyään kaikki elintarviketilaukset tehdään tietokoneella. Ennen vanhaan tilaukset hoidettiin puhelimella.

– Makkarat tuotiin autolla pihaan ja sieltä ostettiin mitä tarvittiin. Monta kertaa makkaroita tuotiin myös linja-auton makkarakopissa, ja jos kauppa oli kauempana valtatiestä, ne saattoivat olla pysäkillä päivänkin odottamassa hakijaansa. Eivät ne pilaantuneet, en minä ainakaan ole kuullut, Eino Pohjasmäki muistaa.

Pohjasmäelle muistuu mieleen myös omakohtainen, epämiellyttävä kokemus.

– Olen itsekin ostanut joskus sellaista makkaraa, joka ei ollut mulle syömäkelpoista, mutta mulla oli sellainen kaveri joka osti makkaran ja söi sen, eikä kuollut siihen, Pohjasmäki nauraa.

Kaljalla varastossa

Ennen vanhaan kylän miesten oli tapana istua kyläkauppojen varastossa ja jutella maailman asioista. Näin on ollut myös Lakaluomalla aikaan, jolloin oluen juominen ei ollut niin rajoittettua kuin se on nykyään.

– Miehiä saattoi istua varastossa pidempäänkin juttelemassa ja juomassa kaljaa. Joskus tuli vähän riitaakin ja sitten taas sovittiin. Tänäpäivänä niitä ei enää näy, Eino Pohjasmäki miettii.

Elintarvikkeita säilytettiin kellarissa ja sinne kiivettiiin tikapuita pitkin. Makkarat ja muut oli esillä päivän ja yöksi ne vietiin viileään kellariin

Eino Pohjasmäki, kyläkauppias

Keskikaljan tulo kyläkauppoihin ei mullistanut mitään.

– Ei se silloin muistaakseni mitään ihmetystä herättänyt. Siinä oli vain vähän enemmän prosentteja.

– Näitä nykyisiä myyntiaikojen rajoituksia minä kyllä ihmettelen. Mietoja alkoholijuomia pitäisi saada myydä silloin kun kauppa on auki. Sama määrä niitä myydään, olkoon aikarajana klo 9 tai 12. Yhtäkään alkoholistia ei ole parannettu koskaan sillä, että alkoholia myydään vasta yhdeksästä lähtien.

Kellari ja tikkaat

Tekniikaltaan kyläkaupatkin ovat nykyisin kehittyneitä. Ostoksensa voi maksaa debit -tai creditkortilla. Eino Pohjasmäen mukaan ei ole montaa kymmentä vuotta siitä, kun kaupoissa ei ollut edes kylmälaitteita.

– Silloin, kun minä aloitin Kyläkauppa Karvalan palveluksessa vuonna 1958, ei ollut edes kylmätiskiä. Elintarvikkeita säiytettiin kellarissa ja sinne kiivettiiin tikapuita pitkin. Makkarat ja muut oli esillä päivän ja yöksi ne vietiin viileään kellariin.

Yheiskunta on muuttunut monella tavalla, mutta yksi asia ei ole.

– Asiakaspalvelu ei ole muuttunut ja se on aina ollut meille tärkeä asia.

Vanha kauppias haluaa edelleen olla mukana kaupan arjessa mukana.

– Tämä on ollut koko elämäntyö, ei siitä osaa luopua niin äkkiä, summaa eläkkeellä oleva kauppias Eino Pohjasmäki.