Vesa-Matti Loiri haluaisi olla oikein paha

Vesa-Matti Loiri on uskaltanut aina pitää taiteilijanvapautensa, eikä sitä ole voinut kukaan ostaa - ei edes Spede. 70-vuotisjuhlavuoteenaan mies on kunnossa, ja haaveitakin on, mutta Uunoa hän ei enää kaiva naftaliinista, eikä soisi muidenkaan sitä tekevän: "Se tuntuu loukkaavalta."

viihde
Vesa-Matti Loiri Finnkinossa Elämältä kaiken sain -elokuvan promokiertueella.
Arvo Vuorela / Yle Keski-Suomi

Vielä muutama vuosi sitten Vesa-Matti Loiri oli sitä mieltä, ettei häntä nähdä enää kameran edessä. Mies oli sairas ja painoi 150 kiloa. Koko mies oli hänen omien sanojensa mukaan aivan slut, lopussa.

Ei mulla ole enää sellaista kunnianhimoa, enkä mä varmaan saisi stadionia täyteenkään, jos rehellisiä ollaan.

Vesa-Matti Loiri

Sittemmin lähes puolta kevyempänä hän on joutunut pyörtämään sanansa. Miehelle itselleen muutos on ollut sanoinkuvaamaton.

– Kun paranin ja kunto nousi, myös henkinen vireys palasi. Nyt minulla on sellainen tunne, että on kiva tehdä töitä, Loiri sanoo Elämältä kaiken sain -elokuvan ensi-illan aattona.

Vaikka mies on voimainsa tunnossa, kuuhun hän ei enää kurkota. Esimerkiksi omaan stadion-konserttiin.

– Antaa nuorten poikien hoitaa stadion-keikat. Ei mulla ole enää sellaista kunnianhimoa, enkä mä varmaan saisi sitä täyteenkään, jos rehellisiä ollaan. Enkä lähde kokeilemaan.

Surutyötäkin viime vuosiin on mahtunut, sillä vasemman käden pikkurillin hermovaurio estää nauttimasta yhdestä rakkaudesta, huilun soittamisesta.

– Annoin Jope Ruonansuulle kaksi helvetin hyvää huilua, hän saa jatkaa sitä rakkautta.

Konsertteja ja kalastusta

Elokuvakiertueen jälkeen Loiri konsertoi 70-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi lokakuussa Hartwall Areenalla ja marraskuun puolivälistä starttaa lähes pukin tuloon kestävä joulukonserttikiertue.

Taiteilijalla on sisäinen tarve ja palo, joka ajaa tekemään. Niin kaun kuin se on olemassa, mä olen onnellinen.

Vesa-Matti Loiri

– Sen pidemmälle en ole suunnitellut, enkä suunnittele. Eläkkeelle en ole silti jäämässä, ei tästä ammatista voi. Mulla on tarve vielä tehdä. Eikä taiteilijan ole varaa pitää taukoa. En puhu nyt rahallisesta varasta, taiteilijalla on sisäinen tarve ja palo, joka ajaa tekemään. Niin kaun kuin se on olemassa, mä olen onnellinen.

Mutta silti: silloin, kun väsyttää, silloin levätään. Ja kun voimat palaavat, matka taiteilijana jatkuu.

Uuden elokuvan kynnyksellä Loiri oli pari viikkoa oli Lapissa kalassa ystävänsä ja 11-vuotiaan kummipoikansa kanssa. Lähes joka päivä kolmikko oli kalastamassa.

– Pakkaseen ei hyvää taimenta kannata laittaa, kalastan sen verran kuin syön.

Loiri katsotuimpien joukossa

Vesa-Matti Loirin vuonna 1962 Pojat-elokuvasta alkanut elokuvaura hakee vertaistaan Suomessa.

Siitä on kauan, kun paska nousi päähän, eikä se siellä kauan pysynyt.

Vesa-Matti Loiri

Myös katsojatilastot puhuvat puolestaan: vuodesta 1974 tehdyn tilaston mukaan kymmenen katsotuimman elokuvan joukossa on seitsemän, joissa Loirilla on rooli.

– On minua nähty, mutta ei sitä itse sillä tavalla ajattele. Siitä on kauan, kun paska nousi päähän, eikä se siellä kauan pysynyt. Aika nopeasti mut palautettiin, ja itsekin tajusin, että on turha pullistella. Mutta toki tuollaiset tilastot ovat huikeita tällaisessa maassa.

Perjantaina ensi-iltaan tulevaa elokuvaa edeltänyt, vuonna 2012 ilmestynyt Tie pohjoiseen keräsi lähes 300 000 katsojaa – määrän, joka vetää taiteilijankin hiljaiseksi.

Rohkeus vapauteen

Veskun yhteistyö jo edesmenneen Spede Pasasen kanssa sai aikaan tunnettua jälkeä.

Spede halusi omistaa, ja hän jopa yritti ostaa minut.

Vesa-Matti Loiri

Myös tekijöillä oli kivaa, Veskukin muistelee aikoja hyvällä. Vaikka vaikeita aikojakin oli, hankaluuksia aiheutti esimerkiksi Speden mustasukkaisuus.

– Spede ei ollut kauhean innoissaan, kun halusin tehdä aina välillä jotain muuta. Hän halusi omistaa, ja hän jopa yritti ostaa minut, etten tekisi jotain muuta. Mutta siihen en suostunut koskaan.

Loiri oli esimerkiksi välillä Turun kaupunginteatterissa 3,5 vuotta. Sieltä ei päässyt Spede Showta tekemään, mutta Loirille aika oli tärkeä.

– Tarvitsin henkisesti sitä, että sain tehdä jotain vakavaa ja ylipäätään toisenlaista roolityötä. Se on taiteilijavapautta, ja sellaista pitää uskaltaa toteuttaa.

Rauha Uunolle

Kun Vesa-Matti Loirille tarjottiin roolia Elämältä kaiken sain -elokuvaan, hänen ei tarvinnut miettiä.

– Ei ollut kahta sanaa, olin heti innoissani.

Loiri ei ollut ennen elokuvaa tavannut esimerkiksi vastanäyttelijäänsä Armi Toivasta, mutta näyttelijöillä synkkasi Veskun mukaan heti.

Myös nuoren Lenita Suden roolityö saa kehuja, Loirista oli hienoa, että elokuvassa nuorityttö ja vanha mies löytävät ystävyyden.

Kyllä ilkeä kritiikki aina satuttaa, mutta sen on oppinut nielemään.

Vesa-Matti Loiri

– Nautin elokuvan tekemisestä enemmän kuin pitkään aikaan mistään työstä. Vastanäyttelijät olivat loistavat, ei ollut muuta kuin hyvä olla. Omassa roolihenkilössäni on paljon itseäni, mutta toki siinä sai roolityötäkin tehdä.

Vesku myöntää joskus valehdelleensa, ettei arvosteluilla olisi väliä.

– Kyllä ilkeä kritiikki aina satuttaa, mutta sen on oppinut nielemään. Jos ajattelee Turhapuro-aikoja, niin ei me hirveästi arvostelijoilta ylistystä saatu, yleensä aina elokuvat haukuttiin maanrakoon.

Vesa-Matti Loiri on monille yhtä kuin Uuno Turhapuro ja sellaisena asia saisi miehen mielestä pysyäkin. Loirin mielestä Uuno on kuollut ja kuopattu, eikä hahmoon pitäisi enää koskea.

– Olen sitä mieltä, että Uuno on niin mun ja Speden yhdessä luoma ja siinä on niin paljon mua itseäni, että se olisi suorastaan loukkaavaa, että sitä joku muu lähtisi jatkamaan. Suomessa on paljon hyviä koomikoita ja käsikirjoittajia, keksikööt he uusia, omia juttuja.

Talveksi lepoa, keväällä taas töihin

Vesku olen viettänyt usein talven kylmimmän ajan etelän auringossa.

– Viisi vuotta vuokrasin samaa taloa Thaimaassa. Viime talvena olin Pertti Melasniemen vieraana Espanjassa pari kuukautta. Mutta nyt en tiedä, olenko lähdössä vai en. En vain tahdo oikein kestää talvea.

Töitä hän ei aio alkuvuoteen ottaa. Kelin lämmettyä työt taas maistuvat. Mielessä on myös yksi rooli, jonka hän ottaisi heti vastaan.

– Haluaisin näytellä pahista. Yhden oikein pahan roolin, en sellaista kuin Pahat pojat -elokuvassa, se oli sairas ihminen, mutta oikeasti paha. Sellaista roolia en ole näytellyt koskaan. Vielä.

Vesa-Matti Loirin elokuvakiertueella Jyväskylässä tapasi Arvo Vuorela.