Näkökulma: Lontoossa asumisesta tuli rikkaiden yksinoikeus

Lontoon asunnoista on tullut maailman superrikkaiden sijoituskohde. Vähävaraisempi väki joutuu lähtemään. Samalla kaupunkikulttuuri on vaarassa muuttua ontoksi, kirjoittaa Lontoosta Pasi Myöhänen.

Ulkomaat
Pasi Myöhänen
Pasi Myöhänen Yle

Lontoolaisella hienostoalueella on iltaisin hiljaista. Syynä ei ole brittiläinen kesälomakausi. Ikkunat ovat pimeinä, sillä monessa Lontoon kolkassa talo on ennen kaikkea sijoituskohde, ei koti.

Päiväsaikaan hienostoalueen kaduilla käy rakennusmiesten ja koneiden vilske. Öljysheikit ja oligarkit kaivavat talojensa kellareista jättimäisiä monikerroksisia komplekseja, joihin mahtuu autotallin lisäksi yksityinen elokuvateatteri, kuntosali tai uima-allas.

Lontoo on maailmansuperrikkaiden rahojen parkkipaikka. Kun usko kultaan ja osakkeisiin romahtaa, niin Lontoon tiili ja laasti pitää pintansa. Valtavan kalliiden asuntojen vaikutus säteilee hienostoalueilta myös muihin kaupunginosiin.

Tietyillä alueilla talo tienaa vuodessa enemmän kuin sen omistaja.

Asuntojen hinnat ovat Lontoossa useimpien ensiostajien ulottumattomissa. Omistuskodista haaveilevan pitäisi tienata yli 100 000 euroa vuodessa, jotta varat riittäisivät käsirahaan ja lainaeriin.

Kiinteistöjen arvonnousu on tietyillä alueilla sitä luokkaa, että talo tienaa vuodessa enemmän kuin sen omistaja.

Maahanmuutto on Britanniassatapetilla, mutta jos taskussa on riittävästi löysää käteistä, maahan asettuminen ei ole ongelma. Niin kutsuttu sijoittajan viisumi heltiää rahalla, tosin sitä pitäisi olla kolmisen miljoonaa.

Ravintolat käärivät rahat, kun oligarkit kilpailevat, kuka tilaa eniten sampanjaa.

Ukrainan kriisin kärjistyessä rikkaiden venäläisten muutto Britanniaan kaksinkertaistui. Kiinalaisrikkaita tulee kuitenkin tuplasti venäläisiä enemmän ja Lontoon pormestari Boris Johnson ottaa heidät avosylin vastaan. Lontoon taivaanrantaa komistaa joukko uusia pilvenpiirtäjiä ennen kaikkea aasialaissijoitusten ansiosta.

Ulkomainen raha on tärkeää Lontoon taloudelle. Asunnonvälittäjät ja rakennusyhtiöt nappaavat rahavirroista osansa.

Muutkin Britannian teollisuuden alat hyötyvät. Bentley- ja Aston Martin -kauppa käy kuumana, kun arabiplayboyt saapuvat kaupunkiin jokakesäisille soidinajeluille. Ravintolat nettoavat huimia summia, kun oligarkkien pöytäseurueet kilpailevat siitä, kuka tilaa eniten sampanjaa.

Samalla köyhemmät kansanosatajetaan entistä kauemmas keskustasta. Kun astut taksiin, kuski ei asu Lontoossa, vaan kaukana kehätien ulkopuolella, jos hän ei ole vuokrasäänneltyjen kunnallisten talojen asukki.

Jos sinulla ei ole varaa asua Lontoossa, etsi keinot ansaita tarpeeksi tai muuta pois.

Heidänkin määränsä vähenee. Keväällä valittu konservatiivihallitus lupasi laajentaa kunnallisten vuokra-asuntoyhtiöiden asukkaiden oikeutta ostaa asuntonsa. Ne päätyvät nopeasti vapaille markkinoille.

Entäs sitten? Näin kysyvät ne, jotka eivät tilanteesta kärsi. Kalleudesta kitiseviä muistutetaan siitä, ettei Lontoo ole ollut halpa koskaan. Jos sinulla ei ole varaa asua Lontoossa, etsi keinot ansaita tarpeeksi rahaa tai muuta pois.

Toisten mielestä asuntotilanne on kuitenkin saavuttanut kriittisen pisteen. Monimuotoisuudestaan ja kulttuuristaan tunnetusta Lontoosta on tulossa pankkiirien ja asunnonvälittäjien kaupunki.

Maahanmuuttajataustaiset kansanryhmät, luovien alojen ammattilaiset ja muu vähävaraisempi väki joutuu lähtemään.

Rikkaiden monikerroksisia kellareita on laajennettu Chelseassa ja Kensingtonissa niin paljon, että voi kuvitella alueiden olevan romahdusvaarassa.

Jos suunta jatkuu samanlaisena, voivat rahavirrat kovertaa myös kaupungin kulttuurisen olemuksen ontoksi.