Seitkyt on uusi kuuskyt – Suuret ikäluokat voivat paremmin kuin vanhempansa samassa iässä

Muistisairauksien määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt. Myös alkoholia käytetään enemmän ja naisille maistuu tupakka paremmin.

tiede
eläkeläisiä uima-altaassa
Siltamäen uimahallin senioreiden vesijumpassa käy seitsemänkymppisistä yli yhdeksänkymppisiin.Yle

Suuret ikäluokat ovat tulossa seitsemänkymmenen vuoden ikään. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan viiden vuoden aikana seitsemänkymmenen ikävuoden rajapyykin ylittää noin 400 000 suomalaista.

Monet nykyiset seitsemänkymppiset tuntevat itsensä nuorekkaammiksi kuin vanhempansa samassa iässä. Tätä tunnetta tukevat myös väestötutkimukset. Selvää myönteistä muutosta kunnossa ja terveydessä on tapahtunut lyhyemmässäkin ajassa. Nykyiset seitsemänkymppiset ovat monilla mittareilla toimintakykyisempiä ja terveempiä kuin samanikäiset vielä vuosituhannen vaihteessa.

Täsmällisen tarkkaa tieteellistä vertailua asiasta ei ole ja väestötutkimuksetkin laahaavat aina hieman nykyhetkeä jäljessä. Suomalaisten ikäihmisten elämää tutkivien asiantuntijoiden mielestä ei mene kuitenkaan kovin paljon pieleen, jos sanotaan, että nykyinen seitsenkymppinen vastaa parin kolmen vuosikymmenen takaista kuusikymppistä ja kuusikymppinen puolestaan viisikymppistä.

Nykyinen seitsemänkymppinen kyykkää paremmin

Arkitoimista selviytyminen ja liikkumiskyky ovat keskeisiä asioita, jotka vaikuttavat siihen, millaiseksi ihminen elämänsä kokee. Seitsemänkymppisten fyysinen toimintakyky onkin selvästi kohentunut viime vuosikymmeninä.

Muutosta on tapahtunut jopa 2000-luvun aikana. Kyykistymisvaikeuksia on vähemmän ja yläraajojen nostaminen onnistuu vanhimmissakin ikäryhmissä paremmin kuin ennen. Ostoskassin kantaminen, puolen kilometrin kävely, portaiden nousu – kaikki nämä onnistuvat nykyisiltä seitsemänkymppisiltäkin helpommin kuin vielä vuosituhannen vaihteessa.

Jopa täysin työkykyisinä pitää itseään useampi 64–74-vuotias 2010-luvulla kuin reilut kymmenen vuotta aikaisemmin.

Läheisiä ihmissuhteita enemmän, mutta myös vaikeuksia ihmisten kanssa

Nykyisten seitsemänkymppisten aiempaa nuorekkaampaan elämänasenteeseen voi vaikuttaa myös muutos vanhuuden käsitteessä. Kun yhä useampi suomalainen elää yli 90-vuotiaaksi, ei 70-vuotias tunnu enää kovin vanhalta. Moni ajattelee aloittavansa tässä vaiheessa sen kolmannen elämänvaiheensa, jossa on vielä paljon elinvuosia jäljellä.

Nykyisten seitsemänkymppisten sosiaalinen toimintakyky eli se, miten ihminen selviää kanssakäymisestä muiden kanssa tai kokee yksinäisyyttä, on sekin joiltain osin kohentunut vuosituhannen vaihteesta.

Vanha mies ja nainen tanssimassa.
AP Graphics Bank

Aiempaa useammalla seitsemänkymppisellä on läheinen ihmissuhde ja mahdollisuus saada tarvittaessa käytännön apua kuin reilut kymmenen vuotta sitten. Myös yhdistys- ja kerhotoimintaan osallistutaan edelleen aktiivisesti, jopa hivenen aktiivisemmin kuin ennen.

Sen sijaan sukulaisia, ystäviä ja naapureita 2010-luvun seitsemänkymppiset näyttäisivät kyselyjen mukaan tapaavan harvemmin kuin samanikäiset 2000-luvun vaihteessa. Terveys 2011 -tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vuorovaikutusongelmat ovat lisääntyneet alle 65-vuotiaiden ryhmässä ja jonkin verran myös 65–74-vuotiaissa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten osaa hoitaa asioita muiden kanssa tai esittää niitä vieraille ihmisille.

Terveempiä ikäihmisiä ja enemmän elinvuosia

Nykyiset seitsemänkymppiset myös kokevat itsensä terveemmiksi kuin aiempina vuosikymmeninä. Ja tätä tunnetta tukevat myös tilastot.

Kun suurten ikäluokkien vanhemmat olivat seitsemänkymppisiä 1980–1990-lukujen vaihteessa, suomalaisten sydän- ja verisuonikuolleisuus, verenpainetauti ja aivohalvausongelmat olivat paljon yleisempiä kuin nyt. Vaikeasti vammauttavaa nivelreumaa oli enemmän, ja nivelrikon aiheuttamat vauriot näkyivät jo 70-vuotiaiden ryhmässä yleisemmin kuin tänä päivänä.

Myös kymmenisen vuotta vanhempiin verrattuna nykyiset 70-vuotiaat näyttävät sairastavan tässä iässä vähemmän pitkäaikaissairauksia ja saavan harvemmin sydäninfarkteja. Sairaalahoitoa tarvitaan vähemmän, ja ambulanssikin kutsutaan auttamaan hätätilanteessa aiempaa harvemmin.

Miehet jumppaavat keppien kanssa.
Paula Koskinen / Yle

Myös koko hyvinvoinnin kannalta tärkeä suunterveys on kohentunut. Hampaattomia 65–74- vuotiaista oli muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa noin joka kuudes ja irrotettavia hammasproteeseja oli joka toisella. Tämä on selvästi vähemmän kuin vielä vuosituhannen vaihteessa.

Muistisairaudet eivät ole vähentyneet

Mutta aivan auvoista ei ole nykyistenkään eläkeikään siirtyvien elämä. Diabeteksen ja valtimotautien riskit ovat nykyisilläkin seitsemänkymppisillä olemassa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän vyötärönympärys kasvaa. Suomalaisten pitkään jatkunut lihominen on kuitenkin 2000-luvulla tasaantunut – tämä näkyy erityisesti naisissa.

Seitsemänkymppisillä naisilla puolestaan tupakointi on yleisempää kuin aiemmilla sukupolvilla samassa iässä. Miehillä tupakointi on tässä ikäryhmässä vähentynyt aiemmista sukupolvista, mutta suuret ikäluokat kuuluvat vielä kaiken kaikkiaan niin sanottuun länsimaiden tupakkaepidemian sukupolveen. Tämä näkyy siinä, että esimerkiksi keuhkoputkien ahtaumaa esintyy seitsemänkymppisillä edelleen kuta kuinkin saman verran kuin vuosituhannen vaihteessa.

Alkoholinkäyttö näyttää lisääntyvän myös iäkkäämmissä sukupolvissa. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä se voi tulevaisuudessa lisätä alkoholin aiheuttamia ongelmia eläkeikäisten keskuudessa.

Oma lukunsa ovat muistisairaudet. Niiden määrä ei ole vähentynyt eikä niiden syistä ja ehkäisystä tiedetä vielä kovin paljon. Kansan ikääntyessä ja eliniän kasvaessa myös muistisairauksien yleisyys kasvaa. Toisaalta verisuoniterveyden paraneminen voi parantaa myös aivoterveyttä.

Ovatko suuret ikäluokat tervein sukupolvi?

Viime vuosikymmeninä suomalaisten elinikä on pidentynyt huomattavasti, ja 70-vuotiailla on edessään enemmän elinvuosia kuin esimerkiksi heidän omilla vanhemmillaan samassa iässä. Väestötutkimusten valossa 70–90-vuotiaat ovat myös monin tavoin toimintakykyisempiä kuin aiempina vuosikymmeninä.

Tämä kehitys ei kuitenkaan näy yli 90-vuotiaissa näin selvästi. Näitä kaikkein vanhimpia on toki entistä enemmän, mutta erot ihmisten välillä tässä ikäryhmässä ovat suuremmat kuin nuoremmissa ikäpolvissa. Osa käy vesijumpassa, osa tarvitsee jatkuvaa apua arjen toimiin. Näyttääkin siltä, että elinikä pitenee niin hyväkuntoisilla kuin apua tarvitsevillakin. Tämä on asiantuntijoiden mielestä hyvä muistaa, kun pohditaan vanhuksille tarjottavia palveluita.

Toisaalta tutkijat ovat huolissaan myös tulevista sukupolvista. Väestötutkimuksissa muutokset parempaan ovat näkyneet selvimmin iäkkäässä ja keski-ikäisessä väestössä, ja nuoremmissa ikäryhmissä myönteisiä muutoksia terveydessä ja hyvinvoinnissa on vähemmän. Esimerkiksi liikkumattomuus ja ylipaino herättävät huolta. Toisaalta tupakoinnin väheneminen ja nuorempien sukupolvien parempi suunterveys ovat asioita, jotka voivat edelleen kohentaa ikääntyvän väestön terveyttä.

Oma lukunsa tulevaisuudessa ovat myös ilmansaasteet, teollisuuden ja liikenteen aiheuttamat pienhiukkaset, ja miten saastumista onnistutaan vähentämään. Niiden vaikutuksesta vanhenemisen nopeuteen alkaa olla jo jotain näyttöä. Ihmisen oma toiminta, syöminen ja liikkuminen sekä lääketieteen kehitys eivät ole siis välttämättä ainoita asioita, jotka vanhenemiseen vaikuttavat.

(Lähteet: THL:n väestötutkimukset, professori Marja Jylhä, Gerontologian tutkimuskeskus, ylilääkäri Matti Mäkelä, THL, tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri, THL)